Hei! Nyt tarvitaan apua kokeneemmilta kissan omistajilta! Kollikissamme on nyt n.8 kk:n ikäinen ja sisäkissa. Se on pentuna ennen luovutusikää asustellut emokissan ja muiden pentujen kera jonkinlaisessa kissatalossa ulkona, jossa ei ole ollut huonekaluja, verhoja ym. ihmisten kodeissa olevaa tavaraa. Ihmiset kävivät kuuleman mukaan heidän kanssaan olemassa ja totuttivat pentuja ihmiseen. Allergian vuoksi niitä ei ollut voinut tuoda sisälle ja emäkin oli ollut löytökissa, jolla oli pennut mahassa.
Pentuna saapuessaan 13 viikkoisena meille, kolli oli reipas ja rohkea ja hymyssä suin seurasimme hänen "vauhdikkaita" puuhiaan ja leikkejä. Nyt on sitten hymy hyytynyt kun tuntuu, että olemme hulluuden partaalla itsekin.
Kolli on leikkaamaton vielä, olemme ymmärtäneet kissanhoito-oppaista, että leikkaaminen tarvitsisi suorittaa vasta kissan ehdittyä sukukypsäksi ja että sukukypsyys saavutettaisiin kollilla noin 10 kk:n iässä. Vai kuinka?
Emme tiedä jotuuko kissan mahdoton käytös keväästä ja siitä, että kollin hormonit pakottavat sitä toimimaan näin. Se naukuu ja mouruaa joka yö yhtä soittoa noin klo 22-04. Sitten se lopulta käy nukkumaan ja nukkuu parisen tuntia, kunnes noin klo 06 alkaa mouruaminen uudelleen. Se lopettaa huudon kun perhe nousee ylös. Sain työpaikalla kahvipöytäkeskustelussa neuvon kokeilla suikupullon käyttöä. Se on ollut täysin hyödytöntä. Kissa päinvastoin menee vieläkin "hullummaksi" vesisuihkeesta ja painelee pois makuuhuoneesta, mutta aloittaa kahta kovemman huudon muualla asunnossa kulkiessaan.
Onko mouruaminen normaalia leikaamattomalle kollille, vai onko se esimerkiksi mustasukkainen 1 v 7 kk:n ikäiselle pojallemme, joka saa huomiota ja nukkuu usein välissämme? Kolli ei tosin ole koskaan ollut mikään kainalossa kyhnääjä, eikä esim. ole pentuna nukkunut kainalossa, vaan etsinyt nukkumapaikan makuuhuoneen tuolilta tai jalkopäästämme peiton päältä.
Lisäksi kissa on todella villi. Se syöksähtelee ympäri asuntoa korvat luimussa todella kovaa vauhtia. Rikkoen esineitä ja tavaroita (kaikki rikkoutuva on toki jo alunalkaen siirretty pois, mutta kaikkea jäljellä olevaa se pudottelee ja rikkoo), se rullaa matot ja repii huonekalujen kangaspinnat. Sohva on jo aivan remontissa, kaikenlaiset nahkapinnat on täynnä kynsien jälkiä (ja sillä ON tätä tarkoitusta varten ostettu raapimapuu, johon se ei ole koskenut koskaan) Myöskään ostettu kiipeilyteline ei maita, vaan kaikki kiipeily tehdään hyllyjen ja muiden huonekalujen päällä tai akvaarion päällä, josta meidän on komennettava kissa alas, jotta ei satu vahinkoja. Esimerkiksi akvaarion päälilasit mene rikki ja kissa putoa altaaseen ym.
Komentamiseksi riittää kieltosana ja "alas" ja suhahdus, mutta tämä saa aikaan sen, että kissa saa jonkinlaisen "sekokohtauksen" ja ryntäilee ympäri asuntoa hetken aikaa. Kissa tuntuu tosin melko ymmärtäväiseltä puheelle, se osaa tulla syliin kutsuttaessa ja tuleekin siihen kiireellä, kun kutsun. Rapsutuksia ja silityksiä se ottaa vastaan sen aikaa kun sitä jaksaa rapsuttaa, sitten se lähtee kiireesti taas "sekoilemaan"...
Kissa on myös kova raapimaan ihmisten jalkoja. Se on jossain piilossa, esim. sängyn alla ja pahaa aavistamattoman ihmisen tullessa sängyn viereen, se tarraa jalkaan kiinni ja puree ja raapii. Aikuinen tämän vielä kestää, mutta tuo alle pari vuotias lapsemme tietenkin alkaa itkeä ja saakin ihoonsa pahoja raapamia. Kissa sabotoi poikaamme myös siten, että se istuu ikkunalaudalla ja poikamme kulkiessa ohi (hän on kutakuinkin ikkunalaudan korkuinen) kissa tarttuu poikaa hiuksista hampailla ja repii ja sohii tassulla. Poika osaa onneksi jonkinverran varoa kissaa.
