".. haluan minä nykyaikaiset vehkeet, taulu-tv, tutka, lämmin vesi, dvd, keulapotkuri, plotteri, läppäri, lämmitin...."
Yleinen trendi näyttää olevan runsaan sähkölaitteiston ja elektroniikan ostaminen purjeveneisiin. Sitä kuvannee tämäkin lainaus eräästä keskustelusta.
Käytännössä kuitenkin tavallisimmat harmit purjeveneessä johtuvat nimenomaan elektroniikasta ja sähkölaitteista. Huvivene-elektroniikka ei tunnu kestävän pitkiä ja toistuvia avomerireissuja. Omissa veneissäni hajonneiden laitteiden listaan kuuluu: gps-antenni x3, navtex-antenni, gps-ulkonäyttö, plotteri, autopilotin course computer x2, loki x2, tuulimittarit x2, tuulimittarin anturin elektroniikkakortti x1, ankkurivinssin moottorin syöpyminen korjauskevottomaksi, jääkaapin elektroniikkaosa, eri merkkiset lämppärit ym.
Toistaiseksi hyvin kestäneitä ovat olleet oikeastaan vain tutka, vhf ja epirb.
Olisiko niin, että hintakilpailun seurauksena vene-elektroniikkaa ei ole tarkoitettukaan kestämään kostean suolaisia meriolosuhteita? "Vesitiiviys" tarkoittaakin vain roiskeveden ja sateen kestävyyttä, ei esim. meriveden alle joutumista avotilan täyttyessä suolavedellä. Onko kellään samoja kokemuksia, vai onko kysymys vain huonosta tuurista? Tulisiko kustannussäästöä, jos alunperin satsaisikin ainaostaan mahdollisimman hyvään laatuun eli kalleimpiin? Vai pitäisikö ostaa mahdollisimman halpoja ja ostaa toinen satsi varalle? Melkein enemmän pännii se, että laitteet eivät toimi kuin se, ettei niitä ole!
Käytettyä venettä ostaessani en panisi mitään arvoa muutaman vuoden ikäiselle elektroniikalle. Parempi, jos veneeseen ei olisi tehty yhtäkään harrastelijatason sähkö- tai elektroniikka-asennusta tai asennuksia viihde-elektroniikan takia!
Yleinen trendi näyttää olevan runsaan sähkölaitteiston ja elektroniikan ostaminen purjeveneisiin. Sitä kuvannee tämäkin lainaus eräästä keskustelusta.
Käytännössä kuitenkin tavallisimmat harmit purjeveneessä johtuvat nimenomaan elektroniikasta ja sähkölaitteista. Huvivene-elektroniikka ei tunnu kestävän pitkiä ja toistuvia avomerireissuja. Omissa veneissäni hajonneiden laitteiden listaan kuuluu: gps-antenni x3, navtex-antenni, gps-ulkonäyttö, plotteri, autopilotin course computer x2, loki x2, tuulimittarit x2, tuulimittarin anturin elektroniikkakortti x1, ankkurivinssin moottorin syöpyminen korjauskevottomaksi, jääkaapin elektroniikkaosa, eri merkkiset lämppärit ym.
Toistaiseksi hyvin kestäneitä ovat olleet oikeastaan vain tutka, vhf ja epirb.
Olisiko niin, että hintakilpailun seurauksena vene-elektroniikkaa ei ole tarkoitettukaan kestämään kostean suolaisia meriolosuhteita? "Vesitiiviys" tarkoittaakin vain roiskeveden ja sateen kestävyyttä, ei esim. meriveden alle joutumista avotilan täyttyessä suolavedellä. Onko kellään samoja kokemuksia, vai onko kysymys vain huonosta tuurista? Tulisiko kustannussäästöä, jos alunperin satsaisikin ainaostaan mahdollisimman hyvään laatuun eli kalleimpiin? Vai pitäisikö ostaa mahdollisimman halpoja ja ostaa toinen satsi varalle? Melkein enemmän pännii se, että laitteet eivät toimi kuin se, ettei niitä ole!
Käytettyä venettä ostaessani en panisi mitään arvoa muutaman vuoden ikäiselle elektroniikalle. Parempi, jos veneeseen ei olisi tehty yhtäkään harrastelijatason sähkö- tai elektroniikka-asennusta tai asennuksia viihde-elektroniikan takia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huviveneilyyn tarkoitetut sähkölaitteet ovat pelkkiä leluja. Suomessa niiden kanssa vielä pärjää, kun vesi ei ole kunnolla suolaista. Sekin auttaa, että veneet pidetään peitettynä valtaosan vuodesta ja avovesikautena kellumassa laiturissa.
