Olen tässä miettinyt, että eikös jonkinlaiset käytöstavat kuulu saada kasvatuksessa, huvittaa ja ärsyttää vaan niin pirusti eräs tuttuni, joka vielä itseään nimittää ystäväkseni..
Alunperin tutustuimme tutun kautta - hän on siis minulle tutuntuttu. Hän oli pyytänyt numeroni tältä yhteiseltä tuttavaltamme, ja olinkin yllättynyt kun tää nainen, sanotaan nyt vaikka Milla, otti yhteyttä minuun ja pyysi kahville.
Ajattelin että mikäpä siinä, voisihan sitä mennäkin, vaikken ihmistä tunnekaan.Ehkä hänestä tulisi jonkinlainen kamukin..Heti alkuun oli aika erikoista, että kahvitarjouksensa jälkeen hän laittoi viestiä, että "jos tuot jotain tarjottavaa, mut älä mitään missä on mansikkaa, kun oon sille allerginen".
No, olin vähän huvittunut mutta vein keksipaketin sitten mennessäni...
No, kahvilla hän sitten tyyliin ensitöikseen kysyi, että "kun nähtiin niin puhuit että sulla on jotain vaatteita mitä et käytä, niin mä otan ne ilomielin kyllä, kun ei oo rahaa ostaa uusia"...Olin iha "hoo-moilasena" suorasukaisesta kysymyksestä heti kärkeen,ja oli vähän outoa, ettei edes nimellisesti tarjoutunut maksamaa niistä mitään.
No, muutaman viesti/puhelupommituksen jälkeen vein hänelle kyseisiä vermeitä, eipä siinä mitään, kiitteli niistä. Tämän jälkeen erehdyin kerran lähtemään hänen ja hänen tyttärensä kanssa kaupungille. Menimme kahvilaan. Siellä hän pamauttaa, ettei hänellä ole rahaa, voisinko tarjota...!! No, olin ettei mullakaan kyllä hirveesti ole, mut voinhan mä nyt kahvit ja pillimehun..No, heille tuli sitten näiden lisäksi täytetyt croissantit ja pulla!! Miten kehtaa ottaa tuollaisia, jos toinen tarjoaa, ja sanoo ettei ole paljoa rahaa...
Jonkun ajan päästä tästä kun hän soitti, puhuimme puhelimessa niitä näitä. Talvi oli vaihtumassa kevääksi, ja sanoin, että pitäisi keksiä säilytyspaikka talvitakeille joita en käytä (kun kevät on tulossa). Hyvä ettei "Milla" lankoja pitkin tullut; "AI ET KÄYTÄ?? NO ANNA MULLE!!" totesin kuivasti, että joo, talvitakkeja ei pahemmmin käytetä kesällä...
Totesi siinä sitten vielä varmuudeksi, että etenkin talvella käyttämäni pitkä takki kelpaisi hänelle ja mustat housut jotka oli olleet minulla joskus jalassa kun olin käynyt heillä..
Olen yrittänyt kiltisti sanoa, että tuntuu hieman, että meillä ei ole mitään yhteistä. En ole itse ottanut häneen yhteyttä, hän aina soittaa/lähettelee viestejä, kunnes jossain vaiheessa vastaan jotain, tai vastaan epähuomiossa hänen puheluihinsa..
Lisäksi kun hän odotti vauvaa, sain heti (noin tokalla kuulla kun hän oli) kutsun kummiksi. Viisastuneena sanoin, etten voi tulla kun en kuulu kirkkoon. No, hän sanoi että voinhan kuiteskin olla jonkinlainen kummi, tämän jälkeen seurasi ilmoitus, että vauva tarvitsee hoitopöydän, sitterin, ja parvekevaunut..!!!! No huhuhuh, en vastannut mitään. Voin vaan kuvitella minä lahja-automaattina hän minua (tai ketä muuta vaan hommaan suostuvaa) pitäisi.
Paras oli joku kuukausi sitten, kun tää "Milla" lähetti viestiä, että kai pääsen tulee tekemään hänen muuttoaan!!! hänellä on jo 2 raavasta miestä kantamassa kylläkin, selvisi myöhemmin.
Sanoin, että tuskin kuule on vapaata, ja onhan sulla jo kantajia. Tähän hän totesi, että kai voin pyytää pomolta vapaata...!!
Tämän jälkeen en ole vastannut puheluihin enkä viesteihin..Siis mistä tommosia ihmisiä oikein sikiää?? Kutsutaan itseään "ystäväksi", vaikka en ees koko ihmistä tunne, ja koitetaan hyötyä toisesta kaikilla mahdollisilla tavoilla...