Nyt siis kysymykseni kuuluu, onko käytös "normaalia" leikkaamattoman kollin käytöstä, joka rauhoittuisi leikkauksen myötä, VAI onko kissa sopimaton sisäkissaksi eikä hyväksy lapsia?
Valvotut yöt kissan naukuessa on saanut meidät jo niin väsyneiksi, että parin kuukauden odottelu leikkausikään tuntuu melko mahdottomalta kestää. Toisaalta tietenkin lapsemme menee kissan edelle, joten kissan lopettaminen syystä että se terrorisoi lastamme ja kauhulla pelkäämme sen sohivan poikamme sokeaksi, tuntuisi vakavasti otettavalta vaihtoehdolta. Sitten taas mietimme, onko "luovuttamista", jos vie kissan lopetettavaksi kun sen on ensin hankkinut. Satsaaminen eläinlääkärikäynteihin (niin leikkaus kuin lopetus) ei ole taloudellinen kysymys, ainoastaan kahden kuukauden unettomat yöt tuntuvat mahdottomalta ajatukselta.
Joko kissan voi leikata tässä iässä, entä jäisikö se leikkauksen vuoksi jotenkin pentuvaiheeseen (villiksi) vai seestyisikö se? Onko sen käytös keväästä ja kiimasta johtuvaa, vai onko se luonteeltaan sisäkissaksi sopimaton? Olen päättänyt näin kevään saavuttua aloittaa sen ulkoiluttaminen joka ilta valjaissa, josko se rauhottaisi öitä, toisaalta mietin, pahentuuko asia, kun kolli pääsee ulos, mutta sitten tuodaankin sisälle?
Käytimme kissaa myös eläinlääkärissä, poissulkeaksemme sairaudet, jotka aiheuttaisivat kipua, kutinaa tms., joka sitä saattaisi riivata. Kissa on myös normaalisti madotettu ja rokotettu jo pentuna.
Lisäksi olemme kokeilleet eri ruokia (kissallla on tarjolla kuivamuonaa koko ajan, sekä tietysti vettä, ja märkää purkkiruokaa se syö noin purkillisen (400 g:n säilyketölkki) päivässä.
Mitään syytä emme ole siis keksineet, mikä aiheuttaisi tällaista. Se on sisäsiisti ja käy hiekkalaatikossa tarpeillaan. Se ei myöskään ole merkkaillut huonekaluja, mutta olen huomannut sen pissan muuttuneen väkevämmän hajuiseksi sen varttuessa.
Mielestämme olemme leikkineet kissan kanssa paljon ja antaneet huomiota. Emme myöskään ole lyöneet tai rettuuttaneet kissaa, ainoastaan näpäyttäneet nenälle ja toruneet sekä kokeilleet sitä suihkupulloa tuloksetta. Kysellessäni ystäviltä, työkavereilta ja sukulaisilta, vastaus tuntuu usein olevan "ei meidän kissat kyllä ole noin käyttäytyneet".
Nyt tarvitaan tosiaan neuvoja, olen huolissani niin kissan kuin lapsemme vuoksi.
Pentuna saapuessaan 13 viikkoisena meille, kolli oli reipas ja rohkea ja hymyssä suin seurasimme hänen "vauhdikkaita" puuhiaan ja leikkejä. Nyt on sitten hymy hyytynyt kun tuntuu, että olemme hulluuden partaalla itsekin.
Kolli on leikkaamaton vielä, olemme ymmärtäneet kissanhoito-oppaista, että leikkaaminen tarvitsisi suorittaa vasta kissan ehdittyä sukukypsäksi ja että sukukypsyys saavutettaisiin kollilla noin 10 kk:n iässä. Vai kuinka?
Emme tiedä jotuuko kissan mahdoton käytös keväästä ja siitä, että kollin hormonit pakottavat sitä toimimaan näin. Se naukuu ja mouruaa joka yö yhtä soittoa noin klo 22-04. Sitten se lopulta käy nukkumaan ja nukkuu parisen tuntia, kunnes noin klo 06 alkaa mouruaminen uudelleen. Se lopettaa huudon kun perhe nousee ylös. Sain työpaikalla kahvipöytäkeskustelussa neuvon kokeilla suikupullon käyttöä. Se on ollut täysin hyödytöntä. Kissa päinvastoin menee vieläkin "hullummaksi" vesisuihkeesta ja painelee pois makuuhuoneesta, mutta aloittaa kahta kovemman huudon muualla asunnossa kulkiessaan.
