jostain oon kuullu että lehmä on märehtyväinen ja ihminen on erehtyväinen. monta kertaa vaan pitää kokeilla että älyää että viina ei vaan sovi mulle? pariin kertaan olen herännyt polilta kun on tullu turpaan joskus ihan aiheesta, joskus ilman. putkassakin on tullu vierailtua, ensimmäinen kerta oli kauhein, en muista kun pieniä pätkiä kuten sen että itkin ja huusin äitiä ja ketä nyt ihan masiksissa tulee mieleen.
en ole ollut vakavassa parisuhteessa varmaan kahteen vuoteen, kuningas alkoholi on siitä pitänyt huolen. ei kukaan jaksa valvoa ison miehen vieressä ja kääntää sen päätä ettei se tukehdu omaan oksennukseen ja siihen kaikki vittuilu päälle.
miksi sitten sitä aina tulee otettuakaan?
kaikki on varmasti kerran elämässä lausunut sanat en juo enää koskaan viinaa. kaikki vaan pyörii sen ympärillä, aikasemmin tein reissuduunia pari vuotta, pari bisseä joka iltahan on ihan normaalia eikö, rankka duuni ja rankat huvit? naisen vuoksi sitten lopetin reissuhommat jotta jäisi parisuhteelle enemmän aikaa. yhden baari-illan jälkeen sitten lähdettiinkin eri teille, sanoilla saa satutettua senkin edestä ja syvältä.
kännissähän on kivaa ja bilettäjillä on kavereita, tunnen varmaan koko pikkukaupungin oman ikäluokan ketkä baarissa ja liikenteessä on pörränny. oikeita kavereita ketkä siis on oikeita kavereita, mitkä välittää ja auttaa kun apua pyydät on mukana kestänyt tasan kaksi kappaletta.
hävettää ja nolottaahan sitä AINA kun mieleen tulee se kerta kun kävit kusella ja ei saanut laitettua vyötä kiinni humalatilasta johtuen, no voihan sitä pitää hauskaa housut kintuissakin loppuillan.
vastuu säilyy omista tekemisistä kumminkin itsellä koko ajan, ei känni ole mikään pelastava vastaus kun teet jotain tyhmää syyt ja seuraamukset siitä saa kumminkin, niinhän ne sanoo että viina on viisasten juomaa.
parikymppisenä minulla oli erinomainen fyysinen kunto, nyt parin vuoden jälkeen hengästyn jo kun kävelen postilaatikolle ja kerran kuukauteen on joku lentsu riesana.
nyt minulle rupeaa riittämään, jätän viinan muille ja rupean harrastaa jotain liikuntaa. ei se ole kun itsestä kiinni, pakkohan sen on olla noin kun nyt haluan vain tehdä tämän jutun itseni takia.
en ole ollut vakavassa parisuhteessa varmaan kahteen vuoteen, kuningas alkoholi on siitä pitänyt huolen. ei kukaan jaksa valvoa ison miehen vieressä ja kääntää sen päätä ettei se tukehdu omaan oksennukseen ja siihen kaikki vittuilu päälle.
miksi sitten sitä aina tulee otettuakaan?
kaikki on varmasti kerran elämässä lausunut sanat en juo enää koskaan viinaa. kaikki vaan pyörii sen ympärillä, aikasemmin tein reissuduunia pari vuotta, pari bisseä joka iltahan on ihan normaalia eikö, rankka duuni ja rankat huvit? naisen vuoksi sitten lopetin reissuhommat jotta jäisi parisuhteelle enemmän aikaa. yhden baari-illan jälkeen sitten lähdettiinkin eri teille, sanoilla saa satutettua senkin edestä ja syvältä.
kännissähän on kivaa ja bilettäjillä on kavereita, tunnen varmaan koko pikkukaupungin oman ikäluokan ketkä baarissa ja liikenteessä on pörränny. oikeita kavereita ketkä siis on oikeita kavereita, mitkä välittää ja auttaa kun apua pyydät on mukana kestänyt tasan kaksi kappaletta.
hävettää ja nolottaahan sitä AINA kun mieleen tulee se kerta kun kävit kusella ja ei saanut laitettua vyötä kiinni humalatilasta johtuen, no voihan sitä pitää hauskaa housut kintuissakin loppuillan.