Ei varmaan tartte sanoa, että yhteiskunnan tuilla elää hän, ja on kuulema tyyliin aina elänyt.
Onko kellään ollut samanlaista kokemusta? Ja millä tuollaisesta ihmisestä pääsee eroon? Jotenkin en vaan osaa sanoa hänelle rumasti jotta tajuaisi...Olen vaan ollut pitämättä yhteyttä. Täytynee kai vaan sanoa jotenkin todella suoraan. Oon kyllä sanonut, että ollaan hirveän erilaisia ym, ym, mutta liian kiltisti taisin sanoa.
Alunperin tutustuimme tutun kautta - hän on siis minulle tutuntuttu. Hän oli pyytänyt numeroni tältä yhteiseltä tuttavaltamme, ja olinkin yllättynyt kun tää nainen, sanotaan nyt vaikka Milla, otti yhteyttä minuun ja pyysi kahville.
Ajattelin että mikäpä siinä, voisihan sitä mennäkin, vaikken ihmistä tunnekaan.Ehkä hänestä tulisi jonkinlainen kamukin..Heti alkuun oli aika erikoista, että kahvitarjouksensa jälkeen hän laittoi viestiä, että "jos tuot jotain tarjottavaa, mut älä mitään missä on mansikkaa, kun oon sille allerginen".
No, olin vähän huvittunut mutta vein keksipaketin sitten mennessäni...
No, kahvilla hän sitten tyyliin ensitöikseen kysyi, että "kun nähtiin niin puhuit että sulla on jotain vaatteita mitä et käytä, niin mä otan ne ilomielin kyllä, kun ei oo rahaa ostaa uusia"...Olin iha "hoo-moilasena" suorasukaisesta kysymyksestä heti kärkeen,ja oli vähän outoa, ettei edes nimellisesti tarjoutunut maksamaa niistä mitään.
No, muutaman viesti/puhelupommituksen jälkeen vein hänelle kyseisiä vermeitä, eipä siinä mitään, kiitteli niistä. Tämän jälkeen erehdyin kerran lähtemään hänen ja hänen tyttärensä kanssa kaupungille. Menimme kahvilaan. Siellä hän pamauttaa, ettei hänellä ole rahaa, voisinko tarjota...!! No, olin ettei mullakaan kyllä hirveesti ole, mut voinhan mä nyt kahvit ja pillimehun..No, heille tuli sitten näiden lisäksi täytetyt croissantit ja pulla!! Miten kehtaa ottaa tuollaisia, jos toinen tarjoaa, ja sanoo ettei ole paljoa rahaa...
Jonkun ajan päästä tästä kun hän soitti, puhuimme puhelimessa niitä näitä. Talvi oli vaihtumassa kevääksi, ja sanoin, että pitäisi keksiä säilytyspaikka talvitakeille joita en käytä (kun kevät on tulossa). Hyvä ettei "Milla" lankoja pitkin tullut; "AI ET KÄYTÄ?? NO ANNA MULLE!!" totesin kuivasti, että joo, talvitakkeja ei pahemmmin käytetä kesällä...
Totesi siinä sitten vielä varmuudeksi, että etenkin talvella käyttämäni pitkä takki kelpaisi hänelle ja mustat housut jotka oli olleet minulla joskus jalassa kun olin käynyt heillä..
Olen yrittänyt kiltisti sanoa, että tuntuu hieman, että meillä ei ole mitään yhteistä. En ole itse ottanut häneen yhteyttä, hän aina soittaa/lähettelee viestejä, kunnes jossain vaiheessa vastaan jotain, tai vastaan epähuomiossa hänen puheluihinsa..
Lisäksi kun hän odotti vauvaa, sain heti (noin tokalla kuulla kun hän oli) kutsun kummiksi. Viisastuneena sanoin, etten voi tulla kun en kuulu kirkkoon. No, hän sanoi että voinhan kuiteskin olla jonkinlainen kummi, tämän jälkeen seurasi ilmoitus, että vauva tarvitsee hoitopöydän, sitterin, ja parvekevaunut..!!!! No huhuhuh, en vastannut mitään. Voin vaan kuvitella minä lahja-automaattina hän minua (tai ketä muuta vaan hommaan suostuvaa) pitäisi.
Paras oli joku kuukausi sitten, kun tää "Milla" lähetti viestiä, että kai pääsen tulee tekemään hänen muuttoaan!!! hänellä on jo 2 raavasta miestä kantamassa kylläkin, selvisi myöhemmin.
