Hiljainen vaikertaja
Jos minä vain voisin
niin lentäisin kauas pois
Kauas suuren vuoren taa
Jonnekin missä tuskani voi unohtaa ja
linnun lauluun nukahtaa
Sinne minä lentäisin jos voisin
Joskus mieleni on musta, musta kuin yö
Sydän takoo, unta en saa
Huomaan hänen piiskansa mua lyö ja
tuskissani ääneti huudan
Kukaan ei kuule, ei vaikka kuinka huudan ja riuhdon
Suljen silmät
On hiljaista niin hiljaista, liian hiljaista
Pysähdyn, en enää tunne kipua, lyöntejä, piiskan
-en sydämen
Olen tullut taivaaseen
tänne ikuiseen onneen ja rauhaan
Jos minä vain voisin
niin lentäisin kauas pois
Kauas suuren vuoren taa
Jonnekin missä tuskani voi unohtaa ja
linnun lauluun nukahtaa
Sinne minä lentäisin jos voisin
Joskus mieleni on musta, musta kuin yö
Sydän takoo, unta en saa
Huomaan hänen piiskansa mua lyö ja
tuskissani ääneti huudan
Kukaan ei kuule, ei vaikka kuinka huudan ja riuhdon
Suljen silmät
On hiljaista niin hiljaista, liian hiljaista
Pysähdyn, en enää tunne kipua, lyöntejä, piiskan
-en sydämen
Olen tullut taivaaseen
tänne ikuiseen onneen ja rauhaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
En oikein saa tästä runosta mitään. Tietty tuollainen itsesäälipäivä on tuttu itse kullekin, mutta ei se oikein kanna runoksi asti.
Ihmiset pitävät niin erilaisista asioista runoissakin. Minä kaipaan konkretiaa ja yksityiskohtia, joista tulee tunne, että tuo kirjoittaja on kokenut jotain todellista.
..uudestaan.tällaiselle on aina aikaa.
löysin kysymyksiäkin, pohdittavia.