vastuu säilyy omista tekemisistä kumminkin itsellä koko ajan, ei känni ole mikään pelastava vastaus kun teet jotain tyhmää syyt ja seuraamukset siitä saa kumminkin, niinhän ne sanoo että viina on viisasten juomaa.
parikymppisenä minulla oli erinomainen fyysinen kunto, nyt parin vuoden jälkeen hengästyn jo kun kävelen postilaatikolle ja kerran kuukauteen on joku lentsu riesana.
nyt minulle rupeaa riittämään, jätän viinan muille ja rupean harrastaa jotain liikuntaa. ei se ole kun itsestä kiinni, pakkohan sen on olla noin kun nyt haluan vain tehdä tämän jutun itseni takia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ite oon 23v. en nyt ihan noin kohella miten itseäsi kuvasit :) mutta kuitenkin joka viikonloppu on ollut tapana ikäänkuin robottina kävellä s-marketin kaljapullo-osastolle ja napata mäyräkoira mukaan. siitä kun oon 9 pulloa huitassu, lähen baariin ja siellä menee joku 3 tai 4 tuoppia. sitten kämpälle ja monesti tulee vielä katottuu jotain leffaa ja juon ne loput. seuraavana aamuna päähän jomottaa ja eikun krapula lonkeroita ja myös niitä croc-tail juomia (hyvä krapula juoma) hakemaan. niitä tissuttelen sitten sen päivän. mulla on nyt tällanen elämäntapa ollu noin 8 vuotta putkeen ja monessa mielessä on alkanu tympimään. ei mitään pahoja ongelmia mutta jälkiviisaana ajatellen esim. lukion jätin juomisen takia. tein sillon ite viiniä jota latkin kaks viikkoa. oli niin hienoa, olin 17v. onneks en ole pahemmin viinoihin sotkeutunut. krapulat vaan alkaa olemaan hiukan perseestä. niikun olisin jo hiukan tyhmentynyt siitä mitä olin. ja tätä samaa olen mielessä jankannu jo jotain vuoden ainakin ja silti vaan aina mikki hiiri fiiliksellä pitää aina lähtee joka viikonloppu tekemään sama juttu uudestaan ja uudestaan.
minäkin lopetan.
>>niikun olisin jo hiukan tyhmentynyt siitä mitä olin.
Ei haitta olla tyhmä. onhan meitä AA:ssakin, sinne vaan tervetuloa.
Olette alkoholisteja ja teillä olisi parempi kun lopettaa vaan työ ja kaikki ja olla vaan juomatta ja sairastaa lopunelämä.
Heko heko. Paljon naurattaakin tuollainen vitsikkyys, pakko laittaa tuuttiin jotakin. Meillä poika vielä kestää ilman krapuloita ne kännäilyt ja sekoilut, jotka suoritetaan ovelasti äidin rahoilla vedoten täysin järjellisiin seikkoihin tietenkin. Järkitouhu on hommasta kaukana, sen huomasit säkin. Ja viina vie oikeasti aivotkin mennessään. Paljastui että poika on vedellyt alkoo kunnolla jo kymppivuotiaasta asti. Kymmenen vuoden putki päällä piilossa aikuisilta, joskus jäivät kokeiluistaan kiinni mutta muuten ei vanhemmat tienneet yhtään mitään, koska olivat yötä kaveriporukassa toisillaan. Ja nyt ollaan tässä:
Poika ei lyönyt koskaan ketään ja hänet sai hakata kunnolla eikä tehnyt mitään. Nykyisin hän vetäisee kännissä heti isojakin korstoja ketoon jotka huitoo väärällä hetkellä häntä. Sisua eikä suosiota kaverilaumassa jossa juodaan pojalta puutu vaikka elämänhallinta on mennyt kokonaan ajat sitten.
Äiti yrittää kaikkensa järjestää, muistuttaa, sopia asioista, auttaa jos suinkin voi ja itkee poikansa elämän puolesta, menetettyä järkeä ja omia menetettyjä tuhansia euroja.
Naura nyt vittu siihen päälle vieläkin.