Uskallanko olla yhteydessä lastensuojeluun?
Meillä on paljon vaikeuksia perheessämme. Olen itse ollut pitkään työttömänä vaikka olen nyt väliaikaisesti töissä. Mieheni käyttää mielestäni liikaa alkoholia ja ei jaksa keskittyä perheeseen ollenkaan. Olen pärjännyt tähän asti, mutta nyt olen huolestunut lapsista, joilla on isoja vaikeuksia päiväkodissa, koulussa ja kaveripiirissä. Haluaisin saada apua lapsilleni, mutta en uskalla kysyä lastensuojelusta, koska pelkään, että menetän kokonaan lapseni. Näin en kuitenkaan jaksa, mitä voin tehdä?”
Epätoivoinen äiti 05.04.2004
Vastauksemme
Hyvä epätoivoinen äiti
Kerrot eläväsi vaikeassa elämäntilanteessa ja koet, että lapsillasi on tavallisia arkisia vaikeuksia suurempia ongelmia. Tietämättä tarkemmin, minkälaisia ovat lastesi ongelmat, tarkan avunlähteen osoittaminen vaikeaa. Seuraavassa on kuitenkin esitetty muutamia seikkoja, jotka on hyvä tietää hakiessasi apua lapsillesi ja perheellesi.
Lastensuojelun tarkoitus on aina auttaa lasta. Valitettavan usein ihmisillä on käsitys, että yhteydenotto lastensuojeluun tarkoittaisi automaattiseesti sitä, että ”lapsi otetaan pois”.
Kuntien lastensuojeluyksiköihin tulee vuosittain satoja yhteydenottoja, joko perheiltä itseltään tai heidän huolestuneilta läheisiltään. Näistä yhteydenotoista lastensuojelun asiakkaiksi kirjautuu vain osa ja näistä asiakkuuksista taas vain murto-osa johtaa lapsen huostaanottoon eli sijoitukseen kodin ulkopuolelle. Myös lastensuojelulaissa on määritelty, että ennen lapsen huostaanottoa lastensuojelun on tehtävä kaikki mahdollinen niin sanottujen avohuollon palvelujen kautta.
Sinun kannattaa ehdottomasti keskustella ensin lastesi tilanteesta päiväkodin ja koulun kanssa. Päivähoidon ja koulun ammattilaisten kanssa voit selvittää, minkä kokoisista ongelmista on kyse. Koulukuraattorit ovat auttamisen ammattilaisia ja monilla paikkakunnilla on myös mahdollisuus saada keskustelutukea koulupsykologilta. Lastenneuvola on myös paikka, josta voit saada tukea ja ohjausta eteenpäin.
Kerrot olleesi pitkään työttömänä. Siksi olet myös varmasti asioinut sosiaalityöntekijän kanssa toimeentulotukiasioissa. Jos arastelet puhua lastesi päiväkodissa tai koulussa, voit ottaa suoraan yhteyttä tuttuun sosiaalityöntekijääsi, saada neuvontaa ja ohjausta paikkakunnallasi olevista tukimuodosta ja ongelmasi voi helpottua myös ilman varsinaista lastensuojelun asiakkuutta. Kunnissa on myös usein sosiaalitoimen neuvontanumero, josta voit myös kysyä vaikka nimettömänä kenen puoleen sinun kannattaisi ongelmissasi kääntyä.
Jos sosiaalityöntekijät katsovat perheenne tilanteen niin vaikeaksi, että voitte saada tukea ”lastensuojelullisin perustein”, asiakkuutenne alussa käydään ensin lävitse lasten ja koko perheen tilanne ja tehdään yhdessä kirjallinen huoltosuunnitelma. Sosiaalityöntekijä tarkistaa myös taloudellisen tilanteenne ja varmistaa, että ongelmat eivät pääse lisääntymään taloudellisista syistä. Näin voisi tapahtua esimerkiksi silloin, jos perheen asuminen olisi uhattuna vuokranmaksukyvyttömyyden takia.
Lastensuojelun asiakkaana perhettänne lähdetään ensisijaisesti tukemaan niin sanotuilla avohuollon tukitoimilla. Niiden määrä ja mahdollisuudet hieman vaihtelevat paikkakunnittain. Niitä voivat kuitenkin olla mm. seuraavanlaiset asiat:
- Lapsi voi lastensuojelullisista syistä päästä erityisryhmään päiväkodissa tai saada esimerkiksi avustajan.
- Koulussa lapsen kanssa voivat työskennellä sekä koulukuraattori että terveydenhoitaja.
- Mikäli lapsillasi on fyysisiä oireita, lastensuojelun voi ohjata sinut terveydenhoitajan ja omalääkärin luo, jotta lääketieteelliset ongelmat voidaan löytää ja hoitaa.
- Lapset voidaan tarvittaessa ohjata terapiaan, jota voidaan antaa sekä yksilö- että ryhmäterapiana. (Kuten olet ehkä huomannut, lasten psykoterapioista on juuri laaja keskustelu käynnissä ja määrärahoista kiistellään. Terapiajonot ovat valitettavan pitkiä.)
- Mikäli perhe ei pysty enää selviytymään kodin askareista, kodin puhtaanapidosta tai ruokataloudesta, lastensuojelullisin perustein on saatavissa jonkin verran myös kotipalvelua.
- Perheelle voidaan hakea tukihenkilö tai tukiperhe, jonka luona lapset voivat silloin tällöin viettää aikaa, kenties harrastaa jotain ja samanaikaisesti vanhemmat voivat saada mahdollisuutta lepoon ja joissain tapauksissa myös omaan kuntoutukseen.
- Lastensuojelun kautta lapsen kehityksen ja virkistymisen turvaamiseksi voidaan tarjota loma- ja leiritoimintaa.
- Perhekuntoutus on yksi avohuollon tukitoimi. Kuntoutus voi tarkoittaa koko perheen yhteistä, muutaman viikon kestävää ympärivuorokautista jaksoa kuntoutuspaikassa, joita on eri puolella Suomea. Se voi myös olla muutaman viikon jakso, jonka aikana perhe viettää päivät kuntoutuspaikassa, harjoittelee elämisen taitoja ja saa mm. terapeuttista apua.
- Lastensuojelun avohuollon yksi yleisimpiä muotoja on perhetyö. Se voi tarkoittaa pelkästään esimerkiksi perheen kanssa keskusteluja, sosiaalityöntekijän kotikäyntejä tai näihin yhdistettynä esimerkiksi kotipalvelua.