Kesämökkeinä kelluvat veneet pärjäävät nykylaatuisilla sähkökomponenteillakin, koska niissä sähkölaitteiden aiheuttama suurin katastrofi on jonkun saippuasarjan katkeaminen ja äkkilähtö kotiin.
Kun venettä käytetään vuoden ympäri, alkaa ongelmat.
Akkujen varauskapasiteetti romahtaa, kun akku on siten kallellaan, ettei elektrolyytti peitä kennoja. Pitkän matkan purjehduksessa sangen tavanomainen ongelma.
Sähköjohtimien epäpuhtaudet saattavat katkaista johtimen puolesta välistä pitkääkin johtoa. Merivesi tunkeutuu uskomattomiin paikkoihin ja saa aikaan korroosiota ja hapettumista.
Käyttökytkimet ovat lähes kertakäyttöisiä.
Sellaiset mallit, jotka vaativat jousivoimaa ovat käyttökelvottomia heti jousen ruostuttua.
Kytkintä saattaa olla mahdotonta käyttää hanskat kädessä. Kytkimissä on paljon malleja, jotka ovat kasattu useammasta erityyppisestä metalliseoksesta. Nämä hapettuvat toimintakyvyttömiksi jopa varaosina laatikoissa ollessaan.
Kulkuvalojen sähköosat eivät kestä merivettä. Auringon vaikutuksesta etenkin vihreä ei ole enää vihreä vuoden kuluttua. Mekaaninen kiinnitys ei kestä aaltojen iskuja, joten keulapulpitissa olevat kulkuvalot häviävät muutaman suuremman aallon jälkeen.
Mittaristojen 'lasit' menevät harmaiksi auringon valon vaikutuksesta ja huurtuvat kosteudesta. Pohjat palavat. Kiinnityskehykset haurastuvat ja löystyvät. Sisäosat ovat yllätänkin kestäviä, jopa kolmisen vuotta.
Kaikki mikä on muovia, kestää maksimissaan parisen vuotta. Sähköosat saattavat sulaa meriveteen muutamassa päivässä. Yleiseti olen huomannut, että mitä vanhempi merkki, sitä kalliimmpi, mutta yllättäen myös pitkäikäisempi.
Vene-elektroniikka on hintaansa nähden surkeaa.
Syynsä on ostajissakin, jotka eivät osaa vaatia parempaa laatua.
Oma näkemykseni on, että mitä vähemmän veneessä on sähköä ja kulutusta, sen parempi.
Minulla on veneessäni neljä purjehdusmittaria: loki, kaikuluotain, tuulimittari ja GPS. Näistä ainoastaan kaikuluotain on toiminut koko ajan moitteettomasti (tosin samassa näytössä oleva meriveden lämpömittari lakkasi toimimasta heti, kun takuuaika oli ummessa).
Autopilot jaksoi toimia kaksi vuotta.
Keulapotkurissa ei ole ollut muuta vikaa kuin helposti itse korjattu kosketushäiriö kaapelissa.
Jääkaapin kompressori kesti 15 vuotta. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta todellisuudessahan se oli pyörinyt vasta puolisentoista vuotta.
Kaikki nämä laitteet ovat tunnettuja merkkejä ja sieltä kalleimmasta päästä, veistämöllä asennettuja.
Venemessuilla oli näytteillä langattomasti toimivia tuuli- ym mittareita. Niissä ei ole pitkien johtimien ja kontaktien ongelmia, mutta ovatko ne toimintavarmoja?
Minäkin olen kyllästynyt vene-elektroniikan heikkoon laatuun. Ennen niin hyvälaatuinen merkkituote on osoittautunut heikkolaatuiseksi ja valmiustusmaakin on jossain vaiheessa vaihtunut Kiinaksi.
mulla on 30 vuotta vanha seafarer kaikuluotain joka toimii kuin uusi.
kuin pelkkä ikä. Mullakin on ollut Seafarer, jossa sähkömoottori surisi ja punainen vilkku näytti mittarin kehältä luettavan syvyyden. Toimihan sekin, vaikka ei niin tarkasti ja helposti kuin seuraavan polven kaikuluotaimet. Seafarereiden aikaan lokina oli mekaaninen Sumlog, jonka vaijeri piti vaihtaa 10-20 vuoden välein. Paikanmääritykseen käytin Sailorin radiopeiliä, joka oli lujatekoinen ja oikeaa merielektroniikkaa edellisen veneeni halpaan Seafixiin verrattuna. Nostalgiaa ne kaikki on nykyisin. Ja vanhat B&G mittaritkin olivat pitkäikäisemmät kuin uudet kiinalaiset(?) Raymarinit. Tuntuu, että vene-elektroniikan laatu on hintakilpilun seurauksena romahtanut.