Kuinkas sitten kävikään..?
Oletko koskaan ihastunut päätä pahkaa
varattuun?
363981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ne jutut on menneet aina enemmän tai vähemmän päin persettä....
Nykyään jos olen sinkkuna niin pysyn kaukana varatuista.
ehkä pikkuhiljaa... Tai en tiedä,ehkä kyseessä on vain syvät ystävällismieliset tunteet. Vaikea sanoa,mutta voisi olla helpompaa selvittää tunteitaan (itselleen ja toiselle) jos asiat olisi aivan toisin...
oon ihastunu. tunne oli/on molemminpuolinen ja asoita tapahtui ja kiinnikin jäätiin. yksin jäin mä, mut ehkä kortteja on viel kääntamättä.
Olen ihastunut ja huonosti kävi!! En itse edes ollut se aloitteen tekijä, mutta silti paskat kaadettiin mun niskaan..
Älkää hyvät ihmiset sekaantuko varattuihin!!!! Ei moraalisesti eikä muutenkaan oikein!
se joka sekaantuu varattuun. vaikka toinen kuinka tyrkyttää ei pidä uskoa niihin 'mä olen lopettamassa vanhaa huonoa suhdetta-juttuja' yleensä ne eivät pidä paikkaansa ja kohta olet todella liemessä..
Miksi syyllistää ns. kolmatta osapuolta etenkin jos hän on vapaa. Se parisuhteen toinen osapuolihan tuollaisissa tapauksissa on rikkomassa parisuhdettaan. Onko jotenkin helpompaa etsiä syyllistä ulkopuolelta kuin miettiä sitä miksi oma kumppani haluaa jotakuta toista?
Minusta ei ole oikein tunkea kampeamaan jonkun suhdetta hajalle vain koska se on mahdollista ja vastuu on vain sillä tyhmällä joka on suhteessa toiseen tyhmään. Odota kunnes kyseinen tyhmä (henkilö) on vapaa. Sinulla on ilmeisen löyhä moraali - Muoti-ilmiö vai syntymälahja?
enkä minä ainakaan voi tahdonvoimalla valita, ihastunko varattuun vai vapaaseen. On parisuhteessa elävien välinen asia, millä perustein he suhteessa ovat ja mitä toisiltaan odottavat (joillakin voi myös olla vapaa suhde).
Vapaa ihminen, joka ei ole kahdenvälisessä suhteessa, on todellakin vapaa rakastumaan keneen vain, jolloin hänellä ei ole tilitysvelvollisuutta henkilökohtaisista kahdenkeskisistä suhteistaan kenellekään ulkopuoliselle.
Mietin hetken että viitsiikö tällaseen 'provoon' edes vastata, mutta oletkos itse koskaan rakastunut varattuun, jonka suhde ei ole kunnossa?
Helppo arvotella jos ei itse ole ollut samassa tilanteessa :D Suurempi vastuu sillä potentiaalisella syrjähyppääjällä on minunkin mielestäni.
Ei siinä yhtään ketään tarvita toista kampeamaan, jos olemassaoleva parisuhde ei toimi. Itse olen joskus melkein saanut turpiini vain sen takia, että erehdyin juttelemaan ravintolassa yhden pitkässä parisuhteessa olevan kanssa. En flirtannut enkä mitään hänen kanssaan eikä ko. nainen olisi minua voinut minua (edes sinkkuna) todellakaan vähempää kiinnostaa. Heidän suhteensa ei ollut kunnossa ja hänen kumppanillaan oli todella vakavia ongelmia sen takia, että hän kuvitteli puolisonsa pettävän ja leikkivän selän takana. Sääliksi kävi molempia. Tuo oli mulle hyvä osoitus siitä, miten herkästi jotkut syyllistävät kumppania tai täysin ulkopuolisia henkilöitä sen takia, ettei itse ole kanttia katsoa peiliin tai ylipäätään tehdä sen suhteen eteen jotain, jos kerran homma ei toimi ja pitää koko ajan vahtia potentiaalisia riskihenkilöitä vaikkei ole mitään syytäkään.
Ei silti, pettäminen ei ole oikein ja varattujen tarinoihin kannattaa aina suhtautua varauksella. Parempi odottaa että henkilö tekee ratkaisunsa ja harkitsee sitten vasta jonkinlaista suhdetta hänen kanssaan kun sille on oikeasti edellytyksiä.
