Olen täysi-ikäinen ja asun vielä vanhempieni kanssa kotona. Toivottavasti en enää kauaa, sillä en kestä tilannetta kotona.
Muistan lapsuudesta monia hetkiä jolloin isä joi ja oli kännissä, kerran pelästyin sitä ihan todellakin. Moneen vuoteen en ajatellut koko asiaa, kunnes nyt taas tilanne on riistäytynyt ihan käsistä. Jokapäiväinen kaljanhakureissu, tölkkien piilottaminen, asian häpeily ja selittely = ei tosiaankaan normaalia. Ei se juo känniin asti eikä käytöksellän mitenkään häiritse, mutta on selvästi riippuvainen. Itse isä ei tunnu olevan kiinnostunut yhtään mistään, ei omasta terveydentilastaan (taustalla sydänviat yms) saati siltä, miten kaikki perheeseen vaikuttaa.
Itseäni isän tapa elää häiritsee ja pelottaa ihan mielettömästi, ja minusta on väärin, että se käytöksellään aiheuttaa jatkuvaa pelkoa muillekin. Äidin kanssa olen nyt jutellut asiasta, ja hän on sanonut isälle että on haettava apua - isä vaan toteaa että sen elämä on paskasti eikä lähde mihinkään.
Onko mitään, mitä voin tehdä? Se, että muutan kotoa, ei poista isän ongelmia ja jättää vain äidin yksin sen kanssa, mutta en minäkään sille mistään apua saa. Tuntuu ettei tätä voi enää edes kutsua perheeksi, vanhemmat riitelee jne. Minun pitäisi olla kuin kaikki olisi ok ja ihana kulissiperhe koossa. Ahdistava tilanne!
Muistan lapsuudesta monia hetkiä jolloin isä joi ja oli kännissä, kerran pelästyin sitä ihan todellakin. Moneen vuoteen en ajatellut koko asiaa, kunnes nyt taas tilanne on riistäytynyt ihan käsistä. Jokapäiväinen kaljanhakureissu, tölkkien piilottaminen, asian häpeily ja selittely = ei tosiaankaan normaalia. Ei se juo känniin asti eikä käytöksellän mitenkään häiritse, mutta on selvästi riippuvainen. Itse isä ei tunnu olevan kiinnostunut yhtään mistään, ei omasta terveydentilastaan (taustalla sydänviat yms) saati siltä, miten kaikki perheeseen vaikuttaa.
Itseäni isän tapa elää häiritsee ja pelottaa ihan mielettömästi, ja minusta on väärin, että se käytöksellään aiheuttaa jatkuvaa pelkoa muillekin. Äidin kanssa olen nyt jutellut asiasta, ja hän on sanonut isälle että on haettava apua - isä vaan toteaa että sen elämä on paskasti eikä lähde mihinkään.
Onko mitään, mitä voin tehdä? Se, että muutan kotoa, ei poista isän ongelmia ja jättää vain äidin yksin sen kanssa, mutta en minäkään sille mistään apua saa. Tuntuu ettei tätä voi enää edes kutsua perheeksi, vanhemmat riitelee jne. Minun pitäisi olla kuin kaikki olisi ok ja ihana kulissiperhe koossa. Ahdistava tilanne!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.