Ihastuneita riittää maailmalla puolin ja tosin varmasti jokaisella ainakin joskus. Joskus voi käydä vaikka niin että niitä on yhtäkkiä tahtomattasi vaikka joka sormelle? ei sitä voi ennalta tietää
Missä vaiheessa tulee mielestänne varsinainen vastuu toisesta ihmisestä ja hänen tunteistaan?
Onko se mielestäsi siinä vaiheessa kun
A. epäilet
B. kun herätät itse ihastumisen esim. flirttailulla
C. kun hän kertoo
D. Olette sängyssä
E. Olette yhdessä
näetkö että epäselvissä tilanteissa teet selväksi, jos olet esim. varattu tai et kiinnostunut
A. hyvää hyvyyttäsi
B. vastuuna
C. En tee
Missä vaiheessa tulee mielestänne varsinainen vastuu toisesta ihmisestä ja hänen tunteistaan?
Onko se mielestäsi siinä vaiheessa kun
A. epäilet
B. kun herätät itse ihastumisen esim. flirttailulla
C. kun hän kertoo
D. Olette sängyssä
E. Olette yhdessä
näetkö että epäselvissä tilanteissa teet selväksi, jos olet esim. varattu tai et kiinnostunut
A. hyvää hyvyyttäsi
B. vastuuna
C. En tee
Vastaukset 12
Vanhimmat
mut sanoisin et se ei ainakaan ole mielestäni väärin jos vain ajattelee kumpaakin (oletetaan et tässä tapauksessa olis kiinnostunut kahdesta miehestä). Eikä tiedä vielä varmasti kummankaan tunteista eikä heidän tilanteistaan. Eikä näe heitä juurikaan.
Mielenkiintoinen kysymys.
Vastuu toisesta ihmisestä ja hänen tunteistaan? Mielestäni vasta siinä vaiheessa, kun itsekin tuntee jotakin häntä kohtaan. Ei kai sitä muuten lähtisi flirttailua pidemmälle? Jos välittää toisesta, ei halua hänelle pahaa oloa, niin yksinkertaista se on.
Ja varattuna olemisesta kertominen: sen voi tulkita loukkaavana jos siitä kertoo liian tarkoituksenhakuisesti. Hyvä jos sillä perustelee esim, miksi ei voi pitää yhteyttä, mutta mutta, niin silloin toisen on pitänyt jo ehdottaa selvästi jotakin.
vastasit minulle? Vai tuliko väärään kohtaan vastauksesi? Ei nimittäin kuulostanut yhtään tutulta.. En ole varattu enkä ole keskustellut kummankaan ihastukseni kanssa, ainakaan mistään tunteisiin liittyvistä asioista.
Jaa.. No miksihän vastasit minulle? Vai tuliko väärään kohtaan vastauksesi? Ei nimittäin kuulostanut yhtään tutulta.. En ole varattu enkä ole keskustellut kummankaan ihastukseni kanssa, ainakaan mistään tunteisiin liittyvistä asioista.
Siis mun mielestä vastuu toisesta ihmisestä ja hänen tunteistaan on aina. Viimeistään kohdasta B eteenpäin. Samoin on epäselvissä tilanteissa pitää kertoa omasta elämäntilanteesta, ja siitä onko kiinnostunt, se on myös vastuullisuutta.
Tottahan sitä voi harrastaa ihmissuhdeshoppailua, jossa nämä käsitteet eivät kai kauheasti päde. Mä olen nähnyt liikaa ihmisiä jotka ovat hajonneet henkisesti tällaisessa tilanteessa jossa ei vastata omista tekemisistä ja niiden aiheuttamista seurauksista toiselle.
Tiedän, että vaadin paljon ja että jonkun mielestä en itse noudata sitä mitä yllä kerron. Yritän silti parhaani, olen kuitenkin ihminen minäkin.
Saatte aloittaa kivien keräämisen...
Kuvittelepa, että olet naisihminen, joka menee vaikka lääkärille, ja lääkäri on ihan keskipertopulliaismies. Ja jotenkin huomaat, että hän luulee sinun olevan kiinnostunut itsestään. Ja seuraavalla kerralla hänellä on omahyväinen hymy ja hiukan sellainen röyhkeähkö asenne (huono sana, en keksi parempaa), ja hän on laittanut vaimonsa kuvan työpöydälleen, ja pitää kättään pitkään esillä niin, että sormus näkyy...
Raivostuttavaa!! Eikä tuollaiseen edes voi vastata mitään.
Ehkä annan itsestäni väärän kuvan. Tuollaista tapahtuu minulle aika usein. Ja sitten sen ainoan kerran, kun todella ihastun, mies ei reagoin mitenkään - ei edes, vaikka saattaa itse tuntea samoin.
Elämä on joskus hankalaa. Jokainen pelaa omilla säännöillään.
????????
mutta olen täysin erimieltä.
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan, myös minä itse. Kun siis ihastun tai vihastun, on se minun tunteeni ja tapani reagoida asioihin.
Jos joku mies flirttailee minulle ja ihastun ja kuinka ollakkaan selviää että hän onkin varattu, en syytä sitä paskakasaa siitä ettei hän ole sitä mitä minä hänen oletin/halusin olevan.
"Normaalin" ihmisen tulee pystyä selviytymään pettymyksistä ilman hajoamista. Maailma on julma paikka ja siitä selviytyäkseen "järjissään" tulisi opetella pitämään itseään arvossa sen verran, ettei menettäisi itsenäisyyttään tai elämän hallintaa toisen vuoksi/takia.
Ei saa elää elämäänsä toisten ihmisten kautta, eikä hakea arvostusta vain toisten silmissä. Jos arvostat itseäsi, ei toisten petturuus, itsekkyys jne.. lannista, eikä hajota. Vaikeita asioita käsittää nykypäivänä kun kaikenlaisi esimerkkejä viljellään tv:ssä. Voisi jopa puhua kauniitjarohkeat-syndroomasta. Jokainen ero tai pettymys otetaan niin raskaasti että se vie miltei hengen ja oletetaan että joku toinen sitten "pelastaa" ja korjaa jälleen eheäksi ihmiseksi.
Jokainen on oman onnensa seppä.
:)
Kivitä jos haluat, mutta tosiasioita et muuta.
tökötökötök
Tarkoitan, että on ärsyttävää, jos joku alkaa luulla minun olevan ihastunut häneen, ja ryhtyy puolustautumaan. Siinä voi jopa olla kysymys siitä, että he itse tuntevat jotain, mutta eivät myönnä sitä itselleen. Toista sitten syytetään. Ärsyttävää.
.....;)
.....