2,5kk tytön äitinä

Olen kohta 5kk ikäisen prinsessan äiti, ja kyllä mulla on ollut elämä aika samankaltaista, nyt on hieman helpottanut mutta vähän aikaa sitten oli aikalailla samanlaisia ajatuksia kuin sullakin. Itsellänikin on ollut ajoittain vaikeitakin aikoja, kärsin paniikkihäiriöstä ja olo on ollut välillä muutenkin ahdistunut. Raskausajan olo oli henkisesti aivan loistava, en saanut paniikkikohtauksia laisinkaan enkä stressannut ja murehtinut turhia. Kuitenkin rankan synnytyksen jälkeen oli todella yliväsynyt ja ensimmäiset kuukaudet olivatkin vaikeita. Itkin paljon ja tuntui että miten tässä jaksaa kun yhtäkkiä pitkikin olla kokoajan läsnä ja toista varten ja jonkinlaista synnytyksen jälkeistä masennustakin ilmeni. Silloin koin myös, että oli jotenkin ihanaa olla vanhempieni luona "turvassa" itseäni viisaampien luona ja tuntui painostavalta tulla takaisin kotiin jossa elämä oli niin kaaosta kun yritti opetella uutta perhe-elämää. Aloitin myös uudelleen paniikkihäiriöön annetun lääkkeen, vaikka alkuajan hirvittävä väsymys ja ahdistus alkoikin antaa periksi.
Nyt elämä on hieman helpompaa kun tyttö on hieman kasvanut ja olemme löytäneet arkielämän siitä alkuaikojen kaaoksesta. On ihanaa seurata kun tyttö oppii kokoajan lisää ja on niiiiin suloinen :) Vieläkin on jotkut päivät vaikeampia kuin toiset, varsinkin kun väsyttää ja ärsyttää eikä mikään tunnu onnistuvan. Onneksi parempiakin päiviä on koko ajan enemmän. Myös minun ihana mieheni on kyllä saanut olla väsymyksen ja äksyilyn kohteena, mutta onneksi on jaksanut.
En tiedä missä välissä se parin ensimmäisen kuukauden vaikeus ja sekaiset tunteet alkoivat itsekseen järjestäytyä, vaikka alussa tuntuikin että tällaistako tämä elämä nyt sitten tulee olemaan. Uskon että sullakin kyllä varmasti helpottaa kun uusi rooli äitinä jotenkin soljahtaa paikalleen, kevät tulee ja tyttösi alkaa nauramaan ja juttelemaan sekä viihtymään hetkisen omien lelujen parissa niin että itse ehdit vaikka syödä rauhasssa;)