Ei kai niitä kukaan enää osta, perinteisiä näetsen. Mutta enpä minä myisikään! Nikon FM2, täysin manuaalinen laatukone 70-luvulta, Pentax ME valotus(aika)automaatti, jolla aukko valitaan ensin, samoin 70-luvulta, 3kpl laatikkokameroita 50-luvulta (Kodak IV Brownie, Agfa Synchro Box ja Braun Imperial, 6 x 9 kuvakoolla). Suurennuskone Meopta Magnifax, 40-luvulta. Magnifaxilla (jossa on 6x9 filmikehys ja kondensori po. koolle) teen kinokoon negasta mustavalkokuvia A3-kokoon asti.
Tuollainen kuva käy jo taulusta tai julisteesta seinällä. Käyttämällä kahta objektiivia peräkkäin (85 mm apulasi) saan kinokoosta vielä osasuurennoksia, esim jo 1/5 negan alasta täyttää A3:n! Diginäppäilylle ja automaatti- (pakko) salamalle haistatan pitkät. Kyllähän niillä muistikuvia kerää ja yleensä onnistuu, mutta VALOKUVAAMISEN kanssa niillä on varsin vähän tekemistä. Tämä purkaus olkoon provosoituneen kuvausharrastajan kannanotto wanhan hywän ajan valokuvauksen puolesta! Digiporukka antakoon vaarille anteeksi, vanha jäärä ei opi enää uutta.
Tuollainen kuva käy jo taulusta tai julisteesta seinällä. Käyttämällä kahta objektiivia peräkkäin (85 mm apulasi) saan kinokoosta vielä osasuurennoksia, esim jo 1/5 negan alasta täyttää A3:n! Diginäppäilylle ja automaatti- (pakko) salamalle haistatan pitkät. Kyllähän niillä muistikuvia kerää ja yleensä onnistuu, mutta VALOKUVAAMISEN kanssa niillä on varsin vähän tekemistä. Tämä purkaus olkoon provosoituneen kuvausharrastajan kannanotto wanhan hywän ajan valokuvauksen puolesta! Digiporukka antakoon vaarille anteeksi, vanha jäärä ei opi enää uutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, uusi ei toki sulje vanhaa pois.
Valokuvauksesa.
Itselläni on kaksi Kinojärjestelmää tuolta 70-luvulta. Täysin mekaanisia ja edelleen käytössä.
Sen lisäksi hoitelen kiireisemmät jutut kahdella
laadukkaalla digikameralla.
Käytän uutta ja vanhaa tekniikkaa menestyksellä,
vaikka keski-ikäinen olenkin.
olen huomasnnut sen että niin filmatessa kuin nauhoittaessa aina tulee tekniikaltaan kehittyneimpiä laitteita.
Kuka enää filmaa kaitafilmejä ( 8mm ), tai nauhoittelee Beetalla/VHS.llä. Nyt ovat tallentavat kovalevyt ja sininen laseri in, kuten digitaali kuvauskin ja litteiden kuvaruutujen aika. Enemmän myydään uusinta tekniikkaa kuin museo laitteita.
Kyllä aina joku väittää että 30x30x30 sm laatikolla saa parhaimmat kuvat..en kiellä mutta käytännöllisistä syistä on halvinta siirtyä uusimpaan tekniikkaan. Eikö totta??
Jos aikoo pitää uusinta tekniikkaa, niin sehän vasta kallista onkin. Koko ajan esitellään muka parempaa ja parempaa kameraa, jos aina vaihtaa niin sinnehän ne rahat menee.
Jos kuvaisin vain harrastaakseni, kuvaisin filmille ja tekisin värikuvanikin itse pimiössä.Digit joutais romukoppaan.
Saapa nähdä montako nykyistä digikameraa on vielä n 80 vuoden päästä käyttökelpoisia :-) Vanhat kunnolla tehdyt yksinkertaiset kamerat toimii vaan isältä pojanpojalle..
Itsellä on pari laatikkokameraa, yksi 20-30 luvun paljekamera, pari uudempaa järkkäriä. Kaikki on käyttökuntoisia. Musta-valkokuvia ottelen ja itse teen kuvat. Ei värikuvien itse teko ole ainakaan kannattavaa.. Musta-valkojen kyllä. Diat ei kai haalistu..?..
Mulla on myös pari 2000 luvulla ostettua super8 kaitafilmikameraa, niitäkin tulee käytettyä, eli retroilen. Kirppareiltahan niitä saa parilla eerolla. Videokameraa ei ole, digi ehkä joskus..
Seuraava pätee kaitafilmiin ja 120 filmisiin kameroihin: Tulee harkittua enemmän mitä kuvaa eikä filmaa esim. puolta tuntia lapsia möyrimässä hiekkalaatikossa, tai kaikkia kylän taloja eri kulmista..
Ei silti, digikamera on hyvä esim digiskooppauksessa yms toiminnassa (ammattilaisella siis..) jossa tarttee ottaa paljon kuvia. Joutuu siihen itsekin joskus lähitulevaisuudessa taipumaan, jahka digivideot joissa on kuvanottoon sopiva resoluutio halpenisi...
Itse kuvaan sekä filmillä että digillä. Filmi palaa paremmin 67 koossa kunnon sotaratsu Mamiya RB:llä. Pääasiassa tulee kuvailtua asiakastöitä yhä enenevässä määrin digillä, joka on tällähetkellä Nikon D 100.
Mutta jos harrastuksekseni vain kuvailisin, niin jäisi digi hyllylle lojumaan, kunnon mustavalkofilmi on sitä oikeaa kuvausta ja kyllä kotikonstein on mennyt värifilmitkin, sekä diana että negana.
Tein kymmenkunta vuotta sitten kaikki kuvani itse, jos ostaa väripaperit ja kehitteet sopivan suurina määrinä, niin hinta ei ole edes kallista, paljon halvempaa kuin liikkeeissä teetettyinä. Paperi oli pääasiassa 30cm leveissä rullissa ja pituus vaihteli, tavallisesti jotain 85 metrin luokkaa. Siitä sai vääntää muutaman 30x40 kokoisen paperin eikä tarvinnut säästellä!
Meikäläinen kun on, jollei nyt naimisisssa, niin ainakin suhde vanhaan valokuvaukseen on virallistettu, sitä mieltä että molempia tarvitaan. Siis sekä vanhaa, että uutta. Olenpa lueskellut vanhoista valokuvalehdistä kuin ensin kinon tullessa se oli pelkkä leikkikalu lapsenmielisille. Samalla lailla värikuvauksen tultua ja salamamahdollisuuksien levittyä oli lehdissä aina artikkeleita siitä kuinka niitä nyt joskus saattaisi joku käyttää, mutta nämä NYKYISET menetelmät olisivat....
Ja kuitenkin melkein kaikkia vanhoja menetelmiä vielä käytetään. Ainoa mikä taitaa olla kokonaan loppu on lasinegojen teollinen valmistus. Ja saahan sitä emulsiota, jota lasille voi kaadella.
En ylipäätään oikein ymmärrä tuota vanhan puolen enteeksipyytelyä. Eihän marmorinhakkaajatkaan selittele, että "muovi olisi paljon kivempaa, mutta kun tämä marmoripala nyt sattui olemaan jäljellä". Nehän vaan kehuu, että ne osaa käsitellä kiveä!
Siksi molemmilla tavoilla on edelleen käyttöä, vanhoilla säilyvyyttä joita uusilla ei vielä ole, ja uusilla notkeutta jota vanhoihin ei enää aleta sovitella.