Onko mouruaminen normaalia leikaamattomalle kollille, vai onko se esimerkiksi mustasukkainen 1 v 7 kk:n ikäiselle pojallemme, joka saa huomiota ja nukkuu usein välissämme? Kolli ei tosin ole koskaan ollut mikään kainalossa kyhnääjä, eikä esim. ole pentuna nukkunut kainalossa, vaan etsinyt nukkumapaikan makuuhuoneen tuolilta tai jalkopäästämme peiton päältä.
Lisäksi kissa on todella villi. Se syöksähtelee ympäri asuntoa korvat luimussa todella kovaa vauhtia. Rikkoen esineitä ja tavaroita (kaikki rikkoutuva on toki jo alunalkaen siirretty pois, mutta kaikkea jäljellä olevaa se pudottelee ja rikkoo), se rullaa matot ja repii huonekalujen kangaspinnat. Sohva on jo aivan remontissa, kaikenlaiset nahkapinnat on täynnä kynsien jälkiä (ja sillä ON tätä tarkoitusta varten ostettu raapimapuu, johon se ei ole koskenut koskaan) Myöskään ostettu kiipeilyteline ei maita, vaan kaikki kiipeily tehdään hyllyjen ja muiden huonekalujen päällä tai akvaarion päällä, josta meidän on komennettava kissa alas, jotta ei satu vahinkoja. Esimerkiksi akvaarion päälilasit mene rikki ja kissa putoa altaaseen ym.
Komentamiseksi riittää kieltosana ja "alas" ja suhahdus, mutta tämä saa aikaan sen, että kissa saa jonkinlaisen "sekokohtauksen" ja ryntäilee ympäri asuntoa hetken aikaa. Kissa tuntuu tosin melko ymmärtäväiseltä puheelle, se osaa tulla syliin kutsuttaessa ja tuleekin siihen kiireellä, kun kutsun. Rapsutuksia ja silityksiä se ottaa vastaan sen aikaa kun sitä jaksaa rapsuttaa, sitten se lähtee kiireesti taas "sekoilemaan"...
Kissa on myös kova raapimaan ihmisten jalkoja. Se on jossain piilossa, esim. sängyn alla ja pahaa aavistamattoman ihmisen tullessa sängyn viereen, se tarraa jalkaan kiinni ja puree ja raapii. Aikuinen tämän vielä kestää, mutta tuo alle pari vuotias lapsemme tietenkin alkaa itkeä ja saakin ihoonsa pahoja raapamia. Kissa sabotoi poikaamme myös siten, että se istuu ikkunalaudalla ja poikamme kulkiessa ohi (hän on kutakuinkin ikkunalaudan korkuinen) kissa tarttuu poikaa hiuksista hampailla ja repii ja sohii tassulla. Poika osaa onneksi jonkinverran varoa kissaa.
Nyt siis kysymykseni kuuluu, onko käytös "normaalia" leikkaamattoman kollin käytöstä, joka rauhoittuisi leikkauksen myötä, VAI onko kissa sopimaton sisäkissaksi eikä hyväksy lapsia?
Valvotut yöt kissan naukuessa on saanut meidät jo niin väsyneiksi, että parin kuukauden odottelu leikkausikään tuntuu melko mahdottomalta kestää. Toisaalta tietenkin lapsemme menee kissan edelle, joten kissan lopettaminen syystä että se terrorisoi lastamme ja kauhulla pelkäämme sen sohivan poikamme sokeaksi, tuntuisi vakavasti otettavalta vaihtoehdolta. Sitten taas mietimme, onko "luovuttamista", jos vie kissan lopetettavaksi kun sen on ensin hankkinut. Satsaaminen eläinlääkärikäynteihin (niin leikkaus kuin lopetus) ei ole taloudellinen kysymys, ainoastaan kahden kuukauden unettomat yöt tuntuvat mahdottomalta ajatukselta.
Joko kissan voi leikata tässä iässä, entä jäisikö se leikkauksen vuoksi jotenkin pentuvaiheeseen (villiksi) vai seestyisikö se? Onko sen käytös keväästä ja kiimasta johtuvaa, vai onko se luonteeltaan sisäkissaksi sopimaton? Olen päättänyt näin kevään saavuttua aloittaa sen ulkoiluttaminen joka ilta valjaissa, josko se rauhottaisi öitä, toisaalta mietin, pahentuuko asia, kun kolli pääsee ulos, mutta sitten tuodaankin sisälle?
