Väsyttää

Maltahan vielä mielesi. Se on vaan ihme että ne pikkuiset ihmeet määräävät tahdin jo tässä vaiheessa. Vauva syntyy kun on valmis, eikä meidän äitien auta kuin hyväksyä se. Onhan tosi asia että loppuviikot ovat äidille jo tosi vaikeita mutta yritä jaksaa ja levätä tulevaa koitosta varten sillä et voi koskaan tietää milloin se lähtö tulee. On myös tutkittu että levollisella mielellä on myönteinen vaikutus synnytyksen käynnistykseen ja stressi päinvastaisesti ei auta. Siksi kuulemma usein vauvat syntyvätkin yöllä. Tällöin ihminen lepää ja on levollinen.
Tsemppiä ja jaksamista! Luvata sinulle voin että voiton puolella olet sillä yksikään vauva ei ole vielä suutariksi jäänyt ;)
Itsekin jo kovin mieluusti vauvaa sylissä pitelisin mutta sen aika ei ole vielä.. nyt itsellä menossa rv.38

Voimia!! Ja onnea koitokseen

samassa päivässä ja aikalailla samanlainen on fiiliskin. Edellisistä kokemuksista sanoisin, että koskaan ei tule mieleen, että oli se helppoa silloin kuin olit vielä mahassa. Kyllä raskaana olo on rankempaa kuin vauvan hoito (mulla neljäs tulossa).

Mulla on supistuksia tullut jo viikko tolkulla, kivuliaitakin, ja niitä tulee ympäri vuorokauden noin 10 minuutin välein. Välillä loppuu pariksi tunniksi ja sitten alkaa taas. Jos voisin vaihtaa tämän supistuksettomaan raskauteen, niin vaihtaisin ilomielin. Nytkin nousin ylös koneelle, kun ei näiltä supistuksilta voi nukkua, mutta en silti usko, että tässä mihinkään vielä päästään lähtemään, koska olo on ollut samanlainen jo ikuisuuden.

Suosittelen minäkin lepäämään ennemmin kuin käynnistelemään synnytystä kaikin keinoin. Ei siihen juuri voi vaikuttaa, koska se vauva syntyy, mutta levänneenä jakaa paremmin ja aikakin saattaa kulua paremmin, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, että auttaako tämä tai tämä kikka käynistymiseen.

Mulla on aina kaikki synnytykset alkaneet silloin kun sitä olen vähiten odottanut, eli silloin kun koko homma on unohtunut hetkeksi.

Minä olen yleensä hyvinkin rauhallinen luonne, ei mene hermot juuri koskaan. Nyt alkaa kuitenkin olemaan pinna kireällä. Ärsyttää kaikki, kun lapsi ei synny.

Jouduin sairaslomalle jo rv 33, kun neuvolassa epäilivät hirmuisen pitkien supistusteni takia, että lapsi voi syntyä ennen aikojaan. Monta viikkoa on kulunut, mutta tilane ei ole muuttunut... Lapsi sais jo syntyä! Odotus näillä viikoilla tuntuu varmaan senkin takia pidemmältä, kun oli asennoitunut, että tuskin vaavi laskettuun päivään asti masussa on.

Mulla on kivuttomia supistuksia ainakin 3 tunnissa. Ihan kunnolla ne vatsan kovettaa. Mutta tätäkin on jatkunut jo niin pitkään, ettei paljoa toivoa anna lapsen tulosta. Muuta tietoa ei synnytyksestä ole. Viimeksi reilu viikko sitten oli neuvolassa ainakin kohdunkaulaa vielä 3cm jäljellä ja kiinni. Hohhhoijaa.

Ei meidän auta kuin jaksaa odottaa. Kyllähän se synnytys sulla käynnistetään jo reilut viikon päästä, ja mulla parin viikon päästä. Toisaalta onhan se lyhyt aika... Täytyy vain keksiä jotain tekemistä!!