luin tuossa uusioperheen ongelmista ja huomasin että muillakin samanlaisia tuntemuksia kuin minulla...
Meillä perheen muodostaa minä ja mieheni,omat lapseni asuvat meillä vakkariin ja miehen lapset ovat etänä osa perhettämme...
Ongelman muodostaa mieheni vanhemman lapsen olo meillä.
Hän kuvittelee olevansa erityinen ja käyttäytyy sisaruksiaan kohtaan todella törkeästi. Hänelle ei kelpaa mikään, nyrpistelee nokkaansa aivan kaikelle.
Kertoo meille että äidin mielestä olisi parempi että vain hän olisi olemassa (2 pienempää sisarusta) kaikki olisi kuulemma niin paljon paremmin...oman 10veeni kanssa ei tule toimeen laisinkaan.Katsoo oikeudekseen ottaa toisen pompuloita,kyniä yms.piirtelee toisen askartelujen päälle ja varastaa toisen tavaroita...eikä ymmärrä miksi häntä rangaistaan kun yrittää vierittää toisten niskaan syyn...(meillä rangaistaan esim.omaan huoneeseen käskyllä,otetaan jokin tärkeä juttu pois,ei pääse mukaan perheen yhteiseen johonkin menoon,saunakielto yms)
Noh,viimeinen oli että tyttö kertoi kotona että ei tykkää kun häntä komennetaan meillä,ei tykkää ruuasta eikä oikein mistään...siitähän äiti riemastui..
noh se on asia erikseen mutta kuitenkin olen alkanut katsomaan tätä pientä ihmistä jo melkein inhoten.en tietysti lapselle tunteitani näytä mutta huomaan että olen häntä kohtaan paljon ankarampi kuin muita lapsia kohtaan.
Miten on muilla ratkenneet nämä ongelmat vai ratkeaako ne ikinä?
Rakastan näitä kaikkia lapsia toki mutta tunnen todella huonoa omaa tuntoa tunteistani tätä lasta kohtaan...
Meillä perheen muodostaa minä ja mieheni,omat lapseni asuvat meillä vakkariin ja miehen lapset ovat etänä osa perhettämme...
Ongelman muodostaa mieheni vanhemman lapsen olo meillä.
Hän kuvittelee olevansa erityinen ja käyttäytyy sisaruksiaan kohtaan todella törkeästi. Hänelle ei kelpaa mikään, nyrpistelee nokkaansa aivan kaikelle.
Kertoo meille että äidin mielestä olisi parempi että vain hän olisi olemassa (2 pienempää sisarusta) kaikki olisi kuulemma niin paljon paremmin...oman 10veeni kanssa ei tule toimeen laisinkaan.Katsoo oikeudekseen ottaa toisen pompuloita,kyniä yms.piirtelee toisen askartelujen päälle ja varastaa toisen tavaroita...eikä ymmärrä miksi häntä rangaistaan kun yrittää vierittää toisten niskaan syyn...(meillä rangaistaan esim.omaan huoneeseen käskyllä,otetaan jokin tärkeä juttu pois,ei pääse mukaan perheen yhteiseen johonkin menoon,saunakielto yms)
Noh,viimeinen oli että tyttö kertoi kotona että ei tykkää kun häntä komennetaan meillä,ei tykkää ruuasta eikä oikein mistään...siitähän äiti riemastui..
noh se on asia erikseen mutta kuitenkin olen alkanut katsomaan tätä pientä ihmistä jo melkein inhoten.en tietysti lapselle tunteitani näytä mutta huomaan että olen häntä kohtaan paljon ankarampi kuin muita lapsia kohtaan.
Miten on muilla ratkenneet nämä ongelmat vai ratkeaako ne ikinä?
Rakastan näitä kaikkia lapsia toki mutta tunnen todella huonoa omaa tuntoa tunteistani tätä lasta kohtaan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heittääkö sulla nupista tms. kun pidät siis lapsen joka ei käyttäydy pillisi mukaan paskaisena kun kiellät saunan? Sauna nyt on kyllä ihmisen perusoikeuksia.
Anna lapsen olla erilainen, äläkä koita alistaa muottiisi. Tuosta ei hyvä seuraa. Kohta inhoaa sinua, ja kostaa lapsillesi. Siinähän sitten ihmettelet, kuinka näin kävi.
Sä otat turhankin henkilökohtaisesti sen nyrpistelyt, koskapa on aivan tavallista ja normaalia että teinit nyt nyrpistelee, (kaikelle). Äitien pitää olla aikuisia, ja L U O T E T T A V I A aikuisia, joille V O I nyrpistellä. Omaskaan lapses ei kohta enää luota suhun kun kattovat kuinka puolueellisesti kohtelet miehes lasta.
Kasva SINÄ aikuiseksi. Asialla olis jo kiire.
olispas tämä rakentavaa keskustelua...
