vähän "hullu". olen synnytykseni jälkeen useasti ajatellut,että voisin synnyttää vaikka huvikseen.Minulla oli helppo synnytys,kesto 5 h,ja vasta viimeisen tunnin(aukesin silloin viimeisen sentin)ajan olin kipeä.Ja voin melkein sanoa nauttineeni kivusta,vaikka ei se edes kovin suurta ollut.Olin ihan ihmeissäni kun kätilö sanoi,että voit ponnistaa.Ajattelin että tässäkö se nyt oli.Ponnistin 12 minuuttia,ei yhtään repeämää,ei välilihan leikkausta.Heti synnytyksen jälkeen olin lähdössä kävelemään mutta kätilö ei antnut.tietty se ponnistusvaihe sattui,mutta ei mitenkään ihan hirveästi.Ei mennyt kuin muutaman viikko kun alapää tuntui jo ihan normaalilta.On tietty ihmisestä kiinni miten ottaa synnytyksen.Minulla on korkea kipukynnys,ja minusta se oli helppo homma.Paljon mieluummin synnyttäisin alakautta kuin ottaisin sektion.
Taidan olla
Masokisti
4770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa mukava lukea kommenttisi - jotenkin tuntuu, että meidän naisten keskuudessa synnytystarinat ovat aina perinteisesti niitä "verisiä sotamuistoja", täynnä hikeä ja kyyneleitä! Vaikka niinhän se on joka asian suhteen: paha kello kauas kuuluu - eihän ketään kiinnosta se, jos jollain asiat sujuvat hyvin. Ymmärrän toki senkin, että huonoista ja vaikeista kokemuksista on tarve puhua ja jakaa niitä muiden kanssa, mutta kyllä varmasti synnytysten joukkoon mahtuu helppoja ja hyviä kokemuksia niin kuin sinullakin.
Itselläni on laskettu aika joulukuun alussa, enkä aio siitä sen suurempaa stressiä ottaa; se tulee mikä on tullakseen. Ja vaikka olen lukenut tältä palstalta noita kauhujuttuja sekä muistan elävästi sairaanhoitajaksi opiskeluni ajoilta synytysopin luennot, joilla käytiin läpi vain kaikki mikä voi mennä pieleen, uskon siltikin homman sujuvan omalla painollaan - kautta aikojenhan sitä on synnytetty... =)
Tsemppiä jokaiselle odottajalle ja toivotaan tietysti muillekin niitä hyviä kokemuksia!
Ei ihan noin helppo synnytys, mutta joskus tuntuu että mieluummin synnytän, kun kärsin menkkakivuista.Kipu oli sen verran kova, että pyysin epiduraalin.Olin päättänyt, etten näännytä itseäni kivulla.Vaan, jos olisin tiennyt h-hetken jo tulleen, olisin jättänyt sen pois. Kätilö taisi mokata, kun ei kurkistanut peiton alle.Mutta totta puhut, jos on korkea kipukynnys ja asenne kunnossa, homma helpottuu varmaankin huomattavasti.Kun ei pelkää verta ja/tai kipua, voi"rennosti" lähteä mukaan tähänkin hommaan.Tietty helppohan tässä on puhua, kun kipu ei ollut pitkäkestoinen. Voisi olla toinen ääni kellossa, jos olisin synnyttänyt vuorokausikaupalla, kuten tätini.
minäkin olen miettinyt,että jos synnytys olisi kestänyt vuorokausia niin toisin voisin nyt ajatella.Jälkeenpäin ajatellen en olisi ottnut epiduraalia,koska se hidasti aukeamista jonkun verran.Hyvä,että "kohtalotovereita"löytyy,luulin jo että olen hullu tai jotain.
Minä synnytin ensimmäistäni (ja tällä hetkellä ainoa) 4 ja puoli tuntia. Synnytys käynnistettiin ja supistukset käyrän mukaan hipoi huippuansa mutta kipua ei tuntunut lainkaan. Tätä kätilötkin ihmettelivät. Kun supistukset alkoivat tuntua kipeiltä odotin koko ajan jotain pahempaa, koska kuukautiskivutkin oli mulla kipeämpiä! No olin ihmeissäni minäkin kun kätilö sanoi että eikun ponnistamaan. 18 min kesti se, ei käynyt kipeää, tuntui vaan vähän ilkeeltä.
Ja minulla on aina ollut matala kipukynnys. Vähänkään joku nipistää niin kyllä sattuu ja kauan. Joten synnytyksen perusteella se ei vissiin sitten olekaan niin matala kuin luulin..no en tiiä...herkkään sattuu silti kipeää :)