Et kerro tarkemmin miehesi alkoholiongelmasta, mutta ratkaisua ja hoitoa siihen voi myös etsiä lastensuojelutyöntekijän kanssa. Onnistunut ongelman hoito edellyttää luonnollisesti sitä, että miehesi haluaa itselleen apua.
Mikäli perheenne tilanne ei helpotu siten, että lapset kotona asuessaan tukea, yksi ratkaisu voi myös olla väliaikainen sijoitus kodin ulkopuolelle joko perhehoitoon tai laitokseen. (Tämäkin muoto on siis eri asia kuin huostaanotto). Sijoituksen aikana lasten vointia pyritään kohentamaan ja samanaikaisesti tuetaan vanhempia, jotta he jaksaisivat ja pystyisivät elämään tasapainoisempaa elämää lastensa kasvattajina.
Tässä melko lyhyesti jotain niistä mahdollisuuksista, joita lastensuojelulla voi olla auttaa, jos otat heihin yhteyttä. Oma aktiivisuutesi on jo esimerkki siitä, että haluat lapsillesi apua ja paremmat olosuhteet. Sinulla ja lastensuojelulla on tällöin samat tavoitteet.
Meillä on paljon vaikeuksia perheessämme. Olen itse ollut pitkään työttömänä vaikka olen nyt väliaikaisesti töissä. Mieheni käyttää mielestäni liikaa alkoholia ja ei jaksa keskittyä perheeseen ollenkaan. Olen pärjännyt tähän asti, mutta nyt olen huolestunut lapsista, joilla on isoja vaikeuksia päiväkodissa, koulussa ja kaveripiirissä. Haluaisin saada apua lapsilleni, mutta en uskalla kysyä lastensuojelusta, koska pelkään, että menetän kokonaan lapseni. Näin en kuitenkaan jaksa, mitä voin tehdä?”
Epätoivoinen äiti 05.04.2004
Vastauksemme
Hyvä epätoivoinen äiti
Kerrot eläväsi vaikeassa elämäntilanteessa ja koet, että lapsillasi on tavallisia arkisia vaikeuksia suurempia ongelmia. Tietämättä tarkemmin, minkälaisia ovat lastesi ongelmat, tarkan avunlähteen osoittaminen vaikeaa. Seuraavassa on kuitenkin esitetty muutamia seikkoja, jotka on hyvä tietää hakiessasi apua lapsillesi ja perheellesi.
Lastensuojelun tarkoitus on aina auttaa lasta. Valitettavan usein ihmisillä on käsitys, että yhteydenotto lastensuojeluun tarkoittaisi automaattiseesti sitä, että ”lapsi otetaan pois”.
Kuntien lastensuojeluyksiköihin tulee vuosittain satoja yhteydenottoja, joko perheiltä itseltään tai heidän huolestuneilta läheisiltään. Näistä yhteydenotoista lastensuojelun asiakkaiksi kirjautuu vain osa ja näistä asiakkuuksista taas vain murto-osa johtaa lapsen huostaanottoon eli sijoitukseen kodin ulkopuolelle. Myös lastensuojelulaissa on määritelty, että ennen lapsen huostaanottoa lastensuojelun on tehtävä kaikki mahdollinen niin sanottujen avohuollon palvelujen kautta.
Sinun kannattaa ehdottomasti keskustella ensin lastesi tilanteesta päiväkodin ja koulun kanssa. Päivähoidon ja koulun ammattilaisten kanssa voit selvittää, minkä kokoisista ongelmista on kyse. Koulukuraattorit ovat auttamisen ammattilaisia ja monilla paikkakunnilla on myös mahdollisuus saada keskustelutukea koulupsykologilta. Lastenneuvola on myös paikka, josta voit saada tukea ja ohjausta eteenpäin.
Kerrot olleesi pitkään työttömänä. Siksi olet myös varmasti asioinut sosiaalityöntekijän kanssa toimeentulotukiasioissa. Jos arastelet puhua lastesi päiväkodissa tai koulussa, voit ottaa suoraan yhteyttä tuttuun sosiaalityöntekijääsi, saada neuvontaa ja ohjausta paikkakunnallasi olevista tukimuodosta ja ongelmasi voi helpottua myös ilman varsinaista lastensuojelun asiakkuutta. Kunnissa on myös usein sosiaalitoimen neuvontanumero, josta voit myös kysyä vaikka nimettömänä kenen puoleen sinun kannattaisi ongelmissasi kääntyä.
Jos sosiaalityöntekijät katsovat perheenne tilanteen niin vaikeaksi, että voitte saada tukea ”lastensuojelullisin perustein”, asiakkuutenne alussa käydään ensin lävitse lasten ja koko perheen tilanne ja tehdään yhdessä kirjallinen huoltosuunnitelma. Sosiaalityöntekijä tarkistaa myös taloudellisen tilanteenne ja varmistaa, että ongelmat eivät pääse lisääntymään taloudellisista syistä. Näin voisi tapahtua esimerkiksi silloin, jos perheen asuminen olisi uhattuna vuokranmaksukyvyttömyyden takia.
Lastensuojelun asiakkaana perhettänne lähdetään ensisijaisesti tukemaan niin sanotuilla avohuollon tukitoimilla. Niiden määrä ja mahdollisuudet hieman vaihtelevat paikkakunnittain. Niitä voivat kuitenkin olla mm. seuraavanlaiset asiat:
- Lapsi voi lastensuojelullisista syistä päästä erityisryhmään päiväkodissa tai saada esimerkiksi avustajan.
- Koulussa lapsen kanssa voivat työskennellä sekä koulukuraattori että terveydenhoitaja.
- Mikäli lapsillasi on fyysisiä oireita, lastensuojelun voi ohjata sinut terveydenhoitajan ja omalääkärin luo, jotta lääketieteelliset ongelmat voidaan löytää ja hoitaa.
- Lapset voidaan tarvittaessa ohjata terapiaan, jota voidaan antaa sekä yksilö- että ryhmäterapiana. (Kuten olet ehkä huomannut, lasten psykoterapioista on juuri laaja keskustelu käynnissä ja määrärahoista kiistellään. Terapiajonot ovat valitettavan pitkiä.)
- Mikäli perhe ei pysty enää selviytymään kodin askareista, kodin puhtaanapidosta tai ruokataloudesta, lastensuojelullisin perustein on saatavissa jonkin verran myös kotipalvelua.