Selittäkää tekosianne selittäkää - raukkamaisia ja selkärangattomia olette kun ette ymmärrä ohjata himoanne vapaille markkinoille.
Mä oon aivan samoilla linjoilla tässä asiassa .. ei sitä ns. kolmatapyörää kyllä voi mitenkään syyllistää. Kyllä jokainen aikuinen ihminen joka on parisuhteessa kaiketi ymmärtää ja tajuaa mikä on oikein ja väärin ja niin edelleen. Elämä on valintoja täynnä, ei siitä ketään ”kolmattapyörää” voi syyttää jos parisuhde kusee ja parisuhteessa toinen pettää, vikaa pitää hakee sillon siitä parisuhteesta eikö vain:)?!
aika itsekeskeiseltä kuulostaa... ja vähän siltä että "ihan se ja sama" jos tulet rikkoneeksi muiden suhteita...
jos tää sun kaltainen moraali on kovin yleistäkin niin, ei ole mikään ihme, jos lesboparisuhteista sitten muodostuu vankiloita, jos muut eivät kunnioita toisten parisuhteita...
tavallaan ollessaan sosiaalinen = on aina iskumarkkinoilla, niinkö?
hoh, hoijaa...
ja mustavalkoista tällaisissa tapauksissa. En todellakaan usko, että kukaan tahtoo varta vasten rikkoa jonkun toisen parisuhdetta. Kolmannella osapuolella ei välttämättä edes ole toiveena, että parisuhteessa oleva jättäisi kumppaninsa. Ehkä polyamorian ajatus on vieläkin monille tabuaihe ja vaikea käsittää. Ja kuten sanottu, eihän kukaan parisuhteen ulkopuolinen voi olla syyllinen siihen, että parisuhteessa oleva ihminen ei pystykään olemaan uskollinen kumppanilleen? Jos ei himojaan pysty hillitsemään, on turha edes ryhtyä monogamiseen suhteeseen.
Avoimesti kun kertoo oman tilanteensa ja toiveensa (en halua seurustella vain yhden kanssa tai olen varattu tai muuta) voi toinen tästä tietoisena päättää ryhtyykö suhteeseen/yhteen yöhön vai ei. Näin molemmat osapuolet ovat vastuussa itsestään ja elämästään. Yhteiset hetket voivat tällaisissakin suhteissa olla täynnä rakkautta ja kunnioitusta.
Totta varmasti on, että useimmat tarinat varattujen ihmisten muista suhteista päättyvät katkeraan itkuun. Mutta me olemme ihmisiä. Väheksymättä parin toisen osapuolen ja muidenkin kärsimystä, arvelen, että onnea ei ole maailmassa liikaa ja sen voi kyllä ottaa vastaan.
Enkä yhtään väheksyisi intohimoakaan, ihanaa!
hänen ajatuksensa:
"En ole edes ajatellut sinua "toisena naisena" vaan rakkautena ja onnena, jollaista en ole koskaan aikaisemmin kokenut."
häikäilemättömiä nautinnon metsästäjiä, aivan kuten tuossa eräässä toisessa ketjussa jo ilmeni. Kaikki on vapaata riistaa ja moraali on tasolla 'syyttäköön itseään kun ei paremmin varjellut omaansa'.
Vastenmielistä toimintaa!
Minä en halua olla tekemisissä sellaisten naisten kanssa.
lesbopalstalle kirjoittaa....jos vaikka tarttuu se HÄIKEILEMÄTTÖMYYS ja sinustakin tulee LASKELMOIVA tai joudut "riistaksi" !!!!?????
raahustaa keittiöön laittamaan kahvinkettimen päälle, tipauttaa maitopurkin lattialle ja voileipä tippuu mattoon voipuoli alaspäin, sitä oikein ajattelee että kylläpä me lesbot!
Kun sitä herättää rakastaan joka on haluton nousemaan mutta joka ei nouse jos ei häntä vain revi ylös sitä miettii että vain me lesbot!
Kun sitten pääsee töihin ja saa kuulla juorut ennen kuin edes kerkee paikalleen istua ja muutaman homovitsin kahvitunnilla, sitä ajattelee että helvetin lesbot!
Kun sitä työpäivän jälkeen menee kauppaan ja koittaa miettiä mitä kaikkea sitä tarvittiinkaan sitä tuumii että kyllä lesbojen kelpaa!
