vai muu? Hän vaihtaa työpaikkaa jatkuvasti ja tilanteessa jos häntä "komennellaan" ei kestä minkäänlaista ohjausta. Sama parisuhteessa, näkee ihan kaiken komenteluna ja arvata saattaa että olemme eroamassa lyhyen liiton jälkeen. Hänellä on kausittain toistuvia harratuksia, jotke menevät liiallisuuksiin. Joa asiassa näkee aivansairaalloisesti syyt toisissa, itsessä ei mitään vikaa. Hänen sosiaalisesta vuorovaikutuksessa puuttuu täysin vastavuoroisuu ja "pehmeys", saattaa töksäytellä mitä vaan (kotona samanlainen kulttuuri kylläkin). Hän menee asiaan suoraan ilma kiertelyjä. ja inhoaa syvästi tyyppejä, jotka osaavat "small talkin". Tosin on "heikkona hetkenään" myöntänyt että haluaisi omata paremmat sosiaaliset taidot. isänsä on luokiteltu "hulluksi", mutat tarkemmin ajateltuna hänen tempauksiaan voisi olla assi. Jossain vaiheessa otti eri rooleja (oli 25-v) esim. leikki hyvää perheenisää niin osti kamalat "keski-ikäinen vastuulllinen vanhempi" -kamppeet ja muutti puhetapaa. Opsikelijaksi ryhtyessään tyyli vaihtui.... radikaalisti. Hänestä ensivaikutelma on outo. Kasvot ilmeettömmät ja ei osaa nauraa luontevasti, vaan irvistelee. Huumorintajua ei ole yhtään vaan hän saattaa alkaa "paasamaan" eli käsittää haukkumiseksi vitsit. Tilannekomiikkaa ei ole. Raivareita aivan käsittömmistä syistä, näin myös suhteessa omiin sukulaisiin. Puhe on tönkköä. Mistään ei innostu, konemaista suoritumista. Ex vaimoaan aikoinaan jallitti pitkään eron jälkeen pakko-mielteisen tyyliin. Oma tilanteeni huolestuttaa, siksi kyselen. Toinen dg mahdollisuus on esim. paranoidinen skitsofrenia tms. harhoja en ole huomannut. Työssä on ja selvityy jos ei ala rähisemään pomoille.
Vosikohan mieheni olla
asperger..?
151369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ennen kun paneudun "epäilyysi" haluaisin tietää, että miten ihmeessä olet rakastunut mieheesi ja mennyt naimisiin hänen kanssaan?
Annat sellaisen kuvan, että tuo tulee vääjämättä mieleen ensin. Mikä miehessä lumosi sinut, jotta rakastuit? En kyllä usko, että kyse on Assiudesta. Ei stemmaa.
haluaisin tietää, haluaako miehesi luokitella itsensä johonkin katergoriaan. Minä hän itseään pitää? Onko mielestään hullu vai assi?
jos itseäni vertaan mieheesi, niin olen täysin erilainen. Olen, tai oikeastaan siis olin, sairaan uskollinen, vaikka elämä oli melkoista helvettiä. En saa raivareita juuri mistään. Olen vieläkin ihan liian kiltti, vaikka olenkin oppinut käyttämään ns. passiivista vastarintaan, kun sanat ei riitä tai niitä ei ole.
Tosin asseja on varmaankin toisenlaisia kuin itse olen. Vaikuttanee silti enempi joltain persoonallisuushäiriäöltä kuin assilta.
http://www.amazon.co.uk/Loving-Mr-Spock-Aspergers-Relationship/dp/014101184X
Sanotaan vaikka niin, että häneltä puuttuu minuus. Vaihtoehtoja on tietysti lukemattomia siitä, ett mikä tarkemmin voisi olla. Kuvauksesi perusteella suurinpiirtein puolet persoonallisuushäiriöistä ja kaikki keskittymishäiriöt käyvät.
Tietty hyvä on aina ottaa huomioon kirjoittajan oma näkökulma ja kuten joku sanoikin, että miten olet sitten tällaisen miehen kanssa yhteen ajautunut...
Aspergerina tämä olisi varmaan suhteellisen lievä ja erittäin heikon itsetuntemuksen omaava, muiden kustannuksella ja omaksi edukseen.
mutta sinä etsit sitä ja voit vielä sen löytääkin. Ukkosi palkitsee vaivasi uskollisuudellaan. Sen uskollisempaa elämäntoveria ei saa edes koirasta.
Vasta eron jälkeen olen havahtunut huomaamaan, että liittomme ongelmat olivat juuri tätä "assiutta", mitä miehessäni oli.
Hänen suvussaan on asperger useammallakin henkilöllä, monessa polvessa, tämän olen kuullut vasta jälkeenpäin. Mieheni tai hänen toinen vanhempansa ei ole koskaan tietääkseni saanut mitään diagnoosia, vaan asiaa on hyssytelty.