Käytimme kissaa myös eläinlääkärissä, poissulkeaksemme sairaudet, jotka aiheuttaisivat kipua, kutinaa tms., joka sitä saattaisi riivata. Kissa on myös normaalisti madotettu ja rokotettu jo pentuna.
Lisäksi olemme kokeilleet eri ruokia (kissallla on tarjolla kuivamuonaa koko ajan, sekä tietysti vettä, ja märkää purkkiruokaa se syö noin purkillisen (400 g:n säilyketölkki) päivässä.
Mitään syytä emme ole siis keksineet, mikä aiheuttaisi tällaista. Se on sisäsiisti ja käy hiekkalaatikossa tarpeillaan. Se ei myöskään ole merkkaillut huonekaluja, mutta olen huomannut sen pissan muuttuneen väkevämmän hajuiseksi sen varttuessa.
Mielestämme olemme leikkineet kissan kanssa paljon ja antaneet huomiota. Emme myöskään ole lyöneet tai rettuuttaneet kissaa, ainoastaan näpäyttäneet nenälle ja toruneet sekä kokeilleet sitä suihkupulloa tuloksetta. Kysellessäni ystäviltä, työkavereilta ja sukulaisilta, vastaus tuntuu usein olevan "ei meidän kissat kyllä ole noin käyttäytyneet".
Nyt tarvitaan tosiaan neuvoja, olen huolissani niin kissan kuin lapsemme vuoksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ovat yksilöitä,jotkut kypsyvät nopeammin.Mouruaminen vaikuttais siltä että kissa on päässyt miehen ikään.Kannattaa soittaa eläinlääkärille ja kertoa oireet,varmasti suostuu leikkaamaan sen jos katsoo "oireet" sen mukaiseksi:)
Ensinnäkin, viekää jo ihmeessä kolli leikattavaksi. Kissan voi nykytiedon mukaan leikkuuttaa jo vaikka heti luovutusikäisenä. Meillä leikattiin kollipoika n. 4 kk:n ikäisenä, on kasvanut ja kehittynyt normaalisti sen jälkeen ja pojasta on tullut oikein mukava lemmikki. Eli ei siis tarvitse odotella mitään tiettyä ikää, lähinnä riippuu eläinlääkäristä, missä vaiheessa suostuu leikkaamaan, koska kaikilla lääkäreilä ei ole tästä asiasta tarpeeksi tietoa, valitettavasti. Luulisi, että kolli rauhoittuu leikkaamisen myötä.
Kannattaa myös muistaa, että kollinne on vielä nuori, joten sillä riittää energiaa. Meilläkin kissat, vaikka ovatkin jo parivuotiaita, saavat välillä riehumiskohtauksia. Ajan kuluessa kissat rauhoittuvat, eivätkä jaksa enää riehua niin paljoa. Jos kissalla on tylsää, se varmasti keksii itselleen ajankulua, kuten ympäriinsä juoksentelua tai muuta "ihmisen häiriköintiä". Voisitteko harkita toisen kissan hankkimista? Kaksi kissaa on yleensä parempi kuin yksi, sillä silloin niillä on toisistaan seuraa ja toisaalta on leikkikaveri jonka kanssa nujuta. Huonekalujen raapimista voi vähentää leikkaamalla kissan kynnet ja hankkimalla kunnon raapimis-ja kiipeilypuut.
Tuo jalkojen vaaniminen ja raapiminenkin on ihan luonnollista käyttäytymistä, kissathan tykkäävät kaikenlaisista vaanimisleikeistä. Tähänkin voisi auttaa se toinen kissa, voisivat sitten vaania toisiaan. En tiedä onko tämä tyypillistä kollien käytöstä, mutta myös meillä kolli tykkäsi pienenpänä esim. hiusten repimisestä ja ihmisen näykkimisestä.
Mielestäni kertomasi perusteella kollisi käytös on ihan normaalia leikkaamattoman kollin käytöstä, ja kissanne sattuu vielä olemaan vähän villimpi tapaus. Toivottavasti näistä neuvoista oli apua.
Aikamoista menoa teillä, lemmikkinne ei ole enää viihdyttäjä vaan häirikkö.
Kuten joku täällä sanoikin, kaikki tuo voi olla kissan luonnollista käytöstä. Kissat ovat eri luonteisiakin, mutta jos se olisi ASUNUT pentuna ihmisten kanssa, sitä olisi jo opetettu tietyille tavoille, kissa oppii kyllä. Vaikka sitä onkin käyty hellimässä siellä kissahuoneessa, se on saanut muuten painella toisten kissojen kanssa ympäri seiniä. Se on "tynnyrissä kasvanut poika".
Kinttuihin hyökkääminen on kissan leikkiä, niinhän ne telmivät toistensa kanssa kynnet esillä. Mutta ihmisen kanssa sellainen leikki ei sovi, kissa olisi oppinut nämä asiat kotihoidossa.
Hiusten nuoleminen on samaa kuin oman tai lajikumppanin turkin hoitaminen, sitä ilmenee joillakin kissoilla. Ele todistaa, ettei kissa ole mustasukkainen lapsellenne. Mutta kun se ei osaa pitää kynsiään piilossa, on tietysti vaarallinen lapselle.
Kollinne leikkaaminen varmaan rauhoittaa tilannetta, sen voi tuossa iässä jo tehdä. Muuten kissaa pitää vaan opettaa. Onkohan täällä kissakouluja olemassa?
Kotikonstina on niskasta ottaminen ja kielto. Se pitää tehdä sillä sekunnilla kun kissa tekee jotakin kiellettyä, ei se jälkeenpäin ymmärrä miksi sitä retuutetaan. Niskasta (jossa on löysää nahkaa) emokin sitä kantaa ja puree.
Siis kun kissanne tekee kiellettyä, ottakaa niskasta, sanokaa Ei ja kantakaa sivummalle. Ei heittämällä, paiskomalla, puristamalla eikä huutamalla. Rauhallisesti! Toivottavasti saatte asian järjestykseen.
Aika ratkaisee tämänkin ongelman kun kissa tulee vanhemmaksi, mutta teiniaikaahan se nyt elää ja on vireimmillään ensimmäiset vuotensa.
Ai niin - siihen mouruamiseen en osaa sanoa muuta kuin, että ehkä kissa lopettaa porun leikkauksen myötä. Kannattaa kysyä lääkäriltä.
Kissan kieltämisestä vielä, että tuo niskasta kiinni pitäminen kielto on yksi keino, myös sihahtaminen voi toimia. Kissathan "kieltävät" toisiaan niin että sihisevät, "nyt menit liian pitkälle"-tyyliin. Toisaalta myös huomiotta jättäminen joissain tilanteissa voi vähentää ei-toivottua käytöstä. Eli esim. jos kissa herättää aina aamuyöstä naukumalla ja riehumalla, huutamisen ja ylös nousemisen sijaan on parempi, kun ei huomioi kissaa ollenkaan. Vähitellen kissa tajuaa, ettei sen käytöksestä ole sille mitään hyötyä ja näin myös lopettaa ihmisen kannalta huonon käytöksen.
Kissa saa välillä juoksuhepuleita ilman syytä. Mutta siihen voi olla syynä myös kova vatsa. Jos kikkareet ovat tiukalla, kissa juoksee hulluna ympäriinsä ja sitten vessaan. Parafiiniöljyä vaan lautaselle, kissa voi litkiä sitä vapaaehtoisestikin. Ruokaöljykin auttaa jos saa kissan ottamaan sitä, kysymys on vain parista teelusikallisesta.
Pissan hajun väkevöityminen on merkki sukukypsyydestä. Haju mietonee kummasti leikkauksen jälkeen.
Kissa saa välillä juoksuhepuleita ilman syytä. Mutta siihen voi olla syynä myös kova vatsa. Jos kikkareet ovat tiukalla, kissa juoksee hulluna ympäriinsä ja sitten vessaan. Parafiiniöljyä vaan lautaselle, kissa voi litkiä sitä vapaaehtoisestikin. Ruokaöljykin auttaa jos saa kissan ottamaan sitä, kysymys on vain parista teelusikallisesta.
Pissan hajun väkevöityminen on merkki sukukypsyydestä. Haju mietonee kummasti leikkauksen jälkeen.
Toki meno on teillä aika villiä, mutta aika normaalia energisen kissan toimintaa.
Uroskissa on sukukypsä 5-8 kk ikäisenä. Se, että monet suosittelee leikkaamista noin vuoden, puolentoista ikäisenä johtuu siitä, että uroksen kasvu on parhaimmillaan 12-18 kk ikäisenä. Eli jos ette halua katsoa kuinka iso siitä tulee, voi sen hyvin jo leikkauttaa. Se ei vaikuta siihen muuten kun, että rauhoittuu hieman ja kasvu loppuu.
Suihkepullosta ei ole mitään apua, kuten olet huomannut, kiima-aikana. Uroskissat ovat nyt aivan yhtä himoissaan kun nartutkin. Se on tämä maalis-huhtikuun juttu. Ei kissaa voi rangaista kiimasta.
Mutta suihkepullo olisi hyvä olla lähellä jos se käy esim. jalkoihin kiinni. Silloin siitä voi olla apuakin, jopa. Kuten myös sohvaa raapiessa. Siihen voi myös sivellä kevyesti sinappia tai sitruunaa.