- Perheelle voidaan hakea tukihenkilö tai tukiperhe, jonka luona lapset voivat silloin tällöin viettää aikaa, kenties harrastaa jotain ja samanaikaisesti vanhemmat voivat saada mahdollisuutta lepoon ja joissain tapauksissa myös omaan kuntoutukseen.
- Lastensuojelun kautta lapsen kehityksen ja virkistymisen turvaamiseksi voidaan tarjota loma- ja leiritoimintaa.
- Perhekuntoutus on yksi avohuollon tukitoimi. Kuntoutus voi tarkoittaa koko perheen yhteistä, muutaman viikon kestävää ympärivuorokautista jaksoa kuntoutuspaikassa, joita on eri puolella Suomea. Se voi myös olla muutaman viikon jakso, jonka aikana perhe viettää päivät kuntoutuspaikassa, harjoittelee elämisen taitoja ja saa mm. terapeuttista apua.
- Lastensuojelun avohuollon yksi yleisimpiä muotoja on perhetyö. Se voi tarkoittaa pelkästään esimerkiksi perheen kanssa keskusteluja, sosiaalityöntekijän kotikäyntejä tai näihin yhdistettynä esimerkiksi kotipalvelua.
Et kerro tarkemmin miehesi alkoholiongelmasta, mutta ratkaisua ja hoitoa siihen voi myös etsiä lastensuojelutyöntekijän kanssa. Onnistunut ongelman hoito edellyttää luonnollisesti sitä, että miehesi haluaa itselleen apua.
Mikäli perheenne tilanne ei helpotu siten, että lapset kotona asuessaan tukea, yksi ratkaisu voi myös olla väliaikainen sijoitus kodin ulkopuolelle joko perhehoitoon tai laitokseen. (Tämäkin muoto on siis eri asia kuin huostaanotto). Sijoituksen aikana lasten vointia pyritään kohentamaan ja samanaikaisesti tuetaan vanhempia, jotta he jaksaisivat ja pystyisivät elämään tasapainoisempaa elämää lastensa kasvattajina.
Tässä melko lyhyesti jotain niistä mahdollisuuksista, joita lastensuojelulla voi olla auttaa, jos otat heihin yhteyttä. Oma aktiivisuutesi on jo esimerkki siitä, että haluat lapsillesi apua ja paremmat olosuhteet. Sinulla ja lastensuojelulla on tällöin samat tavoitteet.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mutta näin eivät asiat ole ja noin sossut eivät toimi vaikka pitäisi.
Kauniisti on kirjoitettu mutta todellinen fakta jätetty tarkoituksen mukaisesti pois, vai johtuisiko silkasta todellisuuden tietämättömyydestä?
on niin kummallista, että viestejä lukiessa aina vahvistuu mielikuva vahvasti kahtijaetusta yhteiskunnasta.
on meikäläiset, jotka hakevat ja saavat apua yhteiskunnan järjestelmistä: neuvolasta, perheneuvolasta, sairaanhoidosta ja lastensuojelusta sekä sosiaalitoimesta. joiden lapsia ei suinkaan uhata huostaanotolla vaan tutkitaan ja avustetaan.
ja sitten on tämä toinen tuomionpäiväprofeettojen ryhmä, joiden mukaan apua ei saa eikä kannata hakea, koska saman tien on lastensuojelun virkailija viemässä lapsia ikkunasta ulos, kun hakija vielä painelee luuria alas apupuhelun jälkeen.
ja me emme puhu samaa kieltä. normaalielämä takoittaa meille aivan eri asioita. turva ja suojelu samoin.
minä olen hakenut ja saanut apua, eikä kukaan ei koskaan ole vihjaisutkaan, että lapseni tulisi huostaanottaa. minä siis haen edelleenkin apua tarvitessani
jossain muussa todellisuudessa, kuin ihmiset yleensä. Ihanaa, että on muitakin, kuten sinä ja minä. Olen kokenut avun saannin laillasi. Haluan myös uskoa asioiden etupäässä sujuvan juridisesti, ettisesti ja moraalisesti oikein.
on vain paikkakuntakohtaisia viranomaisten
lain noudattamis eroja.
Toisilla paikkakunnilla on esimerkiksi
ammattilaiset ja pätevät sosiaalityöntekijät
ja toisilla paikkakunnilla ei ole ensimmäistäkään pätevää työntekijää eikä oikein millään hallinnon alalla (päivähoito, koulu, sosiaalihuolto, terveydenhuolto jne).
Myös YK:n Lasten Oikeuksien komitea on moittinut Suomea
mm. lapsia koskevissa palveluiden epätasaisessa ja tasa-arvoisessa jakautumisessa maassamme
sekä myös siitä
ettei valtiovalta valvo (= puutu!)
tämän maan paikallisten viranomaisten toimintaa eri puolilla maata.
siksi on todella epäreilua vetää johtopäätöksiä omasta suppeasta kokemuksestaan.
Minulla on sijoitetut lapset, joiden vuoksi olen saanut tapella eri tahojen kanssa, joita tuossa jutussakin listattiin.
Minäkin yksinkertaisuudessani luulin, että koulukuraattori olisi lapsen auttamista varten, koulupsykologilta saisi apua.
Opettajat ymmärtäisivät puhuttua tekstiä, kuten on puhuttu, opettajat ja rehtorit olisivat rehellisiä ym.ym.
Näinhän sitä tyhmempi luulisi.
On ihan välttämätöntä, että homma joskus ja jossain pyörii siten, kuin on alunperin tarkoitettu, jotta ylipäätään koko systeemiä ylläpidetään.
Siinä on juuri vaan niin kammottava sudenkuoppa, kun tietää, että jotkut todella ovat saaneet apua ja itse hädässään menee hakemaan, niin joutuukin sellaisiin vaikeuksiin, joista ei osannut kuvitellakaan.
Se on vähän kuin lottoamista, joku saa täyspotin
joku neljä oikein ja lopuille lottoaminen jää miinusmerkkiseksi.
Siis meidän lastensuojelusta voittaminen on aivan yhtä varmaa, kuin lotosta.
Amalia!