Aviolitto oli minulle todella raskasta aikaa, vasta nyt vuosia myöhemmin tajuan sen missä myllytyksessä olin.
Miten niin myllytyksessä? Millaisesta myllytyksestä oikein puhut? Minulle tulee mieleen vain sängyssä tehtävä myllytys...
Varmaan jokainen hoitamattoman asiin kanssa saman katon alla asuva tietää, mitä kaikkea elämään ja arkeen mahtuukaan.
Yhdellä sanalla; kaaosta
miksei sitten asii?
Tuosta edellisestä viestistä nyt sai kyllä sellaisen kuvan, että assi olisi ollut jotenkin kovin hankala ja vaikea ihmisenä. Ja mitä tuo kaaoskaan sitten lopulta tarkoittaa, niin sekin jäänee arvailujen varaan.
väärti sanotaan. Voihan olla, että suvussa on assiutta, mutta kun ei ole tutkittu tarkemmin niin jää luulon varaan. Sanot,ettei kellään ole dg. Tiedät kai, että vasta 90-luvun lopulla alettiin suomessa tutkimaan ja antamaan As.dg?
Om lapseni oli ensimmäisten joukossa eräässä suuressa yo-kaupungissa ja vuosi 1999.
Luen silloin tällöin näitä palstoja ja ihmetyttää monet luulot. Ei ole olemassa As stereotypiaa. Tunnen paljon muitakin As-ihmisiä ja he eivä suuresti ero muista.
Aloittajan kuvaama ihminen on mitä todennäköisemmin psyykkisesti sairas, mutta tuskin As. Jokin luonnehäiriö tai mielen sairaus tms voi olla kyseessä. Kaikki oudot ja omituiset eivät ole Asseja vaan muitakin dg löytyy...Myös sinun miehesi "sairaus" voi löytyy ehkä muusta kirjosta...
Tuli vain mieleen, että voisiko kyseessä kumminkin olla narsismi?
Meillä on se tilanne, että vaimollani todennäköisesti on narsistinen luonnehäiriö (hänen itsensäkin mukaan) ja minulla asperger.
Avioliittomme on ollut yhtä helvettiä melkein alusta asti, mutta en kyllä ota kaikkea syytä omille niskoilleni.
Paljastui vielä, että vaimoni on pettänyt minua jo useamman vuoden. Kun löysin hänen kännykästään eroottisia viestejä 12 eri mieheltä, ensitöikseni kirjoitin heille suoran mutta ystävällisen vastauksen. Vaimoni mukaan kaikki nuo suhteet loppuivat siihen ja katumusta tuntevana olen nyt auttanut häntä etsimään internetin kautta seuraa, kun hän ei osaa tietotekniikkaa niin hyvin käyttää.
Olenhan minä itsellenikin etsinyt netistä seuraa, mutta en ole mitään löytänyt. Olen liian varovainen. Kaihan me tässä erotaan. Sänkyyn en ole vaimoni kanssa mennyt tuon paljastumisen jälkeen.
Minä koen tässä suhteessa olleeni se hyväksi käytetty hölmö (edelleenkin). Halusin vain yksinkertaisesti elää ikuisesti uskollisessa suhteessa ja harrastaa seksiä elämässäni vain yhden naisen kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut olla järkevämpi ja lopettaa ajoissa. Voimakastahtoinen nainen vain sai minut helposti uhrikseen. Olin vain jo melko vanha enkä enää uskonut löytäväni täydellistä ihannekumppania, joten annoin periksi ja otin sellaisen joka tuntui olevan minusta kiinnostunut, vaikkei vastannutkaan kaikkia minun unelmiani edes alussa.
Kehottaisin kaikkia ja varsinkin asseja olemaan hyvin huolellisia puolison valinnassa. Toki myös toisen osapuolen on hyvä tunnistaa, jos aikoo assin kanssa lyöttäytyä yksiin, koska voi meissäkin olla kestämistä. Itseäni en koe vaikeaksi tapaukseksi. Saatan toki tulistua esim. liikenteessä, kun siellä on kaikenlaisia säännöistä piittaamattomia ja kohtuuttomasti hidastelevia, mutta kasvoista kasvoihin en ole vaikea tyyppi edes tuttavilleni ja perheelleni. Joku muu meidän perheessä on huutanut lapsille kuin minä.
Kaikkein kurjinta on kun aivan olemattomista asioista pitää tehdä riita ja ongelma. Jos en ota mitään kantaa, SEKIN on syy riitaan. Vaimoni on pehmentynyt jonkin verran paljastumisensa jälkeen, mutta ei tunnu olevan eväitä jatkaa. Toisen tyyppinen mies voisi sopia hänelle paremmin. Itsestäni ei ole niin väliä. Ehkä jonkun joskus löydän, mutta ihan helposti en suhteeseen mene.
Eli läheisin henkilö - aina on mahdollisuus muutokseen. Ei ihminen ole kivi...
Narsismin hoitoennuste on sangen huono.