Raapimispuihin ja -telineisin kannattaa laittaa kissanminttua. Se voisi herättää mielenkiinnon näitä kohtaan.
Vai onko ne luovutusikäisenä leikatut jääneet pennun kokoisiksi? :D
Urbaanilegenda siis.
Vai että sivele sohvaan sinappia.... :D Eiköhän se kuitenkin ole parempi vaihtoehto että kissa sitä kynsii kuin se, että sohva löyhkää sinapilta...
Ja vielä parempi on, sohvankin kannalta, kun alkaa pienestä pitäen leikata kissansa kynsiä. Vähentää kummasti raapimista, kun etutassuista silloin tällöin napsaisee palan pois.
Kissan kynsien leikkaaminen on hieman kiistanalainen juttu, kynnet on kuitenkin kissan ainoa todellinen puolustusmekanismi ja henkilökohtaisesti en siihen sortuisi. Mutta se on pitkälti näkökanta juttuja.
Yleensä sinapin tai sitruunan käyttö on lyhytaikaista. Kissa lopettaa tietyt systeemit aika nopealla "vierotuksella". Järki käteen.
On myös olemassa karkotteita, jotka eivä tuoksi ihmiselle ollenkaan. Niidenkin käytössä on vaihtelevuutta eli ei vaikuta kaikkiin kissoihin.
Toisaalta jos kissan hankkii, tulee siinä usein kylkiäisenä myös näitä ei toivottuja tapoja. Ne on hyvä huomioida jo etukäteen tai olla ottamatta lemmikkiä.
Tosiaan, siinä tuli lipsu, ei se kasvu lopu, mutta hidastuu. Kissan massa kasvaa (lähinnä uroksen) vasta 12-18 kk ikäisenä. Sorry. Nuorena leikatut urokset ovat pienempi kokoisia kun vanhempana leikatut.
Mihin sisäkissa tarvitsee puolustusmekanismeja? Tietääkseni ainakaan meillä ei täällä sisällä asunnossa ole mitään satunnaisia sokeritoukkia isompia elukoita kissan lisäksi ja kun meitä ihmisiä vastaan ei tarvitse puolustautua, en näe mitään estettä kynsien leikkaamiselle. Ymmärrän, että jos kissa saa vapaasti liikkua ulkona, niin silloin sen kynsiä ei tarvitse leikata, koska ne kuluvat muutenkin enemmän ja kissa voi kentien joutua puolustamaan itseään villipetoja vastaan.
Kynsien päistä nipsaistaan terävin kärki pois, enkä usko että siitä kissalle minkäänlaista haittaa. Johonkinhan sen pitäisi kyntensä joka tapauksessa teroittaa. Toisaalta kissat eivät keskenään nujutessaan saa toisilleen naarmuja tehtyä, kun niiden kynsiä on leikattu. Kynsien leikkaaminen on kuitenkin aika pientä verrattuna siihen, että esim. USA:ssa kissoilta saatetaan poistaa kokonaan etutassujen kynnet ja vain siksi, ettei huonekaluja raavita.
pitäisi puolustautua..
Eikä niitä kynsiä poisteta vaan lyhennetään terävin kärki. Ulkokissojenkin olen nähnyt mainiosti pärjäävän manikyyrin jälkeen.
Joiltakin kissoilta on pakko lyhentää kynsiä, kun jäävät niistä kiinni ja pahimmassa tapauksessa repivät koko kynnen.
Meillä on kaksi kollia ja ne on leikattu n. 4kk:n vanhana kummatkin. Molemmista tuli isoja kolleja ja ne jatkoivat kasvua tasaisesti. Ei se kasvu lopu leikkaukseen mutta ´voi vaikuttaa vähän hillitsevästi kasvun suhteen.
Juoksut eivät myöskään lopu. Ne saavat räpäreitä pentuina ja ne jatkuvat niin kauan kun kissa on pentu. Ne kai purkavat ylimääräistä energiaa.
Harmi kun on ollut tollainen tietämätön lääkäri. Nykyisin kollit leikataan nimenomaan siksi aikaisin jotta ne eivät kerkeisi oppimaan kollin elkeitä. Mitä aikaisemmin leikataan sitä paremmat tulokset tulee ei toivottujen tempausten suhteen.
NO ei vieläkään ole liian myöhäistä mutta heiti leikkaukseen.