Parinkymmenen vuoden kokemuksella kriisi- ja tukiperhetyössä, olen ällikällä kommentistasi. Toimeksiantajana on ollut Helsingin kaupunki muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, joten kokemusta on lähinnä yhden kaupungin toimintatavoista. Olen tehnyt töitä kymmenien perheiden ja sos.työntekijöiden kanssa, ja ihmettelen näkemystäsi lastensuojelun toiminnan tilasta: loton pääpotin ja avun saamisen vertaaminen laimeimmillaankin antaa käsityksen, että apua ei ole realistista odottaa, vaan pelko väärinkohdelluksi tulemisesta se todennäköisin lopputulos.
Loton pääpotin on saanut yli 90% tuntemistani perheistä ja 4-6 oikein loput 10%. Miinukselle ei ole jäänyt kukaan. Ja kaikkiin perheisiin olen ollut yhteydessä ainakin vuoden, moniin kymmenenkin vuotta heidän lastensuojelu asiakkuutensa alkamisesta.
Jos sinun alueellasi lastensuojelu on noin järkyttävässä jamassa, olisi ehkä (vaikka sen alueen perhehoitajien yhdessä) syytä kertoa huolensa ja tietonsa asiasta myös niille asioista vastuussa oleville tahoille!
Toivottavasti Helinän seura ei ala sumentaa objektiivisuuttasi, sillä sinun kirjoituksiasi on yleensä ilo lukea!
Koska minä olen yksi noista lotto häviäjistä! Ja todellakin, asiat eivät mene noin kun lastensuojelunkeskusliitto antaa ymmärtää. Esim. koulukiusaamis ja kouluongelmiin sain avuksi avohuollontukitoimenpiteenä perhetyöntekijän! Niin, tästä perhetyöntekijästä ei ollut missään muodossa apua näihin ongelmiin, vaan päin vastoin.Kun avohuollon toimenpiteet eivät olleet riittävät niin, ryhdyttiinkin huostaanottoa valmistelemaan.
Avohuollontuki toimet perhetyöntekijän kanssa olivat tämän tyyppiset.
- Erityisesti maidon merkityksestä keskusteltiin paljon, koska äiti ei suostunut ostamaan maitoa kotiin. Syy tähän oli se, että pojat eivät osanneet säännöstellä juomistaan, vaan joivat äidin mielestään liikaa.
( Kuinka voi olla mahdollista? minä en suostunut ostamaan maitoa, syy... että pojat eivät osanneet säännöstellä.... vaan joivat äidin mielestä liikaa. Eli miten pojat ovat voineet edes juoda maitoa liikaa, jos minä en edes ole suostunut ostamaan sitä??? Maitohan meillä toki oli ja juustoa, jogurttia... mutta en suostunut ostamaan sitä 10 litraa niin kuin perhetyöntekijä oli vaatinut.)
Niin miten perhetyöntekijä osaakaan liioitella asioiden kanssa ja muokata asioita niin että muut saavat aivan toisen käsityksen kuin se todellisuudessa on!
- Äiti valmisti ruokaa ja sitä oli useimpina päivinä, joskin ruoka oli hyvin yksipuolista; leipä ja maito puuttuivat aterioilta, samoin vihannekset ja juurekset, tai niitä oli satunnaisesti.
(No nyt on sitten ruokaakin... ja useimpana päivänä... miten hän sen voi tietää kun ei joka päivä meillä käynyt!? Miksei hän edes maininnut minä päivänä oli mitä ja minä päivinä ei ollut sitä? Ja olisiko minun tuolloin pitänyt pyytää häneltä ruokalistaa joka on tehty hänen valintojen mukaan???? Olisi ollut mielenkiintoista mennä katsomaan mitä hän syö... ja puuttuuko häneltä mahdollisesti jotain terveellisiä ruoka aineksia lautaselta? En nyt pahalla mutta olisin ilomielin suositellut perhetyöntekijälle menemään painonvartioihin ja kuntosalille.)
Tässä toinen esimerkki! Kun perhetyöntekijä oli väärentänyt asiakirjan, huostaanottoa varten.
Asiakaskertomus 01.03.2002/ Sosiaalityöntekijä (pass.)
Alkuperäinen paperi on kirjoitettu näin:
" perhetyöntekijä kertoo, että poikien pilkkiretki oli onnistunnut hyvin mukana muitakin poikia. Pojat olivat olleet erittäin tyytyväisiä päiväänsä ja saalistakin oli saatu. Perhetyöntekijä oli viennyt pojat kotiin ja Vanhin poika oli tarjoutunnut keittämään kahvit. Äidin kanssa oli alustavasti sovittu mm. uimahallikäynnistä. Äiti käy ATK-kurssia, joka loppuu huhtikuussa. Tilaisuuden tullen perhetyöntekijä aikoo ottaa puheeksi voisiko hän auttaa esim. kotitöissä, mutta annetaan perheen totutella käynteihin ensin rauhassa.
"Väärennös: Ja tämän perhetyöntekijä kirjoitti huostaanotto lausuntoa varten
Ensimmäinen kontakti perhetyön toimesta perheeseen tapahtui 28.2.2002, jolloin pojat lähtivät perhetyöntekijän järjestämälle pilkkiretkelle. Ensivaikutelma pojista oli se että he olivat hiljaisia ja nälkäisiä. Vaatetus oli osin puutteellista, mutta meillä oli mukana antaa lisävaatetusta. Tämän retken päädyttyä saatoin pojat kotiin ja jäin odottamaan äidintuloa. Äiti tuli jonkin ajan kuluttua silloisen mies ystävänsä kanssa. Juttelimme retkestä,perhetyöstä ja siitä miten perhetyö voisi olla apuna ja mukana heidän perheessään. Yksi osa perhetyötä olisi esim.järjestää pojille vapaa-ajan toimintaa.Äiti hyväksyi tämän ajatuksen ja pääsimme sopimaan jo seuraavasta käynnistä, joka oli käynti uimahallissa.
näitä viranomaisten aiheuttamia törkykasoja tässä maassa julkisuuteen tulee
sitä enemmän aletaan selittelemään ettei voi olla totta ja Helinä se on varmaan tämän maan ihmisten oman ajattelukyvyn sumentanut!
Aika erikoista että lastensuojeluasioihin sekaantunut ihminen päästää edes tuollaisia toisen ihmisen ajatusmaailmaa koskevia ja todella väheksyviä kannanottoja suustaan. Jotenkin odottaisi ja toivoisi että edes jossain osassa tätä suomalaista lastensuojelua olisi joku ammattimaisesti käyttäytyvä henkilö....
