Joko kysyn häneltä onko mahdollisuuksia tai jatkan elämääni unohtaen. Ensimmäinen vaihtoehto käy päivä päivältä oudommaksi. Ei hän ole antanut minulle kuin vähän toivoa ja senkin teki ehkä vahingossa. Ei tarkoittanut antaa toivoa. Järki puhuu jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.
Sanokaa joku voinko tehdä niin, että kysyn onko mahdollisuuksia. Jos toinen pitää koko kysymystä täysin naurettavana..voinko tehdä jotain täysin naurettavaa ja kysyä jotain noinkin älytöntä. Olen jo vihjaillut, että olen kiinnostunut. En tiedä mitä teen. Onko unohdettava ja uskottava, että järki jätti ja tunteet hämäsi.
Sanokaa joku voinko tehdä niin, että kysyn onko mahdollisuuksia. Jos toinen pitää koko kysymystä täysin naurettavana..voinko tehdä jotain täysin naurettavaa ja kysyä jotain noinkin älytöntä. Olen jo vihjaillut, että olen kiinnostunut. En tiedä mitä teen. Onko unohdettava ja uskottava, että järki jätti ja tunteet hämäsi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin minä olisin mielissäni, jos eräs mies tulisi, kysymään..
..mut ei hän tule kuitenkaan
..enkä enää itse uskalla, mokailuni jälkeen
jos on aikuinen ihminen kyseessä niin kysy ihmeessä. Kyllä luulisi ymmärtävän jos on joskus itsekin jotain tuntenut ettei siinä ole kyse itsensä nolauksesta. Ei ajalla ole näissä merkitystä. Ihmisestä pitää tai ei pidä, aika nyt kulkee aina siitä huolimatta.
Jos et ole koskaan kertonut tunteistasi niin parempi että kerrot, muuten mietit vaan ikuisesti mitä jos.
Se ei ole enää muotia, että kerrotaan. Tästä lähtien ei enää VOI kertoa mitään tommosta, toinen voi saada siitä trauman, iänikuisen. Mä kerroin yhden kerran elämässäni ja se sai siitä trauman, ei varmaan koskaan tule pääsemään yli. Se oli niin kauheeta sille!
ei se varmaan purematta niele...