Kun sitä pääsee kotiin ja laittaa pesukoneen pyörimään, laittaa ruoan uuniin ja saa soiton rakkaaltaan että menee ylitöiksi, sitä ajattelee elämä on pelkkää nautintoa kun on lesbo!
Kyllä me lesbot sitten viittitään.
04:45 kun kolli ilmoittaa, että kevät on tullut..hiipii hiljaa alas heittää kollit pihalle, ja ajattelee kyllä me lesbot!
Koittaa olla hiljaa, ettei puoliso herää ja yrittää itseherätä ja herää viimeistään kun kahvin porot onkin keittimen vieressä pöydällä ja miettii hiljaa, että me lesbot!
Ruokkii kollit ja itsensä, sotkee keittiötason puurolla ja kissanruualla ja ajattelee siivotessaan, kyllä me lesbot!
Pääsee töihin ajoissa, kuuntelee "perheellisten" ongelmia koko päivän ja ihmettelee että kyllä me lesbot!
Menee kaupan kautta kotiin, juostuaan parit rundit unohtuneiden tavaroiden perässä, tekee ruuan..päästää kollit ulos..pesee pyykkiä...siivoaa... Ei muuten teekään tänään, ulkona hieno ilma ja ei ku kollit ulos ja baanalle, ja ajattelee: Kyllähän me lesbot tiettyyn pisteeseen asti viittitään;-)
jotakuta ihmistä toiselta. Kyllä se parisuhteessa oleva ihan itse, omasta tahdostaan ryhtyy ulkopuoliseen suhteeseen jos ryhtyy. Jos hän on kumppanilleen jotain muuta luvannut (uskollisuutta), niin silloin on todellakin vastuu pettäjän. Miten ihmeessä joku parisuhteen ulkopuolinen olisi syyllinen siihen, että parisuhteessa oleva ihminen ei pystykään olemaan uskollinen kumppanilleen? Jos ei himojaan pysty hillitsemään, ehkä ei pitäisi ryhtyä monogamiseen suhteeseen.
olen myös ihastunut kaveriin ja herra jumala pariin heteroonkin:-) ei niistä mitään ongelmia tullut, ylimääräisiä sydämen lyöntejä..mukavaa piristystä ja hiukan haikeutta ihastuksen lakastumisen myötä..ihastuminen ja sitten taas asian eteenpäin vieminen onkin kaksi eri asiaa..ihastumiselle kun ei kerta kaikkiaan voi mitään se kun tulee niin se tulee..eri asia miten asian käsittelee.
Voinen myös todeta, ei se vika siinä ulkopuolisessa ole kyllä se vika on siinä parisuhteessa olevassa jos asiat johonkin etenevät.. vanha suhde pitää ensin lopettaa ennen uuden aloittamista..muuten ei tule kuiin itku pitkästä ilosta ja se tulee sitten x3...
Joitain samantapaisia kokemuksia muutamia takanani. Olen erittäin samaa mieltä kanssasi siitä, että ihastuminen sinänsä ei ole paha ollenkaan. Tunteisiinsa on jokaisella oikeus, mutta niistä on myös vastuussa - siis siitä, kuinka toimii niiden pohjalta.
Minulla on muutama oikein onnistunut kokemus sellaisesta, että olen ollut ihastunut "väärään" kohteeseen, antanut mieleni pyörittää kaiken maailman fantasioita aiheesta, seurannut hieman huvittuneenakin mieleni uutteruutta ja lopulta huomannut ihastuneisuuden kadonneen.
Syyllisten etsiminen ja nimeäminen ei aina ole kovinkaan yksioikoista eikä helppoa. Yleistä sääntöä ei välttämättä voi soveltaa kaikkiin, miksi edes laatia sellaista! Tapaukset ovat omansalaisia kaikkine mausteineen.
Minusta syyllisten etsiminen ei ole edes rakentavaa. Mitä hyvää sillä voi saavuttaa? Anteeksiantaminen sen sijaan tuo yleensä mielenrauhan kullekin asianosaiselle, oli sitten kohteena itse tai joku toinen osapuoli. Viha ja katkeruus ovat kamalia seuralaisia niille, jotka niitä kantavat.
Uskottomuus, pettäminen, epäluotettavuus ja muu itsekkyys on vallannut markkinat, mikäli tämän ketjun kirjoittajiin on uskominen. En kuitenkaan usko! Olen vakuuttunut että lesbot ovat keskimäärää luotettavampia parisuhteessa koska markkinat ovat pienemmät kuin valtaväestöllä. Pitäkää omasta kullasta kii jatkossakin!
Kuitenkin ole prosentuaalisesti ihan samanverran kuin heteroillakin...! :O
Edellinen mielipide taisi olla heteron. Jokaista 100 mahdollista heterokumppania kohden lesboilla on yksi mahdollinen kumppani. Revi siitä.
Vaan ihan pesunkestävän lepakon... Mutta jos luet uudelleen aiemman viestini niin huomaat että puhuin PROSENTEISTA!!
miten tähänkin kyssäriin vastatessa muutaman on pitänyt ottaa kantaa siihen, miten ihastumiset menee nimenomaan lesboilla (verrattuina ei-lesboihin?).
Eikös tuo kysymys ollut suunnattu kullekin yksilönä? Mitä merkitystä sillä on aiheen kannalta, mitä sukupuolta ihastumisen kohteet edustavat? Kysehän oli ihastumisesta varattuun. Siihen voisi vastata kuka vain!
Ja kyllä, minäkin olen aikoinani ihastunut varattuun, kun en vielä tiennyt hänen olevan sellainen. Tarinanpätkä elämääni siitä sukeutui. En kadu oikeastaan mitään, mutta sen sanon, etten i-k-i-n-ä enää aio olla salaa toinen nainen.
(Kyllä, se on minusta väärin. Silloin toimin silloisen parhaan ymmärrykseni varassa ...)
Niin, toinen nainen on nimenomaan Toinen nainen. Ei ensimmäinen.
nyt ottaa...ilmeisesti "ensimmäinen" ei ole tarpeeksi tärkeä, kun salaa vehtaa toisen kanssa. En pitäisi sitäkään kovin mairittelevana, että "toista" naista pidetään luottamuksen arvoisempana kuin "ensimmäistä". Toinen on usein tietoinen ensimmäisestä, mutta ensimmäinen pidetään tiedottomana toisesta.
Teitoisesti en kuitenkaan ole valmis jakamaan. Tässä asiassa olen ehdottoman itsekäs. Jos taas en tiedä asiasta, niin sitten en tiedä.
Minä olen kyllä valmis jakamaan. Olen jakanutkin. Vuosia. Sain antaa rakkautta sellaiselle, joka sitä kaipasi. Ja sain rakkautta sellaiselta, jolla oli sitä yllin kyllin kahdelle.
Olennainen juttu kaikessa tuossa on ollut rehellisyys. Kaikkiin suuntiin. Itse en osaa rakastaan kahta yhtä aikaa. Mutta en ole sitä taitoa kyllä kaivannutkaan.
Mutta multa on kyllä "varastettu" tyttöystävä. No, eihän se mun omaa koskaan ollutkaan, koska ei ihmistä voi omistaa, mutta pois ei olisi takuulla lähtenyt ilman kädestä taluttajaa. Nyt ovat keskenään onnellisia jossain muualla. No, hyvä heille. Huono minulle. Mutta meidän jätettyjen tarinaahan ei ikinä kerrota. Sitä loputonta itkua, kaipuuta ja surua, jonka tuollainen toiminta saa aikaan.
nainen pyrkisi viettelemään minut, hän ei voisi taluttaa minua nykyisestä suhteestani.
Jos joku pysyttelee suhteessa vain siksi, ettei kukaan satu tulemaan ulostaluttajaksi, suhde ei taida täysin tyydyttää häntä. En ymmärrä miten joku voisi tulla vahingossa varastetuksi ...
Älä nyt vimmastu: enhän minä tiedä teidän tarinastanne sen enempää. Enkä missään tapauksessa halua väheksyä suruasi!
minua. Vielä.
Ja kuinkas kävikään? Molemmat erosimme parisuhteistamme ja päädyimme yhteen. Kunnes syksyllä erottiin, mutta edelleen leikimme kissaa ja hiirtä. Kuluttavaa, muttei tunteille mitään mahda.
Tunteita ei voi eikä KANNATA kieltää. (Ne eivät katoa kieltämällä, päinvastoin!)
Sille, miten toimii tunteidensa pohjalta, sen sijaan voi paljonkin.