*****************************
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Uuden lastensuojelulain noudattaminen takkuaa pääkaupunkiseudulla/1135235482401
Uuden lain tulkinnassa on jouduttu turvautumaan kelpoisuuslain poikkeamissäännökseen.
"Sen mukaan epäpätevät henkilöt saavat tehdä sosiaalityöntekijän töitä vuoden kerrallaan, mikäli päteviä ei saada hankittua", valottaa Espoossa lastensuojelun kehittämistehtävissä toimiva projektipäällikkö Leena Wilén.
******************************
Talentia-lehden pääkirjoitus
Lisää vastuunkantajia lasten suojeluun
Lastensuojelu on päässyt jälleen otsikoihin, eikä vain uuden lastensuojelulain vuoksi. Tammikuussa Helsingin lehdissä puitiin syitä tilanteeseen, joka ajoi nuoren tytön tilaamaan äitinsä murhan. Helmikuun Vantaan Sanomissa äiti ihmettelee, miksi lastensuojelulla on varaa sijoittaa väkivaltainen nuori, mutta ei auttaa tätä muulla tavoin. Helsingin Sanomien sosiaalitapaus-blogissa professori JP Roos syyttää lastensuojeluviranomaisia väärästä vallankäytöstä.
Ulkopuolelta ja vajain tiedoin saadaan hyviä otsikoita ja löydetään syntipukkeja, mutta ei saada selville syitä eikä opita virheistä. Rakentavampaa olisi luoda järjestelmä, jossa ongelmatilanteissa tehdään lastensuojelun toiminnasta perusteellinen selvitys. Selvityksessä tulisi tutkia myös, millaiset avohuollon resurssit työntekijöillä on ollut käytössään, millainen osaaminen ja esimiesten tuki saatavilla, paljonko aikaa asiakkaalle ja kuinka pysyvät työntekijät.
Näin laadittu selvitys tulisi käsitellä työntekijöiden kesken ja myös sosiaalilautakunnassa ja tarvittaessa myös kunnallisvaltuustossa, sillä poliittiset päättäjät pitää saada kantamaan vastuuta
lastensuojelun tilanteesta. Löydettyjen epäkohtien korjaamiseen tulisi heti ryhtyä ja tarkistaa tilanteen kehittyminen vuoden kuluttua.
Mistä voimavarat ja osaaminen perusteelliseen selvitystyöhön saadaan? Katse pitää kääntää sosiaalihuollon kehittämisestä vastaavaan ministeriöön. Osana kansallista sosiaalihuollon kehitystyötä pitää perustaa arviointityöryhmä, joka selvittää lastensuojelun tilaa. Oikeusasteista haettavat muutokset ja tai niille osoitetut valitukset eivät välttämättä johda kehittämiseen, eikä niitä ole siihen tarkoitettukaan.
Selvityskäytännön luominen vaatii kaikilta avoimuutta ja tahtoa löytää keinoja muuttaa lastensuojelun tilanne paremmaksi. Aivan varmaa on, että tarvitaan myös lisää rahaa, jolla palkataan työntekijöitä ja järjestetään tukipalveluita.
Aina ei kyse ole vain resursseista, vaan myös toimintatavoista. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä ja avoimempaa tiedonvälitystä esimerkiksi opetus- ja sosiaalitoimen välille. Lapsen oirehtiminen tulisi pystyä huomaamaan jo päivähoidossa tai koulussa. Surullinen tosiasia vaan on, ettei myöskään opetuspuolella aika tunnu riittävän tämän tason havainnointiin. Nuoret jäävät usein ongelmineen byrokratian jalkoihin, jos opetus- ja sosiaalitoimen väliset yhteydet tökkivät.
Nyt meillä on kohtuullisen hyvä uusi lastensuojelulaki, lehtien otsikot ja työntekijöiden uupuminen syntipukin roolin alle.
Eila Malmström
puheenjohtaja
Talentia ry
valitettavasti perustuu omaan kokemukseen taistellessa sijoitettujeni puolesta koulumaailmassa.
Opettajat ja rehtori sekä koulukuraattori suorastaan valehtelivat lapsestamme, jotta saivat tahtonsa läpi.
Heillä siis faktat lapsen edesottamuksista sumenivat siinä vaiheessa, kun suuttuivat minuun. tulin nääs sanoneeksi muutaman totuuden, miten asiat näin ja mitä heiltä odotin.
Näin siis täällä meidän asuinpaikkakunnallamme.
Koulupsykologi oli antanut lausuntonsa ja neuvoi minua pitämään ehdottomasti lapsen puolia, mutta vannotti, etten saa kertoa hänen niin sanoneen, koska pelkäsi hyökkäystä koulukuraattorin taholta.
Se koko juttu oli sellainen farssi, ettei paremmasta väliä. Suuresti jouduin ihmettelemään niiden ns. ammattilaisten henkistä tasoa ja aikuisuuden puuttumista.
Muitakin esimerkkejä valitettavasti näiden vuosien varrelta löytyy useita sossujen toiminnasta ja ymmärryskyvystä, sekä ammattitaidosta.
Jopa sieltä sinunkin kotikulmiltasi.
Siksi en uskalla epäillä myöskään näiden biojen kertomuksia, edes hurjimmasta päästä, sen veran on omakohtaisia ja tuttavien kokemuksia kertynyt.
Voit uskoa, että jos sinun yksikkösi tekee työtä oikean asian puolesta ja ammattitaidolla, siten kuin odottaa saattaa, niin se on vain murto-osa siitä mitä kentällä muualla tapahtuu. ei todellakaan sitä mitä ehkä kuvittelisit.Varmasti oletkin ällikällä lyöty, niin olen ollut minäkin aivan liian usein, kun olen näitä ammattiauttajia kohdannut. Lääkäreistä lähtien, kaikki samanlaista arpapeliä.
kriisi- ja tukiperheenä pk-seudulta tuleville lapsille.
Tiedän naapurista yhden tapauksen ja toisen tuttavan tuttavaperheestä, molemmat itsemurhatapauksia, lapset sijoitettiin nopeasti vähäksi aikaa kriisin takia. Perheestä lapset palautettiin ilman mutinoita jonkin ajan kuluttua, mutta laitoksen edustajat alkoivat vastustaa kotiutusta ja onnistuivat venyttämään sitä muutamalla kuukaudella. Siis tämä on mahdollista kyllä, ei sitä tarvitse epäillä ollenkaan. Eikä laitokseen sijoitettujen lasten perheessä ollut yhtään sen enempää mitään huostaperusteita kuin siinä toisessakaan.