Sanoin, että tuskin kuule on vapaata, ja onhan sulla jo kantajia. Tähän hän totesi, että kai voin pyytää pomolta vapaata...!!
Tämän jälkeen en ole vastannut puheluihin enkä viesteihin..Siis mistä tommosia ihmisiä oikein sikiää?? Kutsutaan itseään "ystäväksi", vaikka en ees koko ihmistä tunne, ja koitetaan hyötyä toisesta kaikilla mahdollisilla tavoilla...
Ei varmaan tartte sanoa, että yhteiskunnan tuilla elää hän, ja on kuulema tyyliin aina elänyt.
Onko kellään ollut samanlaista kokemusta? Ja millä tuollaisesta ihmisestä pääsee eroon? Jotenkin en vaan osaa sanoa hänelle rumasti jotta tajuaisi...Olen vaan ollut pitämättä yhteyttä. Täytynee kai vaan sanoa jotenkin todella suoraan. Oon kyllä sanonut, että ollaan hirveän erilaisia ym, ym, mutta liian kiltisti taisin sanoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Ystäväsi" yrittää näköjään vain hyötyä sinusta parhain päin. Haluaisi saada sulta kaiken ilmaiseksi ettei itse joudu vaan tekemään mitään tavaroiden hankkimisen eteen tms.
Aika törkeää käytöstä tuollainen, jos ei kunnolla edes tunne ja siltikin aletaan alusta asti törkeästi hyväksi käyttää toista.
Sinuna olisin vain vastaamatta viesteihin, puheluihin ym. Tosin voi olla, että tämä "ystäväsi" sitten alkaa ilmestyä ovellesi tai muuta vastaavaa. Jos ei järkipuhe mene perille, niin kannattaa pyytää joku kolmas osapuoli mukaan juttelemaan asioista. Esim se yhteinen tuttunne, jos hän suostuisi.
Tuollainen käytös on saatava loppumaan...
Itselleni kävi niin, että olin tuore äiti, 23-vuotias ja tutustuin silloin eräässä äiti-lapsikerhossa itseäni 4 vuotta vanhempaan äitiin. Huomasin ajan kanssa, ettei kukaan muu halunnut juuri jutella kyseisen äidin kanssa tuolla kerhossa. No, syykin selvisi.. Eli aina olisi pitäny mennä hänen lapsilleen vahdiksi oma lapsi mukana, että hän pääsisi leffaan tms. Pyysi koko ajan rahaa, sanoi myös, että voi ottaa meiltä jääneet (uudet ja vielä silloin käytössä olleet) vaunut, kun alkoi odottaa kolmattaan! Siis muka ilmaiseksi olisin hänelle vaunut antanut...
Noi siipeilijöitä ja toisita hyötyä kiskovia kyllä riittää :/
Olimme samassa koulussa (ammattikoulu aikoina),ja tutustuimme siellä.Siellä olimme ns "bestikset",oli samassa luokassa.
Koulun loppu ajoilla "Sini" alkoi muuttua.Jos menimme kahville,minun piti tarjota,oli kuulemma kaikki raha mennyt bensaan.
Muutin takaisin kotikunnalle (300km koulu kunnasta) koulun loputtua.Olen "Marin" luona 7v:n sisällä n.10.Kun kävimme kaupassa,maksoin itse omat ruokani.Kun menimme bailaamaan,jouduin maksamaan osan hänen juomistaan."Mari" on mulle velkaa noin 350€,tokkopa maksaa milloinkaa maksaa takaisin.
Kun menimme mieheni kanssa naimisiin,"Mari" tuli
häihimme aamulla,ja lähti samana iltana takasin kotiin.Päällään tavallinen T-paita ja hame."Mari" oli käynyt suihkussa varmaan 3päivää aiemmin.
"Mari" kävi luonamme tässä hieman vajaa 1v sitten,uuden kihlattunsa kanssa.Valitus oli älytön.Olimme itsekkin muuttanut uuteen kaupunkiin.En pahemmin muistanut mihin saa kääntyä ja minne ei,sen verran isompi keskusta kun kotikunnalla.Kun sanoin että se tai se liike on tuolla,mutta tuosta ei muistaakseni saa kääntyä alkoi mieletön valitus.Veimme lopuksi "Marin" ja hänen kihlattunsa auton parkkiin ja jatkoimme jalan.