Sohvat ja muut ei-toivotut raapimispaikat kannattaa käsitellä Feliway-suihkeella. Kissa ei raavi aineella merkattuja paikkoja, koska suihke on samaa ainetta, jolla kissa itse merkitsee raapiessaan/puskiessaan. Feliway toimii tehokkaammin kuin yksikään karkoite eikä se tahraa edes nahkasohvaa. Suihketta myyvät eläinlääkärit, jotkut eläinkaupat ja apteekit (n.22-27e).
http://www.vetcare.fi/index.php?id=86
Koti kannattaa pimentää yöksi. Kissat ovat virkeimmillään hämärässä ja näin keväisin valon lisääntyessä ne voivat valvoa lähes koko yön. Helpoin keino saada nukkumisrauha on siis laittaa jokaiseen ikkunaan kunnolla pimentävät verhot. Kun kodissa on täysin pimeää, kissa rauhoittuu nukkumaan. Tosin kastrointi kannattaa teettää ensin, tyttöjen perään haikaileva kolli ei välttämättä rauhoitu missään tilanteessa. ;)
Kynnet kannattaa tosiaan leikata. Tylpillä kynsillä saa vähemmän pahaa jälkeä aikaiseksi. Kynsien leikkaaminen ei vaikuta kissan kiipeilyihin ym mitenkään, edes ulkokissan.
Kissakaverin hankintaa kannattaa miettiä. Nuorella kissalla on paljon energiaa ja sen täytyy saada purkaa sitä juoksemalla ja leikkimällä. Pentu purkaisi energiansa kissakaveriin eikä olisi enää niin kiinnostunut jalkoihin hyökkäilystä, jota moni yksinäinen kissa harrastaa ihan paremman tekemisen puutteessa. Ihmisiin kohdistuvaan hyökkäilyyn voi vaikuttaa jonkin verran sähähtämällä terävästi joka kerran, kun kissa on vasta aikeissa räpsäistä. Lapseen kohdistuvaa kiusantekoa lähtisin itse opettamaan pois naksuttimen avulla (netistä löytyy lisätietoa ellei naksun käyttö ole tuttua). Suihkupullon käyttö kannattaa unohtaa, sillä kissa saa vain entistä enemmän huomiota ei-toivotuista puuhista eikä opi mitään.
Myös ruokavalio kannattaa tarkistaa. Kuulostaa nimittäin aika hurjalta tuo ruokamäärä. Millaista kissan uloste on, paljonko sitä tulee, haiseeko se ja onko se löysähköä? Mitä enemmän viljaa ruoka sisältää, sen nälkäisempi kissa on ja riehuukin sitten nälän takia enemmän. Liikaa viljaa ja muuta kasviperäistä ainesta sisältävä ruoka tulee sulamatta toisesta päästä ulos ja kissa joutuu syömään jatkuvasti. Ainakin raksut kannattaa hankkia eläinkaupasta tai netistä (esim http://www.acana-kauppa.com/ ). Myös märkäruoan sisältöä kannattaa tarkastella, että edes osa ruoasta olisi viljatonta. Purkkimömmön vaihtoehtona voi käyttää mitä tahansa maustamatonta raakaa lihaa. Yleensä sydän, kanasuikaleet ja possunsuikaleet kelpaavat hyvin. Kun ruokavalio on kunnossa, kissa saattaa kummasti rauhoittua. :)
Juu, kiitos kaikille vihjeistä. Soitimme eläinlääkäriin, ja lääkäri kuultuaan oireet lupasi toki leikata kollin. Ensi tiistaina sitten leikkaukseen.
Nyt on pari kolme yötä muutenkin nukuttu hiukan paremmin, kun aloimme käyttää kissaa ulkoilemassa illansuussa. 10 minuuttiakin oli huonolla kelillä tarpeeksi, aurinkoisena päivänä olimme ulkona tunnin verran, ja kolli pääsi haistelemaan ympäristöä. Ensin tietysti pelotti, mutta sitten rohkaistuttuaan se tutki innolla mättäitä. Pelkäsin, että ulos päästyään alkaa vielä kovempi show, kun kissa tuodaan takaisin sisälle. Mutta vaikutus olikin onneksi päinvastainen.
Varsinkin ensimmäisen, sen "pelottavan" kerran jälkeen, kissa oli oikein tyytyväinen, kun sai nukkua sisällä kotona lämpimässä. :) Olisikohan tuo niin ajatellut, vai oliko muuten väsynyt uusista kokemuksista... :)
Joka tapauksessa nyt kun olemme saaneet nukkua pari yötä kunnolla, näyttää tilanne jotenkin valoisammalta, ja lopettaminenkin alkaa tuntua kaukaiselta ajatukselta.
Ehkäpä leikkaus rauhoittaa kissaa. Aiomme hankkia tuota Feliway-suihketta, ja ruoan määrääkin on tarkistettu. Ehkä muutenkin taisin sanoa hieman yläkanttiin tuon märän ruuan määrän. Kyllä se purkki taitaa vielä vähän seuraavallekin päivälle riittää. Ainakin aamuksi.