Itse tiedän omasta kokemuksestani, että huosta voi olla täysin laiton, se tehdään silti, sijoitusaika sovittiin kahdeksi vuodeksi, mutta onneksi sossut olivat meidän tapauksessa harvinaisen viisaita ja lapsi kotiutettiin hirveästä paikasta (laitos) jo muutamassa kuukaudessa.
Kaikki on mahdollista suomalaisessa lastensuojelussa, ei Amalian kokemuksia tarvitse vähätellä yhtään keneltäkään "vaikutteita saaneeksi".
Itse vastasin ap:lle jo bio-palstalla, että harkitsisin vakavasti alkoholisoituneesta isästä eroamista. Tosin niitäkin tapauksia on, että jos sossu ehtii kyntensä iskeä, lasta ei palauteta, vaikka vanhemmat olisivat asuneet jo useita vuosia todistetusti eri osoitteissa. Näin silti, vaikka alunperinkään ÄIDIN elämäntyylissä ei ollut mitään arvosteltavaa.
Etkö itse ihmettele ollenkaan Risikon toteamusta 13.1. Helsingin Sanomissa kuntapolitiikan osalta, että perheiden tukiin ja palveluihin ei ole varaa, mutta huostaanottoihin silti on?
Onko ministerikin mielestäsi seonnut jotenkin, ollut kenties Helinän vaikutukselle alttiina?
Aivan totta on, että (edes Helsinkiläisten) vastaanottolaitosten toiminnasta minulla ei ole kokemuksia kuin muutaman lapsen kohdalta. Tarkoitukseni ei ollut väittää, etteikö väärin perustein ja mielivaltaisesti toimittaisi koskaan, missään. Kuten selvästi kerroin, käsitykseni perustuu vain omiin kokemuksiini sijaishuollon leivissä. Tueksi löytyy kyllä myös tilastotietoa lastensuojelun piirissä olevien perheiden määrästä - siellä on melko paljon enemmän populaa kuin huostaanottotilastoissa.
Olen aina työkuvioissani tuonut esiin huoleni niin turhista huostaanotoista kuin huonoista sijaishuoltopaikoistakin, sillä tiedän että ilmiöt ovat todellisia. Sen, että näkee ongelmien olemassaolon, ei pitäisi kuitenkaan johtaa siihen, että sokeutuu kaikelle hyvälle, joka on.
Kannanottoni oli suunnattu lähinnä amalian kirjoituksen viimeiseen lukuun, jossa hän leimasi lastensuojelun kokonaisuudessaan sillä perusteella, että hänen kokemuksensa oman kuntansa koulumaailmasta ovat negatiivisia. Koulukuraattorin, koulupsykologin ja oppilashuoltoryhmän, saati sitten opettajien ja rehtorin, liittäminen ikään kuin automaattisesti lastensuojelu-käsitteeseen on outoa. En ole ajatellut olevani lastensuojelun asiakas, kun olen biologisen lapseni oppisvaikeuksissa ollut yhteydessä kyseisiin tahoihin -ja joutunut kyllä vääntämmän tosissani saadakseni apua lapselle.
Se, että amalia kommentoi suomalaista lastensuojelua kuin mustaa aukkoa, joka imaisee lapset pohjattomaan kitaansa perheestä kuin perheestä, kirvoitti tuon Helinä viittauksen. Mikäli Paula Risikko tosiaankin näkee lastensuojelun toiminnan yhtä “hellumaisesti” kuin amalia, on syytä epäillä hänenkin keskustelleen enemmän Helinän kuin hiukan objektiivisempien tahojen kanssa ; )
Väitän kuitenkin yhä, että todennäköisyys saada apua lastensuojelusta on huomattavasti suurempi kuin todennäköisyys saada lottovoitto.
....Tueksi löytyy kyllä myös tilastotietoa lastensuojelun piirissä olevien perheiden määrästä - siellä on melko paljon enemmän populaa kuin huostaanottotilastoissa.
Huom.
-- jos kotiapua tarvitsevat perheet ohjataan sujuvasti ja laittomasti lastensuojelun asiakasperheiksi
-- jos toimeentulotukea hakeva perhe ohjataan lastensuojeluun asiakasperheeksi
-- jos perheneuvolapalveluita hakeva perhe ohjataan lastensuojeluun asiakasperheeksi
-- jos koulunkäyntivaikeuksista kärsivän lapsen tai nuoren perhe ohjataan lastensuojelun asiakasperheeksi
-- ja niin edelleen
niin ei tarvitse yhtään ihmetellä sitä
miksi lastensuojelussa on
TODELLA HYVIN PALJON POPULAA (ASIAKASPERHEITÄ)
TÄNÄ PÄIVÄNÄ JA TÄSSÄ MAASSA.....
Ei enään osuvammin olisi asiaa voinut esille tuoda!=)
jos asia todella noin on, kuten kuvasit, että avun saaminen lastensuojelusta onnistuu paremmin, kuin lottovoitto.
En ole itsekään tiennyt keskustelevani lastensuojeluihmisten kanssa, silloin kun olen asioinut esim. kouluasioissa.
Sen vain voin todeta, että sen verran kovaa peliä on ollut, että jos nämä meidän lapset eivät jo olisi olleet lastensuojelun piirissä ja huost.otettuina, niin aivan varmasti heidät olisi sellaisiksi saatu, pelkästään kouluasioiden vuoksi.
Heitähän yritettiin jo saada pois meidän sij.kodistakin ja näyttöä huonosta sij.perheestä, tai kait lähinnä minusta. Vain siksi, että uskalsin pitää lapsen puolia, kun koulu yritti kävellä lapsen yli täysillä.
Koulukuraattori (sos.työntekijä) soitteli kaikille entisille opettajille ja yritti kerätä näyttöä minua vastaan, että olisi saanut lapset meiltä pois.
Siksi onkin hyvin helppo uskoa biovanhempia, kun kertovat, kuinka kouluvaikeudet ovat saaneet aikaan lasten huost.oton ja lastensuojelun asiakkuuden.
Vastasinkin lähinnä tuossa viranomaispuolessa edelliseen kirjoitukseen, missä listattiin eri viranomaisia, jotka eivät ole virallisesti lastensuojelussa, mutta käytännössä asiointi heidän kanssaan yhä useammin johtaa lastensuojeluasiakkuuteen täysin perusteettomasti.