Kun "Mari"n kihlattu ja mieheni tulivat keskustaan seurakseni,se riemu ratkesi."Mari" valitsi kalleimman kahvilan,sanoi miehelleen mitä haluaa,ja meni heti pöytään."Mari"n miehellä meni hieman kauemmin valitessa,oli pöydässä hermot kireällä."Mari" raivosi että tuo jo se tarjotin,ei voi olla niin vaikeaa!!!.
Kun olimme juoneen,"Mari" kaivoi kihlatultaa rahapussin ja otti sieltä lähes puolet (sanosin 320€) rahoista."Mika" katsoi ihmeissään,"Mari" tokaisi että ovat nämä myös mun,sähän asut mun asunnossa ja mähän maksan lähes vuokran.
Kun tulimme takasin kämpillemme,menin vaihtamaan vaatteita,seurasi "Mari" mua maikkariin.Se alko tonkia vaatekaappia ja joka toinen sana oli ihana,voiku ihana."Mari"lla oli melkonen kasa mun vaatteita sylissä ja kysy,että voisitko antaa joitaki näistä mulle?Sanoon suoraa että en.
"Mari"n ilme muuttu ja sano että no ei voi mitää,ja meni olkkariin poikien luo.
Menin olkkariin ku olin vaihtanu vaatteet niin "Mari" oli menny vauvan huoneeseen.Siellä se selasi vauvan vaatteita,ja huokaili.ku huomas että olin tullu huoneeseen ni alko kysely,että antasinki tuon tai tämän.Vastaus oli sama.En
Silloon ku "Mari" sai tietää että olen raskaana,hän kysyi ensimmäisenä että saisiko hän kuvan ekasta ultrakuvasta.Alkoi ihmetyttää,että mitä "Mari" sillä?Sain selville,että "Marin" ja "Mikan" lapsenteko yritys ei näytätekevän tulosta,"Mika" haluaa erota.Mutta jos "Mari"lla olis ultrakuva,"Mika" ei lähtis.Sanoin että tuo ei tehoa.Ultrassa on pv,paikkakunta yms.
Eikä se tehoa,jos masu ei alkaa pian näkyä,niin se olis baibai..Valehtelu ei ole oikein,varsinkaan tässä asiassa!
Tällänen tapaus =/
Vai niin, kaikenlaisia sitä maailmasta tosiaan löytyy..!!
Jännä miettiä, mikä näillä ihmisillä on pielessä, että viitsivät käyttäytyä näin, miten kehtaa...
Huh, jopas on todella outoa käytöstä ihmisiltä!
Tajuaakohan he edes itse käytöstään??
Onneksi omalle kohdalle ei ole sattunut noin räikeitä ja törkeitä "ystäviä"
Yksi lievempi tapaus oli.
Nimittäin entinen naapuri, jolla oli samanikäiset lapset kuin minullakin.
No aluksi alkoi tämä vanhempi lapsi tulla meille leikkimään...sitten syömään. Toki minä ruuat tarjosin. Mutta sitten se meni siihen, että lapsi oli meillä jokapäivä ruokaaikaan.
Sitten tämän äiti kerran kysyi otanko heidän lapset meille hoitoon...no suostuin. Ja suostuin monet muutkin kerrat.
Tämä äiti lupasi, että hoitaa vasta vuorosesti mun lapsia...eipä ole tänä päivänäkään vielä hoitanut.
Paras tempaus oli tältä äidiltä se kun sanoi, että hakee lapset seuraavana päivänä klo 12...mitään ei kuulunut klo 12. Vasta illalla oli aukaissut puhelimen ja soitti minulle, ettei hän kykene hakemaan lapsiaan kun on niin kauhea krapula...tulee hakemaan huomenna.
No tulihan se, mutta mitään selittelemättä, tai anteeksi pyytämättä.
Sen verran sinisilmäinen oli silloin vielä, että otin hänen lapset vielä muutaman kerran meille hoitoon, vaikka kumpikin meistä oli jo muuttanut eri paikkoihin.
Tämä äiti soitteli paniikissa, että hällä on sellanen ja sellanen meno, että voinko ottaa lapset kun mummo tai kummi ei voikkaan nyt ottaa. Hän maksaa minulle siitä ja laittaa lasten mukaan ruokaa...No suostuin, mutta ruokaa ei näkynyt mukana, oli vain lapsille viikonloppu karkit...siis hänen omille lapsille. Maksun tämä äiti lupasi maksaa sitten kun hakee lapset ja pääsee käymään pankissa.
Sitten kun äiti haki lapset, niin ei hän voinutkaan maksaa koska kuulema just vain pankkikortti oli hukkunut. Mutta hän laittaa rahan mun tilille. Ihmettelen kyllä suomen pankkiliikennettä, kun tässä on mennyt nyt useampi vuosi eikä suoristusta näy vielä tilillä.