Kyse ei ole teinistä vaan 7 vuotiaasta lapsesta...sauna on meillä sellanen perheen yhteinen juttu,ei ketään pidetä "paskasena"..juu toki lapset saa ja pitääkin näyttää tunteensa ja mielipiteensä mutta aikuiset määrää ja lapset vikisee ei toisinpäin...
Mahtaakohan sulla olla omia tai lainattuja ollenkaan kun noin lapsellisesti kirjotat???
Että tuo lapsi on mustasukkainen ja varmaankin luulee ettei kuulu joukkoon.
Mietin vain, saako tuo lapsi sitä isän huomiota ainoastaan, speciaalia juttuja vain tuolle lapselle kun tulee tapaamaan teitä. Asiantuntijat kysyvät tuota asiaa heti jos hakee tilanteeseen apua. Jos lapsi on tapaamisessa samalla viivalla kuin siarukset niin tilanne on valmis kasvualusta ongelmille.
Asiantuntijat tulevat aina neuvomaan siitä vanhemman ja lapsen omasta ajasta sekä omista jutuista johon muut perheenjäsenet eivät osallistu.
Lapsihan tarvitsee selkeästi sitä isänsä huomiota jota ei ole muut jakamssa ja se pitäisi hänelle myös suoda. Muut lapset eivät voi olla tasavertaisia silloin kun 1 lapsista tapaa harvakseltaan ja silloin hänelle tulee suoda niitä isän ja lapsen omia juttuja johon muut eivät pääse osallistumaan. Onhan tuo lapsi jo erityisessä asemassa senkin takia jo kun ei asu teidän kanssanne.
juu sehän tässä niin hauskaa onkin kun miehelläni on 3lasta jotka tulevat aina ei vaan tämä yksi mutta tämä yksi aiheuttaa ne ongelmat...
Kahden muun kanssa tule loistavasti toimeen,ei ongelmaa,isoin ei kaipaa kuulemma minun leikittämistä mutta sitten muksii pienempiä kun leikit leikitty yms.
Tiedän että osittain johtuu siitä kun kuulee mitä äiti äitinsä puhuu meistä kotona,tästä sanottu äidille,ei lasten aikana..mutta...jotain olisi kiva saada ratkaisuksi koska tilanne on pian s e että pakkaan omiani kun etälapset tulee ja menen pois...kai joku viisas nyt sanoo että että hyvä lähekkin vaan mutta olisi kiva saada RAKENTAVAA keskustelu,jos joku on ollut tai on samassa tilanteessa.
7v käyttäytyminen enemmänkin kertoo huomion kaipuusta... ottaako isä huomioon lasta, tarvitsisiko lapsi erityishuomiota isältään? Meillä ainakin tulee ongelmia, jos isä ei huomioi omaa etälastaan. Miehille kun joskus täytyy kertoa, että "hei, tämä lapsi tuli tänne näkemään sinua, ei äitipuolta ja meidän lapsia!" tai siis ainakin meillä... Varsinkin tuo perheen yhteisestä tekemisestä sulkeminen pois rangaistuskeinona kuulostaa siltä, että suolaa haavoille ja kyyneleet päälle. Ei rangaistus voi olla etälapselle tuon tyylinen, sillä yhteinen aika on kortilla muutenkin, vai? 7v lapsen kanssa voi jo keskustella, miksi käyttäytyy niin, mutta se keskustelu täytyy ensisijaisesti käydä lapsen isä. Tai ainakin minä niin uskoisin...
minun lapseni enkeli! Ongelma on sinun asenne toisten lapsia kohtaan, muuta sitä äläkä suosi omaasi, ei hänkään mikään satuhahmo ole. Mutta koskaahan itsessä ja omissa lapsissa ei ole vikaa, vika on muissa. Mitä enemmän heitä syrjii sen enemmän he protestoi, ja taas saat vettä myllyyn, ja seon lähtöisin sinun asenteesta.
Laittaisitko oman lapses saunakieltoon ja estät häntä ottamasta toisten lapsen tavaroita, ym ym? Et varmaan.
ei missään nimessä koske vain yhtä lasta kiellot ja muut.aivan samanlailla joutuu MINUN lapset saunakieltoon yms jos hölmöilee.
Osa ollut ihan jees neuvoja,osa taas aivan päättömiä kommentteja.
Oma tyttäreni on vaikea ADHD lapsi joten en voi sanoa että omani olisi enkeli.
Säännöt vaan kun on sääntöjä ja niitä on kaikkien noudatettava tämänkin kokoisessa sirkuksessa.