Näitä tapauksia tarkoitin, miten arvaamatta saattaakin joutua syvälle suohon, josta ei meinaa löytyä ulospääsyä ja vain siksi, että olet hakenut apua lapselle, jota olet kuvitellut myös saavasi.
Jos mielestäsi se on toimivaa lastensuojelua, että
kaikissa lapsen ongelmissa lopulta päädytäänkin huost.ottoon, vaikka ei kotona mitään ongelmaa olisi, niin se on sinun näkemyksesi.
Apua näissäkin tapauksissa yhteiskunta kuvittelee antavansa, mutta lapsi ja perhe eivät sitä mitenkään voi avuksi mieltää, ennemminkin kostoksi.
Näitä tapauksia on tullut täällä aivan liikaa esiin, joihin on omien kokemusten valossa aivan pakko uskoa.
Tottahan on, ettei tänne juurikaan tulla kertomaan hyvistä kokemuksista, vaan lähinnä arvostellaan, niitä vääriä ja epäonnistuneita tapauksia, mutta katson, että silloin, kun on yhdestäkin lapsesta kysymys, jota kohdellaan väärin lastensuojelun nimissä, niin leimaan koko systeemin mädäksi.
En ole niin hölmö, ettenkö tietäisi, että myös paljon hyvää on saatu aikaan, mutta jos riski joutua esim. huost.otetuksi on tätä luokkaa, mitä on todellisesti tapahtunut, niin kyllä se minusta aikamoista lottoamista jo on.
Jos haluat ottaa kantaa, niin adressi.com:missa on aiheena huostaanotosta, joten jos haluat siis, ottaa kantaa allekirjoittamalla niin, autat meitä vanhempia ja lapsia. Ehdotan lämpimästi myös muitakin allekirjoittamaan tuon adressin.
Itse olen jo nimeni allekirjoittanut.
T.Yksi muiden joukossa.
me jotka olemme saaneet lyöntejä pytäämämme avun sijaan, me, joille on sanottu että teille ei avohuollon tuet kuulu....kiitämme sinua että sanoit asian juuri oikein, on niitä jotka saavat lainmukaisen avun, meillä muilla pitäisi olla oikeus samaan!
Perusperiaate on se, että jos jonkun täytyy pelätä että lapset vietäisiin pois, niin silloin ne lapset olisi syytäkin viedä pois.
Esim tässä esimerkissä yksi perheenjäsen käyttää alkoholia liikaa. Siinä on minusta jo TODELLA hyvä syy viedä lapset mahdollisimman kauas kyseisestä kodista.
Todella itsekäs ja huono äiti haluaa pitää lapset väkisin tälläisessä kodissa.
aivan liian moni nainen ja äiti jää katselemaan juoppoa miestä ja laittaa siten myös lapsensa kärsimään.Sellaisesta kodista, missä ei kumpikaan vanhemmista suojele lapsia, olisi syytä lapset saadakin pois.
Tässä nyt pitäisi äidin ryhdistäytyä ja tehdä itsekin asioille jotain, eikä vain odottaa, että joku ulkopuolinen ratkaisisi perheen sisäiset ongelmat.
Lapset kainaloon ja vaikka turvakotiin ensin ja hommaamaan iltselle ja lapsille uutta kotia, missä saavat elää rauhassa, eikä tarvi juoppoa ukko /isää pelätä.
Sossut saattavat hyvinkin katsoa, että äitikin on kykenemätön huolehtimaan lapsistaan, jos antaa tilanteen vain jatkua.
Ennen oli aivan toista, kun vaimot olivat usein miehen palkasta täysin riippuvaisia, niin ei ollut vaihtoehtoja.
Nykyisin ei kenenkään tarvi jäädä kärsimään, taloudellisiin syihin vedoten.
Yh-äiti pärjää lasten kanssa ehkä paremmin, kun ei kaikki rahat mene viinaan.
Ap:lle siis viesti, älä mene sossuun turhaan, ennen kuin on ihan pakko. Ota itseä niskasta kiinni, äläkä jää siihen enää yhtään ruikuttamaan.
Laita oma ja lastesi elämä järjestykseen kerralla.
Minä erosin alkoholisti miehestäni/lasten isästä ja emme olleet eron jälkeen 10vuoteen oltu missään tekemisissä. Mutta siitä huolimatta sossu nosti tuon mieheni asian esille huostaanotto jutussa! Niin, ei auta vaikka tekisite asialle jotain ja olet erossa 10vuotta niin, asia jostain kumman syystä vedetään yhdeksi huostaanoton syyksi! Ja ihan tiedoksi minä en ole juo enkä ole juonnut alkoholia joten alkoholin käytöstä ei ole lausunnoissa mainittu. Vaan ainostaan lasten isän juominen. Josta olen ollut yli 10 vuotta erossa siinä missä lapsetkin!
erosin minäkin 3 vuotta sitten ja olen ikionnellinen,että pääsin viimeinkin eroon ja enkä ole ollut missään tekemisissä aikoihin hänen kanssaaan,eikä ole lapsetkaan olleet,sellanen juttu joskus ahdistaa,kun aina sossut ja muutkin kyselee multa tästä miehestä,että olenko kuullut mitään siitä tai onkohan se missä kunnossa...miks eivät voisi itse soittaa sille!hitto,mulle ei todellakaan kuulu enää mitä exä tekee nykyään,ei kiinnosta,sellaista helvettiä yhteiselo oli,mitähän sanoisi ens kerralla jos tulevat kyseleen...!
Näköjään vahvoja ja hyviä äitejäkin on vielä olemassa... teitte molemmat oikein erotessanne juopoista.
Minun äitini ikävä kyllä oli luuseri eikä tehnyt sitä. No, eipähän tarvi siihen olla yhteydessä eikä huolehtia hänestä sitten kun hän vanhenee...
Voisit sanoa vaikka, näin " Tehän kuulema tiedätte ihmisten asiat paremmin, kuin he itse, niin kai te nyt tiedätte hänenkin asiat paremmin kuin minä." Tai
"Onhan nykyään puhelimet keksitty ja posti kulkee,mutta minulla nyt ei vaan ole tarvetta pitää häneen yhteyttä" Tai " Minulla ei ole samallaisia ennustajan lahjoja, kuin teillä kuuluu olevan" Tai " Mistä minä tiiän, ei minua kiinnosta missä hän kulkee ja missä kunnossa, enhän minä ole hänen aikuisen ihmisen lapsen vahti"
Tiedän tuon tunteen kun minulatkin aina välin kysyttiin niin käytin noita sana muotoja.