Ja tuoteselosteessa tosiaan lukee myös vilja, niin purkkiruoan, kuin kuivamuonankin. Ihan markettitavaraa kun ovat. Tarvinnee katsoa eläinkaupasta sitten jotain viljatonta, josko sekin vaikuttaa.
Tuosta kysien leikkuusta tuli mieleen, ettei kissalle tule sitten kahta kovempi tarve teroittaa kynsiään, kun huomaa niiden "tylstyneen"?
Mukava kuulla, että parempaan päin ollaan menossa. Kannattaa tosiaan ostaa eläinkaupasta ainakin laadukkaita raksuja. Enemmän lihaa sisältävät eläinkaupan ruuat tulevat monesti jopa halvemmaksi kuin marketin viljaruuat, sillä kissan ei tarvitse syödä lihaisaa ruokaa niin paljoa ja toisaalta kyllähän ruualla voi olla vaikutusta myös yleiseen terveyteen. Eläinlääkärikäynnit voivat vähentyä, kun kissalle annetaan kunnon ruokaa.
Kissahan "teroittaa" kynsiään poistaakseen vanhan kynnen uuden kasvavan tieltä. Jotkut kissat jopa pureksivat itse kynsiään lyhyemmiksi. Ainakin meillä sohvan raapiminen on huomattavasti vähentynyt sen jälkeen kun aloin leikata kissojeni kynsiä. Lisäksi varsinkin pentuna kissat tuntuivat jäävän kynsistään milloin mihinkinkiinni(mattoihin, verhoihin), eivätkä päässeet omin avuin pois, joten siksikin kynsien leikkuu on ihan suositeltavaa. Voithan kokeilla miten kissasi kynsien leikkuuseen reagoi.
Ajattelin palata vielä kertomaan, että kaikki on nykyään todella hienosti. Kissastamme tuli TODELLA kiltti ja rauhallinen yöeläjä leikkauksen jälkeen! Se nukkuu ihan hiljaa, tai jos nousee aamuyöstä leikkimään leluillaan, niin senkin se tekee ilman naukumista tai mouruamista. Eläinlääkäri sanoi testosteronia olevan vielä noin kaksi viikkoa elikkauksen jälkeen, minkä jälkeen kissan pitäisi rauhoittua. Meillä kävi niin hyvä säkä, että poika rauhoittui lähes välittömästi. Parina ekana päivänä ja yönä se oli vielä vähän väsyksissä ilmeisesti leikkauksesta ja varmaan vähän kipeäkin, mutta sitten kun olo kohentui, eikä ollut kipuja, niin leikit alkoivat jälleen.
Arvelutti hiukan, alkaako kaikki taas, mutta ainoastaan kissan nuoruuteen kuuluva leikkisyys jatkui, ilman kollimaista mouruamista tai sen suurempia juoksuhepuleita tai raapimisia.
Muutenkin poju viihtyy vieläkin paremmin sylissä, ihan vain olemassakin, (eikä vain sen aikaa kuin rapsutus on käynnissä) ja tykkää puskea meitä ihmisiä.
Vaihdoimme myös kuivamuonat kalliimpaan, Purina-merkkiseen, ja märkäruokakin on nyt lihaisampaa. Voi olla, että tälläkin on ollut merkitystä.
Feliway-suihketta en ehtinyt ostaa, enkä tunne enää tarvettakaan, poju hyväksyi jostain syystä raapimapuunsakin nyt paremmin kuin aiemmin. Yhä se teroittaa kynsiään mielellään myös sohvaan, mutta kiellettäessä se lähtee pois ja jonkin ajan kulutua kuuluu kynsimistä ihan oikeasta osoitteesta! :) Kynsienleikkuu sinällään ei kovasti tuntunut vähentävän kynsimistä, mutte ei mielestäni onneksi lisääntynytkään. (itse spekuloin, että kissalle tulisi vielä kovempi tarve "teroittaa" kynsiä kun huomaa niiden lyhentyneen ja tylstyneen). Myös oma kiipeil.yteline ja sinä roikkuvat lelut ovat herättäneet nyt mielenkiintoa, toisin kuin aiemmin.
Leikkaus teki siis kissastamme todella ihanan! Täydellisen vastakohdan entiseen. Kuinka näin suuri vaikutus voi ollakaan?!
Suosittelen siis ehdottomasti kastraatiota, jos kolli muuttuu "viihdyttäjästä häiriköksi" (kuten eräässä viestissä osuvasti kuvailtiin).