Kiitos teille jotka hyviä vinkkejä antoivat =)
avopuolisoni tytär ollessa 6v,vanhemmat erosivat . siitä alkoi soppa syntyä ja sakeni nyt kevääseen asti. Tytön ollessa meillä ,isä opetti tytön uimaan ,luistelemaan ,ajamaan pyörällä ja kouluun mennessä kyseli läksyjä ,opetti kaikkea mitä lapsen täytyy oppia.Kaikki oli turhaa ,se oli pakottamista.mutta loppujen lopuksi se oli katkeran ex-vaimon kiusan tekoa.Tekstiviestit mitä saimme oli ex-vaimon sanelemia ,tytön kännykällä. käytimme niitä näyttämässä poliisille,laiton uhkaus. Sossun tätit KEHOTTI,luopumaan rikos ilmoituksesta,exä valehteli minkä kerkes.Olen nykyinen avopuoliso ja harmittaa avopuolison puolesta,pidetään pahempana kuin murhamiestä.Viedään rahat,lapsi,luottamus ymm mitä isälle kuuluu .Vain sen takia kun ei mies voinut olla lihavan ,laiskan naisen kanssa. Mutta rakasti lastaan viimmeiseen asti,tänään sai kuulla että ex oli vaihtanut tytön sukunimen oman tyttönimen.Ei se meitä enää haittaa,mutta jos pistetään välit poikki, tarviiko tytön saada edes perintöosuutta .Jos tytön mielestä ,isän vois vaikka tappaa jos murha ei olis rikos,kun on mitätön paska ,sanoi tyttö 14v.Odotellaan asiallisia vastauksia muilta saman kokeneilta. ps .Olen itsekkin eronnut,en havittele avopuolisoni rahoja , olin katkera lasteni isälle,mutta en erottanut lapsiani isästään.Pienien erimielisyyksien jälkeen pojillani on hyvät välit isäänsä ,erotessa pojat oli 12v ja 17v.Erostani on jo 12v.En ole ex-mieheni kanssa missään tekemisissä,mutta lapseni on isänsä kanssa hyvissä väleissä.Ja hyvä niin kaikkien puolesta.Sääliksi käy avopuolisoni tyttöä jos äiti on aivopessyt tytön ,mustamaalannut isän ,piste.ps ei katkerille ex-vaimoille, en ole itsekkään sellainen. Ai niin on mulla ja ex-miehelläni tasapainoiset aikuiset ja järkevät lapset ,eivät ole kuin me 70-luvun nuoret ...ajattelevat aikuisemmin kuin me ,ja hyvä niin .Me olemme esimerkki,he katsovat ja miettivät tosi tarkkaan siirtonsa. Kuten kaikki ilman katkeruudella kasvatetut , nuoret nykyään.PS.emme me nykyiset avopuolisot ole teidän miehiä vieneet,vaan kannataako teidänkin katsoa peiliin , minkä takia miehet ja naiset lähtee aidan toiselle puolen...ken ties olisiko se nurmi kuitenkin vihreämpää siellä toisella puolen. hyvää loppu kevättä ,ehkä kaikille löytyy se keidas. ajatellaan lapsiamme kaikki ,myös jätetyt vaimot...
Jos lapsi on tuollainen kun kuvailit, niin kaikki normaalit tapakasvatuskonstit on syytä ottaa käyttöön ja ohjata plikka ruotuun. Kyllä jokaiselle ihmiselle silti jää tilaa olla oma persoona ja oma ainutlaatuinen itsensä, vaikka siltä vaaditaankin hyvää käytöstä ja hyviä tapoja. Se on lapsesta välittämistä, että vanhempana ohjaa oikeille tavoille. Äläkä tosiaan vaivaa itseäsi huonolla omatunnolla sen takia, että koet aivan oikein ikäviä tunteita lapsen ikävän käytöksen johdosta. Ajattele; jos lapsi olisi sinun lihaa ja vertasi, niin et varmasti tuntisi huonoa omaatuntoa lasta ohjatessasi ja vaatiessasi parempaa. Hienoa, että teillä tuntuu muuten menevän mukavasti ison perheen kanssa, ja olen varma, että tämäkin asia teiltä hoituu hyvin, koska mietiskelet näitä ja toit sen tänne keskusteltavaksikin. Iloista jatkoa!
Meidän lapset asuu suurimman osan ajasta meillä. Tyttö 7v. ja poika 8v. Tytön kanssa menee ihan mukavasti, pojan kanssa pieniä ongelmia. Usein on sellaista, ettei mikää kelpaa ja huudon ja itkun kanssa tulee valitusta. Tosin sama käyttäytyminen on isälleen myös. Mun pinna välillä katkeamaisillaan kun yrittää parhaansa tehdä, että olisi mukavaa kaikilla. Pojan tyyli esittää asioita ärsyttää siis minua. Sellaisen huomion olen tehnyt, että sen kanssa kun on ja leikkii niin asiat menee paremmin. Poika tosin viihtyy liian hyvin kavereiden luona, jotka asuvat naapruritalossa. Joka tarkoittaa sitä, että hän enemmän pois kotoa kuin tyttö. Eli itse kukin voisi käyttää enemmän omaa aikaansa "ongelmatapuksen" kanssa, niin ehkäpä se myöhemmin palkitsee!! Tämä vaatii aikaa ja pinnaa, muuta en ole vielä keksinyt oman ongelman ratkaisukeinoksi.