Minun lapsetkin ovat sossun kertoneet että eivät halua tavata isäänsä! Lapset perustelivat asian sillä kun "isä oli aina kännissä ja kaatui mihin sattui."
Kuiten siaaliviran omaiset vetosivat vanhemmuuden puutteeseeni, niin silloin vetosin asiaan että oliko todellakin vanhemmuudenpuutetta pelastaa lapset ja muuttaa pois alkoholisti miehestä,joka eli perheessämme? Uskomatonta oli myös se että sosiaaliviranomaiset vaatimalla vaativat että lasten on saatava tavata isäänsä, vaikka itse lapset sosiaaliviranomaisille monet kerrat olivat sanoneet, että eivät halua tavata isäänsä!
Tässä se nähdään miten sosiaaliviranomaiset ajattelevat lasten etua ja kuuntelevat lapsia! Tulee väkisin ajatus mieleen, että aivan kuin lasten olisi pakko tavata humalassa olevaa isäänsä, siitä huolimatta vaikka lapset kärsivät nähdä isäänsä sellaisena. Jokseenkin järjetöntä!
lapset haluaisivat tavata isäänsä,kun hän vaan joskus olisi sellaisessa kunnossa,että voisi lapset ottaa kylään.
fiksulta kuulosta kertomasi sossujen touhu,ei lapsia pitäisi pakottaa tapaamaan isäänsä,jos he eivät halua.
se on vaikeaa kun ei toiseen voi luottaa, että pysyisi sen aikaan selvin päin kun lapset käymässä. Ja lapsien taas on vaikeaa ymmärtää se, miksi isä juo (jos näkevät isän juovan ja humaltuvan, vähän niinkuin lapsen ajatus tavalla "mikä isiä vaivaa? onko isi kipeä?").
tapauksessa,lasten isä kyllä pystyy olemaan juomatta,jos lapset ovat käymässä,joskus vaan jäi ryyppyputki päälle ja sovitut tapaamiset jouduttiin perumaan,mikä tuntui mustakin todella pahalta lasteni puolesta! Ja isä sitten vielä ihmettelee,että miksi eivät sossut järjestä hänelle ja lapsille tapaamisia,on hyvin väsynyt odottelemaan että saisi nähdä lapsiaan edes joskus,olen muuten huomannut,että isä on ollut aina lapsille jotenkin tärkeämpi kuin minä,tulevat paremmin toimeen keskenään,kuin minä lasten kanssa...
Kannattas vaikka tehdä lista näistä tapaamis päivistä ja merkata aina kun tapaamiset ovat onnistuneet ja silloin kun eivät onnistu niin, kirjoitat syyn miksei, niin sinulla on sitten lasten isälle näyttää miten asia on. Näinhän se aina on ollut varsinkin jos kyse on tyttö lapsista. Mutta ei sinun kannata huolestua asiasta vaikka lastenisä sinusta tuntuu pärjäävän lasten kanssa paremmin. Koska lapset ovat enemmän luonasi niin, lapset kokevat sen ns.arkiseksi asiaksi, mutta lastenisän luokse mentyään on lapsille jännää se että, tapahtuu jotain ns.uutta mitä eivät kotona koe. En tiedä kuinka paljon vietät lastesi kanssa aikaa, mutta sekin on yksi ratkaiseva asia joka vaikuttaa siihen että kuinka hyvin tulet lastesi kanssa toimeen. Koska lapset kaipaavat aikuisen huomiota. Minä ainakin juttelin lasteni kanssa jo ihan siitä asti kun he olivat pieniä ja pelasin pelejä,käytiin kävely lenkillä esim. metsässä ja siellä aina jotain kivaa löydettiin ym. käytiin porukalla hiekkalaatikolla tehtiin hienoja hiekkakakkuja, tosin jotkut naapurit katsoivat pitkään kun meikäläinen istuu keskellä hielkkalaatikkoa lasten kanssa.. Niin, nytkin vaikka lapseni ovat jo isoja niin tulemme tosi hyvin toimeen ja vieläkin pelaamme pelejä, käymme lenkillä, hiekkalaatikolla emme tosin enään vuosiin olla käyty....Kokeileppas sinäkin näitä niin, huomaat että hyvin pian olet lapsillesi yhtä tärkeä kuin lastenisä lapsille!
edelleenkään lasten ja isän tapaamisista ei ole sovittu,sossut eivät ilmeisesti halua tehdä kirjallista sopimusta lasten isän kanssa,koska tapaamiset ei kuitenkaan toteudu ja sitten lapset kokis pettymyksen.Ja itse en rupea hänen kanssaan enää mitään sopimaan,kun ei voi oikein luottaa.Tärkeintä,että omalta kohdaltani ainakin on tapaamisista sovittu.Silloin kun lapset oli ihan pieniä,sairastin masennusta,enkä pystynyt juuri nauttimaan äitinä olemisesta,en tajunnut/jaksanut silloin hakea apua itselleni,koska arjen pyörittäminen vei ne vähäiset voimat.Tässä joku aika sitten luulin,että olen toipunut masennuksesta kokonaan,olin hyvin pirteä,mutta viimepäivinä olen tuntenut itseni aika uupuneeksi,ei ihme,kun oli sellaista vääntöä sossun,kelan,työkkärin kanssa,että huh huh!Tää kaikki on ollu mulle ihan liikaa,oon varmaankin liikaa yrittäny pärjäillä yksin ja esittää vahvaa...
meillä kun vaan sosiaalitoimi määräsi ja hallinto oikeus vahvisti että tiedetään että isi on väkivaltainen juoppo ja mielenhäiriöinen, mutta lapsi määrätäääkin sitten hänelle pois äidiltä!
Alkoholismi on sairaus ja ei muuta kuin pakkohoitoon tai A-klinikalle.
meillä naapurit kun alkoholilla pelleilivät, niin ei niitä saanut väkisiin mihinkään hoitoon. Ei vaikka lapset vaatisivat. Hoito on kuulema vapaehtoista!
Joten viinan juontii jatkui, vaimo kuoli siihen 42 v, ukko juo edelleen kun sen pumppu ihme kyllä kestää. Nuorin lapsi huostaan ja kaksi isompaa omilleen. Kuka ei pystynyt tekemään mitään.