Aina kun tämä äiti soitti minulle, niin tiesin, että tunnin muun jaarittelun jälkeen hän lopulta kysyy hoitopaikkaa lapsilleen...
Itse en edes hyötynyt tästä ystävyys suhteesta...olin täysin vain hyväksikäytetty ja jutustelu tuokioissakaan minulta ei koskaan kysytty miten menee...hän vain toi esille omaa erinomaisuuttaan.
Pääsin tästä ihmisestä eroon sillä kun kerta kaikkiaan lopetin puheiluihin ja viesteihin vastailun.
Sen lisäksi, että "ystävä" halusi minusta koko ajan taloudellista hyötyä hän käytti minua likasankonaan eli purki sydäntään kuin jollekin terapeutille. Minun olisi pitänyt aina olla valmis kuuntelemaan hänen murheitaan. Koskaan häntä ei minun murheitani vaivautunut kuuntelemaan.
Itse hän oli hyvätuloinen ja varakkaasta perheestä ja minä ihan tavallinen duunari.
Kun kerroin hänelle, että meille on tulossa vauva, hän sanoi vain, että hän ei sitten halua kummiksi. Pelkäsi varmaan, että joutuu ostamaan lahjoja :)
Aika pitkään hän sai minua pidettyä koukussaan ylistämällä, että olen hänen paras ystävänsä ja ilman minua hän ei varmasti olisi edes hengissä.
Ja tämä paras ystävä yritti kaiken lisäksi koko ajan iskeä miestäni!
Väsyin todella siihen kaatopaikkana oloon. Puhuin hänelle suoraan, että mielestäni ystävyys on vastavuoroista. Hänen mielestä meillä oli kaikki niin hyvin.
Siis ei auttanut suora puhekaan. Panin vain välit poikki. Aikani vielä vastailin hänen puheluihinsa ja yritin selittää, että en jaksa enää olla hyväksikäytetty. Ei mennyt sana perille, joten lakkasin vastaamasta puheluihin.
Täytyy sanoa, että oli vaikeaa sanoa ei ja ottaa huomioon omat tarpeeni, mutta nyt, kun olen päässyt hänestä eroon, on itselläni paljon helpompi olla.
Ei tämä "paras ystävänikään" kuollut ole, vaikka emme enää ole tekemisissä. Joskus tulee kaupungilla vastaan. Tervehdin vaan ja jatkan matkaa.
Jos alkaa kynnysmatoksi niin kyllä niitä kengänpyyhkijöitä riittää!
Toivon sinulle oikeita ystäviä, jotka myös antavat sinulle jotakin, eivätkä aina ole vaan pyytämässä.
Olet oikeassa siinä, että ei tuollaisiin kiltti puhe vaikuta yhtään mitään. Jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä.
On muuten jännä, miten vaikeaa toiselle on oikeasti sanoa suoraan, että en enään halua olla sun kanssa tekemisissä, koska sun käytös on niin ärsyttävää ja loukkaavaa, enkä saa tästä suhteestä mitään..!!
Ehkäpä sellaiset "hyväksikäyttäjäihmiset" jotenkin vaistoaa, ketkä on kilttejä, ketkä ei pistä heti alkuun vastaan...Joskus ainakin tuntuu siltä. Vähän sama kun jotkut naiset aina jotenkin vaan ajautuu esim. väkivaltaisiin suhteisiin tai muuta sellaista.
itseni kohdalle on myös sattunut näitä "ystäviä", jotka käyttävät taloudellisesti hyväkseen. Asuivat luonani, ei mitään korvausta ruoasta, vuokrasta, bensasta, eivät edes siivonneet jälkiään tai tehneet ruokaa apuna!!!
Söivät kyllä mielellään...
En tänäpäivänäkään voi ymmärtää, miten siedin sitä!?
Kai minut kasvatettiin liian kiltiksi, mutta maailma koulii...
Enää en siipeilijöitä auta.
Toinen esimerkki nämä rahanlainaajat, ikuna niitä ei saa takaisin, silti ilkeävät lisää kysyä lainaan...
Ja maksetaan heti ensi viikolla takaisin...
Tai kaveri, joka hoidattaa lapsiaan "ihan hetken" ja hakee sen kotiin vasta neljä tuntia myöhässä, lupaa tuoda vaivanpalkkaa illalla, mutta sitä iltaa ei tule...
Ihmetyttää, miten jotkut kehtaavat? Ei taida tuntea häpeää...