oletko paljon apuna vanhemmillesi ?
toisinaan kuulee kuinka paljon lapset pitävät työnsä lisäksi huolen iäkkäistä vanhemmistaan tai toisesta elossa olevasta.
kannatko sinä huolta vai luotatko,että joku muu sen tekee ?
toisinaan kuulee kuinka paljon lapset pitävät työnsä lisäksi huolen iäkkäistä vanhemmistaan tai toisesta elossa olevasta.
kannatko sinä huolta vai luotatko,että joku muu sen tekee ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
äidin tukena ja hoidin hänet hautaan asti.
tämän?
mikä oli raskainta?
älä puhu kunniast,sano mieluimmin et joka suvus on yks joka hoitaa hommat ja muut peesaa.
Raskaint oli kun äiti eli mun kautta.
tarvitaan.
voi kun ei itse eläisi lastensa kautta.
sinä olet hieno mies .
peesaus jos se on sitä että muut vaan jeesustelee,käret taskuis,ovat niinkuin henkessä mukana.
luovuttaa että antavat auttaa. Monet vanhukset haluaa pitää suitset käsissä kuolemaan asti.
Mene siinä nyt huushollaamaan. Ei käy mustalta lampaalta huolenpito. Sitä ei tarvita.
Auttaisn mielelläni isääni, mutta,,,,,on sellainen jörrikkä ettei apua huoli. Vaikka apu olisi jo tarpeen.
olemaan jörriköitä ja viiskymppiset naiset kaikkitietäviä siinä niitä ristiriitoja tulee. Isäsi pysyy jörrikkänä, mutta jos Sinä pystyt sen avun tarjoamaan vähän huomaamattomasti,niin se onnistuu paremmin.
Pidän huolta kaiken aikaa,soittamalla päivittäin,käymällä melkein kuukausittain vaikka välimatka on 700 km.
Olen luvannut huolehtia heistä ikuisesti ja he luottavat siihen.
Niin paljon he ovat meidän penskojen eteen tehneet ja kovilla olleet elämän vaikeuksissaan,että olen onnellinen että saan pitää heidät vielä.
jaksaa , mutta missä raja tulee vastaan , minkä ikäisiä vanhempasi on
Niin kannan huolta koko ajan. Välimatkaa on yli kaksisataa kilometriä, ihan joka risaukseen en pääse. Mutta melkein joka toinen viikko tulee käytyä, joskus useamminkin.
Vanhempani muuttivat palvelutaloon noin vuosi sitten. Olin silloin vuorotteluvapaalla ja pystyin hoitamaan heidän asioitaan ja olemaan apuna. Ja kun he sinne muuttivat oli se myös minulle iso helpotus. Siellä oli aina apu paikanpäällä eikä enää tarvinnut pelätä miten ne kotona selviää.
No nyt siellä palvelutalossa asuu enää isä. Äiti nukkuin pois tammikuun alussa. Isän kanssa soittelemme joka päivä ja käyn hänen luonaan yhtä usein kuin kävin äidinkin eläessä.
Äiti ja isä ovat koko ajan mielessä. Äitiä on kova ikävä ja ikävästä puhumme isänkin kanssa.
Monesti vanhempani tarjosivat rahaa heille tekemistäni töistä. En koskaan ottanut enkä ota vastakaan. Kyllä se on niinpäin että minä olen heille velkaa kaikesta mitä he ovat minulle antaneet ja eteeni tehneet. Nyt on minun vuoroni. Jos pystyisin korvamaan edes osan siitä mitä itse olen saanut.
niin paljon lyhyessä ajassa, että useimpien vanhemmat tarvitsevat jonkinlaista apua ainakin tekniikan kanssa. Itse pidin huolta vanhemmistani loppuun asti, ei siinä helpolla päässyt. Työ on senluontoinen , että tämä oli mahdollista. Sitä en osaa vielä sanoa oliko siinä miten paljon järkeä, koska niin pitkä ja raskas jakso muuttaa ihmistä, eikä ne kaikki muutokset ole myönteisiä. Tämä huolenpito tuntui luonnolliselta ja koska muita lähisukulaisia ei ollut paikkakunnalla homma lankesi minulle.
kun kuuntelee, mitä he tarvitsevat.
kun keskustelee, jos ovat yksin eläviä
lisäksi ehdottaa kunnallisia apuja ja ottaa niistä selvää,
pesua, siivousta, ym. kyllä vanhus sitten kieltää mitä ei tarvitse.