Niin ne vuodet vierii

Kyllä oli silmänurkassa kosteaa tänään.

Haikeana aamulla katselin, kun tyttö innosta puhukuen ja jännittyneenä reppuselässä asteli kohti koulua, kohti elämäntaivalta joka tulee vaikuttamaan hänen tulevaisuuteen todella paljon.
Miten isolta ja pieneltä hän vaikuttikaan!?!

Perhosia lenteli minun, äidin, vatsassa ja olin, jos mahdollista, vielläkin jännittyneempi kuin tyttö. Hän oli todella iloisella päällä ja suu hymyssä koko matkan ja niin nätti!

Ei uskoisi, että siitä on reilu seitsemän vuotta, kun tuo lapsi laskettiin syliini ja hän parkui isoa vastalausetta sille, että lämpöisestä turvapaikasta joutui isoon tuntemattomaan maailmaan. Ja me tuoreet vanhemmat nauroimme hämmentyneinä onnellista nauruamme.

Siitä on n. viisi vuotta, kun hän käveli kannoillani ja hoivasi lumikokkareita vauvoinaan kauppamatkoilla. Silloin hän keräili aarteita, jotka olivat kiviä ja taskut pullottivat hänelle niin tärkeitä esineitä.

Kyllä ne vuodet vierivät,
kohta hän vie ensimmäistä muuttokuormaansa ensimmäiseen kotiinsa.

Olin niin pirskatin ylpeä hänestä ja se varmaan loisti koko koulunpihalla, kuten silmänurkissa kimmeltävät kyyneleetkin.
5592
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Mun tyttö meni kanssa eilen kouluun ja tunteet oli ihan samanlaiset kuin sinulla.Oli niin haikeeta ajatella että tyttö on "iso" jo.
Hyvää koulu menestystä sinun tytöllesi.

Äänestä

vein 4:n lapseni, tytön kanssa koulutielle eilen. Kummasti vaan ne silmät kostuivat häntä koulujonossa katsellessani. Kuinka isoltä näytti...ja samalla niin pineltä ison reppunsa kanssa. Mutta...tästä se hänenkin taipaleensa alkaa. Lapsuus on ohitse ja alkaa kasvaminen kohti aikuisuutta. (vaikka lapsi hän on vieläkin) Hyvä alkanutta kouluaikaa kaikille!

Äänestä

minä vein esikoisen koulutielle neljävuotta sitten, hyvin samanlaisin miettein.
tänävuonna kuopus aloitti eskarin. kyllä äiti pyyhki silmäkulmiaan, kun pikkuihminen innosta puhkuen hyppeli reppu selässään esikoulua kohti. ei voi olla totta, että minun vauva on niin iso tyttö, että aloitti esikoulun, ensi vuonna itken varmaan koulun pihalla ääneen!

Äänestä
  • Minä en kyennyt 5-vuotiasta eskariin viemään,tiesin että äidiltä kun pääsee isot kyyneleet.pyysin iskää saattelemaan,ja voi mikä huoli tuli ja mielikin hakea se lapsi kotia äidin luo.Näinkö meitä nyt erotetaan...niin sydämmeen syvälle onneksi saamme ne kultaiset muistot,juuri ne kivi aarteet ja sateiden tuomat ihmettelyt,mitä me toivomme?turvaa ja ymmärrystä sitä ihan ensiksi lapsillemme antakaa isossa maailmassa.Sillä kun me luovutamme lapsemme kouluun,eskariin,päiväkotiin jne..luovutamme kalleimpamme.

    Äänestä

Tulipa elävästi mieleen omankin lapseni ekaluokalle lähtö, samalaiset olivat tunnelmat. Nyt tyttö on jo neljännellä, ja kostutti silmiäni, kun tuli luokseni eräs päivä ja kysyi että: äiti mitä se valkoinen on, jota multa tulee pimpasta, ja kun sitten vielä huomasin ne muutamt karvan haituvat siellä alapäässä. Että askel askeleelta meitä äitejä itketetään. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että vaikka lapsi kasvaa koko ajan, niin silti hän tarvitsee meitä äitejä ja isijä vielä pitkään. Murrosiässä erityisesti.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


äityli kirjoitti:

Kyllä oli silmänurkassa kosteaa tänään.

Haikeana aamulla katselin, kun tyttö innosta puhukuen ja jännittyneenä reppuselässä asteli kohti koulua, kohti elämäntaivalta joka tulee vaikuttamaan hänen tulevaisuuteen todella paljon.
Miten isolta ja pieneltä hän vaikuttikaan!?!

Perhosia lenteli minun, äidin, vatsassa ja olin, jos mahdollista, vielläkin jännittyneempi kuin tyttö. Hän oli todella iloisella päällä ja suu hymyssä koko matkan ja niin nätti!

Ei uskoisi, että siitä on reilu seitsemän vuotta, kun tuo lapsi laskettiin syliini ja hän parkui isoa vastalausetta sille, että lämpöisestä turvapaikasta joutui isoon tuntemattomaan maailmaan. Ja me tuoreet vanhemmat nauroimme hämmentyneinä onnellista nauruamme.

Siitä on n. viisi vuotta, kun hän käveli kannoillani ja hoivasi lumikokkareita vauvoinaan kauppamatkoilla. Silloin hän keräili aarteita, jotka olivat kiviä ja taskut pullottivat hänelle niin tärkeitä esineitä.

Kyllä ne vuodet vierivät,
kohta hän vie ensimmäistä muuttokuormaansa ensimmäiseen kotiinsa.

Olin niin pirskatin ylpeä hänestä ja se varmaan loisti koko koulunpihalla, kuten silmänurkissa kimmeltävät kyyneleetkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu