Saimme 2 kuukautta sitten tyttövauvan naiseni kanssa.. muuten menee hyvin mutta naiseni ei tee mitään raskauden jälkeisille kiloilleen!! lihoi 20 kiloa ja niistä vielä 10kg jäljellä.. koko keskivartalo on löllyvää :( hyi hyi..
naiseni oli todella pienikokoinen ennen raskautta ja siinä yksi syy miksi häneen rakastuin.. hän itse pitää muka "muhkeammasta" vartalostaan eikä ilmeisesti edes aijo laihduttaa.. olen todella monesti kehottanut lenkille ja käykin vauvan kanssa kävelemässä mutta ei se ole tarpeeksi tehokasta että liikakilot lähtisi pois.. syömisestä myös huomauttelen, hän kun syö mitä sattuu ja milloin sattuu, vetoaa aina siihen ettei herkut häntä ennenkään ole lihottanut ja että hänen tarvitsee syödä hyvin että voi imettää vauvaamme..
huokaus.. en todellakaan pidä naistani enää hyvännäköisenä..
mitä tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi tehdä?? antaa olla vaan??
naistani on ruvennut loukkaamaan jatkuva huomautteluni mutta eihän sitä muutenkaan mitään ala tapahtua.. ainakin olen rehellinen..
naiseni oli todella pienikokoinen ennen raskautta ja siinä yksi syy miksi häneen rakastuin.. hän itse pitää muka "muhkeammasta" vartalostaan eikä ilmeisesti edes aijo laihduttaa.. olen todella monesti kehottanut lenkille ja käykin vauvan kanssa kävelemässä mutta ei se ole tarpeeksi tehokasta että liikakilot lähtisi pois.. syömisestä myös huomauttelen, hän kun syö mitä sattuu ja milloin sattuu, vetoaa aina siihen ettei herkut häntä ennenkään ole lihottanut ja että hänen tarvitsee syödä hyvin että voi imettää vauvaamme..
huokaus.. en todellakaan pidä naistani enää hyvännäköisenä..
mitä tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi tehdä?? antaa olla vaan??
naistani on ruvennut loukkaamaan jatkuva huomautteluni mutta eihän sitä muutenkaan mitään ala tapahtua.. ainakin olen rehellinen..
Vastaukset 47
Vanhimmat
Otat vain vierasta niin, ettet jää kiinni..
Kymmenenvuoden kuluttua ole jo tottunut läskeihin. Niitä on kaikilla, ja kaikkein varmimmin nuorilla tytöillä, joten se on vain suomipojan tyytymine läskeihin...
Kohta ei enään vieraissakaan löydy normaalivartaloista.
Kiitos Mc Donald ja Hesburger....
loukkaantuisin jos mies patistelisi koko ajan laihduttamaan... Tosin mulla ei kyllä oo sitä ongelmaa ku kilot lähti synnytyksen jälkeen ihan itsestään. Mut tuosta herkuttelusta: Voit sanoa naisellesi ettei se imetys oo mikään syy herkutella.
Pitää syödä terveellistä ruokaa. Tottakai ihmisen pitää saada syödä herkkujakin,mutta pieniä määriä.
Entä jos lähdette yhdessä lenkille? Mua ei ainakaa paljoo huvittais käydä kävelyllä silon ku mies on kotona,ellei lähde mukaan. Lenkille kaipaa aina juttukaveria. Aika ikävää jos olet rakastunut naiseen pelkän ulkonäön takia,jokainen muuttuu joskus! Ehkä naisellasi on jotain raskauden jälkeistä masennusta,jota helpottaa herkuttelulla?
Mulla oli ainkai välillä sitä,jos olisin herkästi lihovaa sorttia nii oisin varmaan aivan karmea mursu.. Yritä kannustaa naistasi äläkä vain syyllistä ja huomauttele,ei se auta asiaa yhtään,varmasti vain pahentaa. Mieti,millaista kohtelua itse kaipaat häneltä ja kohtele samalla tavalla häntä. Ei sun tarvii antaa tilanteen vaan olla mut jos sun nainen löytäis jonku mielekkään liikuntaharrastuksen, vois kilot karista nopeastikin. Harrastakaa yhdessä,se on mukavaa!
toi puolisko 18v sitten vannoi, jotta ne kilot lähtee vielä.Vaan on tainnu tulla hiukan lissää, kun en oo senkoommin asiasta maininnu.Mutta siitä se tasottuu, ku itellä on vähän alipainoo.
Mahdetaan me olla hassun näkönen pari :)
o |
jo todella olee huolenaihe kesän alkaessa.
Eli meillä 2v tenava joka vie meidän molempien vanhempien huomion aika lailla.
Mieheni oli tavatessamme erittäin lihaksikas ja hyvin bodattu. Sopi minun tyyliini kun en pieni ihminen ole ja omaan kanssa lihaksikkaan kropan.
Enhän voinut ajatellakkaan että puolisonani oli mies jonka hauiksen ympärys on olematon.
Lapsen synnyttyä mieheni alkoi vähentää treenejään ja nyt tulos alkaa näkyä siten että lihakset roikkuu ja massaa kadonnut.
Mieheni on ihana ihminen mutta itseäni on alkanut inhottaa tuo vähemmän treenattu ja rupsahtanut olemus miehessäni.
Tiedän että pienllä vaivalla kaikki korjaantuisi mutta lapsemme vie kuulemma aikaa ja treeneihin ei sitten juuri ollenkaan.
Olenkin yrittänyt saada miestä mukaani treeneihin kanssani mutta ei hän ei luota vieraaseen hoitoon.
Kauhulla ajattelen hetkeä kun huomaan mieheni kropan olevan tavanomainen.
oatte sen lapsen kimaan salille? minä ainaki silloin tällöin otan, ja olen ottanut 2 vuotiaasta mukaan. Hyvin menee.
Kyllä mun mielestä voi varovasti sanoa mielipiteensä.
Tietysti, otathan sen huomioon, että synnytyksestä on vasta 2kuukautta. Ehkä puolivuotta voisit odotella vähän rauhallisemmin, ja sitten tarjota vapaata treeneille ja lenkeille ynm.
Itse rakastuin mieheeni joskus, kun oli sopusuhtainen. Nyt kahden lapsen jälkeen on varmaan 20kiloa lihavampi. Minä olen pysynyt yhtä pienenä, olen jopa timmimpi koska treenaan enemmän ja haluan pitää itseni kunnossa. Minulla on aina ollut jonkunlainen läskikammo. Seksiin en pysty enään, ne miestissit jotka hyllyy siinä ja vatsa joka on tiellä. Eniten se löysä vartalo, kun kiinteä olisi niin paremman tuntuinen.
Pinnallista se on, mutta itse haluan pysyä saman kun tavatessa. Sellaisenahan mieskin minuun rakastui. Vaikka häntä ei haittaisi jos itse lihoan, on sanonut että silloin mua ei katsottaisi joka paikassa. Olen huomautellut, tarjonnut vaikka mitä ideoita harrastuksiin. Teen aina kevyttä ruokaa, mutta mies syökin joka päivä ruokatunnilla sitten jonkun hampurilais-setin. Tarjoan eväitä mukaan, mutta haluaa lähteä aina hetkeksi pois työpaikalta. Ehdotan että menisi juoksemaan jonkun lenkin, tai vaan kävelylle. Mikään ei auta, hän on itse tyytyväinen. Kurjaa etten itse ole :(
Olisi pitäny jo tavatessa katsoa niitä vanhempia tarkemmin, siitähän sen näkee. Mun vanhemmat on hoikkia ja treenaavat yhä, kun miehen ovat varakkaita julhien järjestäjiä jotka koettaa aina hetken painonvartioita. Minä en ole kuulema normaalisti pyöreä, ja liian nuori. Minusta ihmisen kuuluu olla hyvässä kunnossa, sillon elää pidempään terveenä. Minä haluan jaksaa vaikka mitä sitten joskus lapsenlapsieni kanssa.
vai kokonaista ihmistä sieluineen ja ruumiineen? Ajattele, mistä rääkistä naisesi on juuri selvinnyt. Pienet ja laihathan ne juuri lihovat raskauden aikana. Lihava ja isokokoinen tavallisesti laihtuu. Kilot kyllä karisevat imetysaikana itsestään.
Huomautteleminen on tosi typerää, kun on kysymys luonnollisesta ilmiöstä. Naisesi on nyt ennen kaikkea lapsenne äiti eikä vain sinun rakastajattaresi. Jos et tuota ymmärrä, et ole miehenä minkään arvoinen. Miten ihmeessä naisesi viitsii olla kanssasi, varsinkaan, kun ilmeisesti et ole hänen vihitty aviomiehensä? Sinulle on hyvin todennäköisesti lähiaikoina tiedossa potkut suhteesta.
minustakin tuntuu et nainen heittaa sut pian pellolle. Et nakojaan ymmarra etta olet tullut isaksi ja elamassa on muutakin kuin ulkokuori. harmi etta tollaisia tyhmia miehia on kuin sina. Ja olis kiva kuulla sun mietteita kun olet 55 v ja keskimahaihra.. ja yksinainen.
"läskien" katoamista taikaiskusta. Mietis nyt vähän, 2kk synnytyksestä. Ei kaikilla palaudu nahka salamana takaisin kun ensin kuukausi kaupalla venytetään. Ja kuten itse totesit että naisesi oli todella pienikokoinen niin sitten voitkin miettiä että minkä kokoinen se lapsesi olikaan syntyessään. Riittäisikö elastisuus omassa nahassasi jos istutettaisiin samaa kaliiperia oleva möhkäle navan taakse.
sanoit et muijas oli ennen tosi pienikokoinen ni olisko nyt sit normaalipainoinen ettei ees tarvi laihduttaa!!!!!!!!!!!
Aina naiset valittavat, että miksi miehet eivät puhu omista tunteistaan ja siitä mitä heidän päässään liikkuu.
Kun katsoo saamiesi vastausten tuomitsevaa sävyä, niin eipä ihme että mies on mielummin hiljaa kuin puhuu. Miesten pitäisi puhua sitten kait niistä asioista mistä nainen haluaa puhua ja niinkuin nainen haluaa niistä puhua... siis aitoa vuorovaikutustako?
ja tunteiden puuttumista. Takuuvarmasti tuo mies ei rakasta "naistaan". Toisen ulkonäön säälimätön arvostelu ei tosiaan osoita mitään tunteita tuossa miehessä. Hänhän kohtelee lapsensa äitiä kuin tämä olisi vain jokin esine.
Mistä muuten tiedät, että vastaajat olivat naisia? On miehissäkin kunnollisia ihmisiä, sellaisia, jotka vastustavat naisten esineellistämistä.
Sitä oppii nopeasti pitämään suun supussa, jos palaute on noin jyrkästi tuomitsevaa. Aika hurjin sanankääntein sinäkin aloittajan tuomitset ties miksi.
Yksi narsistin piirre on se, että ei siedä yhtään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, mutta on suuna päänä arvostelemassa muita.
Stereotypinen nainenhan käyttäytyy narsistisesti: häntä ei voi arvostella. Ja jos on edes kuulevinaan mitään arvostelun suuntaista niin loukkaantuu siitä. Mutta samanaikaisesti kyllä pystyy haukkua säksättämään muita, alkaen erityisesti siitä ukkokullastaan. Ja tämän ukkokullan ulkonäköä / ulkoista olemusta hän saa kyllä arvostella, mutta auta armias jos tämä ukkokulta menee arvostemaan mitenkään vaimoansa.
Tämmöinen ilmiö on tullut huomattua tässä ketjussa. Moni on aivan takajaloillaan pelkästään siksi, että ap. on uskaltanut arvostella puolisoaan - joka nyt onkin nainen.
Minäkin kyllä säpsähdin tästä aloittajan kirjoituksesta todellakin. Kuulostaa hurjalta, että joku näin arvostelee elämänkumppaniaan, jota sanoo rakastavansa.
Niin, en minäkään hyväksyisi moista loukkausta. Se ei kuitenkaan tee minusta narsistia, vaan hyvien tapojen ja kunnioituksen varjelijan. En voisi koskaan kuvitellakaan arvostelevani omaa kumppaniani sillä tavalla! En ikinä.
Tuntuisi todella törkeältä ajatukselta, jos minun tekisi edes mieli sanoa miehelleni jostain vatsamakkaroista, joilla ei olisi mitään merkitystä oikeasti. Höh. En halua sanoa, enkä halua että hän sanoisi minulle. Rakastamaansa ihmistä ei halua loukata.
Minun mielestäni ei saa arvostella naista tai miestä, ellei oikeasti ole syytä jostakin TÄRKEÄSTÄ asiasta kohteliaalla tavalla huomauttaa.
Että jos naista arvostelee, niin se koetaan loukkaukseksi. Eikä rakastamaansa ihmistä saa loukata.
Eli ei saa arvostella ollenkaan.
arvosi ovat kohdallaan. Vai pitäiskös nyt kuules pysähtyä vähän miettimään. Aika hyvä pohja perustaa perhe jos arvot on vaan siinä miltä muija näyttää. Hyvä hyvä.. Tässä näkyy se kestävän pohjan malliesimerkki.
sanokaas ykskin ihminen joka ei alunperin ulkonäön vuoksi ole kumppaniinsa ihastunut!! olihan tuolla nainenkin vastannut että oman miehen "rupsahtaminen" harmittaa!!
en minä naistani tämän takia jättäisi, tietenkään!! rakastan häntä ja hän on hyvä äiti lapsellemme.. ja ainahan se suhde kestäisi kauemmin jos kumpikin on toisiinsa tyytyväisiä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin =)
ja hänen vartalolleen aikaa palautua raskausajasta ja synnytyksestä. Laihduttamista ei edes suositella alettavaksi imetysaikana, jottei imetys kärsi sen tähden. tosin ei sen ylenmääräinen herkuttelukaan hyvästä ole... syödä ja juoda täytyy useasti, mutta terveellisesti! Itse sain raskausaikoina kanssa saman verran kiloja kun sinun naisesi, mutta itseltäni kaikki lähtivät pois imetyksen ansiosta, en tarvinnut mitään laihdutuskuuria vaan aikaa! Joten malttia hyvä mies!
vaan koko persoonallisuuden takia. Olet tosi kypsymätön ihminen. Mene itseesi ja mieti arvojasi.
Luuletko, että "naisesi" on mukava kuulla nalkutustasi raskauskiloista. Eiköhän hänellä ole nyt paljon laihduttamista tärkeämpää tekemistä. Jos jatkat tuota rataa, "naisesi" potkaisee sinut pellolle tai muuttaa pois käärö kainalossaan.
..että sulla nyt ei ole ollut riittävästi tietoa siitä, kuinka nopeasti nainen palautuu synnytyksestä. Tottakai se on yksilöllistä ja moni asia vaikuttaa siihen. Kuitenkin ota nyt ihan rauhallisesti ensimmäinen puolisen vuotta. Kannusta ennemmin kuin kritisoit. Vauvankin kanssa voi liikkua (mamma lapsijumpat jne), ja jumppaamalla palautuu synnytyksestä (syvät vatsalihakset, lantionpohja) paremmin. Ei sitten myöhemmin tule niitä virtsankarkaus ongelmia sun muita. Ja jos ihminen on pitänyt ennen raskautta huolta itsestään, ne kilot alkaa aivan varmasti jossakin vaiheessa häiritsemään.
Ennen kaikkea teistä on nyt tullut vanhemmat ja kilojen tarkkailua tärkeämpää on huolehtia siitä lapsesta. :)
Älä hötkyile, niin kyllä se siitä lutviutuu. :D
ja oot huolissas? Missä sä oot kasvanut, tynnyrissäkö?
Tässäpä varsin osuva malliesimerkki sellaisesta, mikä takia miehet hyvin hyvin nopeasti oppivat pitämään suunsa kiinni.
Jos kahdessa kuukaudessa on jo lähtenyt 10 kiloa (toki puolet siitä jäi varmaan jo sairaalaan) niin vauhti on kyllä ihan hyvä. Ei tuossa vaiheessa edes saa laihduttaa (herkkuja ei tarvi syödä). Kuinka hemmetin nopeasti ihmisen pitäisi pystyä laihtumaan? Haluamasi tahti on todella epäterveellistä. Nyt suu suppuun ainakin pariksi kuukaudeksi. Lähde mukaan kävelylle ja varmista itse, että kotona on terveellistä syötävää eikä hirveästi herkkuja.
Annahan vaimosi nyt keskittyä imettämiseen ja lapsen hoitoon.. Äidin tarttee saada tarpeeksi energiaa,jos haluaa imettää pitkään.
Pulloruokinta tietty toinen vaihtoehto, mut huomattavasti hankalampaa ja kalliimpaa.
Mulla itellä 6 kk vauva ja nyt olen samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Ja suklaata menee päivään semmonen levyn verran. :) Tietty syön myös muutakin.
Ja jos paljon huomauttelet kiloista voit edesauttaa vaimollasi synnytyksen jälkeistä masennusta. Ei siitä varmasti ainakaan hyvä mieli tule.
Etkä voi olettaa, että raskaus ei muuttaisi naisen vartaloa millään tavalla. Onhan siinä vaikka mimmosta muutosta. Imetyksen jälkeen rinnat on kun rukkaset, vatsa nahka ei koskaan oo enää nii napakka ku ennen jne... toisen lapsen jälkeen tilanne eikun huononee, joten mieti tarkkaan haluatko lisää.
Naisesi on juuri kaksi kuukautta synnyttänyt teille lapsen. Lapsi on varmasti tärkeintä, upeinta, mahtavinta, mitä koskaan tulet saamaan elämässäsi.
Nyt hänellä on n. 9kk raskausajasta jäljellä muutama kilo (sinun mielestäsi) ylimääräistä painoa ja vatsanahkaa. Eikö lapsi ole tuollaisten pienten kunniamerkkien arvoinen? Eikö mielestäsi ole vähintääkin ymmärrettävää, että jotakin fyysisiäkin jälkiä näkyy? Mieti miten pientä se on sen rinnalla, että teillä on nyt lapsi! Naisesi teki upean työn, ja kantaa siitä nyt merkkejä kehossaan.
Sinä pääsit helpolla. Sinun ei tarvinnut käydä läpi sitä vartalon ja hormonien muutosta, josta naisesi on selvinnyt. Se että naisesi nyt sanoo pitävänsä uhkeammasta ulkomuodostaan, on vain terveellistä. Tietysti ihmisellä on keinot käydä läpi elämän muutoksia. Naisesi opettelee olemaan äiti. Alitajuisesti äitiyteen kuuluu pyöreät muodot ym. Anna naisesi sopeutua rauhassa.
Nyt on kulunut vasta kaksi kuukautta. Siinä ajassa ei kenenkään ihmisen pää vielä sisäistä kaikin puolin muuttunutta rooliaan, tai äiti muuttunutta vartaloaan. On henkiselle kehitykselle vain hyvä asia, että naisesi menee rauhassa omalla tahdillaan, ja pitää itsetuntonsa kunnossa.
Aiemmin on jo todettu, ettei laihdutus ole edes terveellistä imetysaikana. Terveellinen ruoka on toki aina hyvä asia. En tiedä paljonko herkkuja naisesi syö, mutta jos hän toisinaan tahtoo itseään leivoksella hemmotella, niin eiköhän hän ole sen ansainnut... Vai mitä?;)
Aika näyttää, minkälaiseksi naisesi minäkuva muodostuu. Se sitten näkyy myös hänen vartalossaan. Mutta älä sinä missään nimessä painosta häntä nyt. Hänen kokona on terveellinen, jos hän kerran aiemmin on ollut pienikokoinen, j nyt vain 10 kiloa enemmän painava. Mitään hätää ei siis ole. Sinun painostuksesi saattaa haitata naisesi kasvamista äidiksi, joka arvostaa myös itseään. Synnytyksen jälkeen on myös naisen hormonitasapaino hakuteillä. Antaa nyt senkin tasaantua.
Palaa asiaan vuoden päästä. Puhu silloin toiveistasi naisellesi, jos koet sen välttämättömäksi, mutta silloinkin rakentavaan ja arvostavaan sävyyn.
Se on normaalia, että alussa ihastuu ihmisen ulkonäköön. Pitkässä suhteessa sen on kuitenkin hyvä pudota vasta tärkeysjärjestyksen sijalle 100 ja jotain. Tärkeintä on, että ihminen on itse sinut peilikuvansa kanssa. Anna naisesi tutustua uuteen minäänsä ja ulkonäköönsä.
Kypsä ihminen tajuaa tässä tilanteessa, mistä nämä muutokset johtuvat. Se on se sinun rakas lapsesi... Mieti sitä.
kuuluu; joten olisit nyt kärsivällinen sen verran, että annat vaimosi ja lapsesi äidin olla ihan rauhassa !!!
Tue äitiä imettämään vähintään 1 vuosi lasta, tämä kyllä vie kilot ja yleensä enenmmänkin. Älä rajoita syömisiä tai rutise ja valita. Anna luonnon hoitaa tämä asia,ja vuoden päästä huomaat varmasi, jotta näin siinä kävi.
Luulen vankasti, että juuri se, että äidit lopettavat imettämisen niin aikaisin, tekee sen, että kilot eivät karise luonnollista tietä.
Olen itse kolmevuotiaan äiti ja hämmästyttävän paksu synnytyksen jälkeen. Söin makeaa ja mitä mieleni tekevi, mutta siitä huolimatta lapseni 1 vuotis synttäripäivänä painoin vähemmän, kuin ennen raskaaksi tuloa. Lapsen kantaminen ja leikiminen, kärryttely ja kotityöt kyllä vievät kilot mennessään, että mitään muuta liikuntaharrastetta ei tarvitse tyrkyttää. Äidin tulee olla pienen lapsensa kanssa niin paljon, kuin mahdollista ja isän aika tulee sitten myöhemmin. Tämä pätee myös parisuhteen kanssa.
Mietí nyt itse elämääsi ja ota vastuu perheestäsi. Tuhrat marinat pois ja nauti siitä, mitä olet saanut aikaan. Tai varaa aika terapeutille, ehkä sinulla olisi siihen tarvetta ?
No kai se vatsanahka höllyy kun naisesi on pienikokoinen ja nahkaa on venyttänyt koripallon kokoinen möhkäle! Se löysä vatsa ei välttämättä edes ikinä siitä palaudu! Kerran venynyt, aina löysä, kaikilla ei käy hyvä tuuri kun kudosten palautumiseen liittyviä geenejä jaetaan.
Mutta itse asiaan: kyllä painosta saa sanoa, muttei saa jankuttaa. Kaksi kuukautta on liian synnytyksen jälkeen on todella lyhyt aika. Sitäpaitsi, silmäteränne saa kaikki laihdutuksen yhteydessä rasvakudoksesta irtoavat myrkyt äidinmaidon kautta itseensä. Malttia. Odota muutamia kuukausia ja ala sitten hellästi kannustamaan lenkille, jos niitä kiloja silloin vielä on.
Toivottavasti sun naises tajuaa laittaa sut omille teilles!!!
Arvostaisit naistasi ja hänen vartaloaan kun on lapsenne siellä kantanut ja antaisit aikaa palautumiseen rankan koitoksen jälkeen!
Jätä naises ja eti joku 16 vuotias teininluikku!
oottaa kolme kuukatta vauvan syntymästä ennen ku aloittaa aivan täysillä treenaamaan kilot pois? ja jos imettää, ni eihän kunnon laihdutusta imettämisen aikana suositella. Joillaki menee vuoden verran, ennen kuin suurin osa löllöistä kiinteytyny takaisin päin.
Meitin emäntä on synnyttänyt kohta neljästi.
Kaks kertaa se on jo käynyt painovartijoissa kilojaan tiputtamassa.
Sinne ei edes oteta jos vauva ei ole yli 2kk. Ja oikeesti soluista irtoava kuona ja kaikki ylimääräinen menee maidon kautta vauvalle.
Olen huomannut että imetys on kaikkein paras laihdutusmuoto! Mutta tuloksen näkee vasta ainakin puolen vuoden kuluttua.
Elimistö näet palautuu pikkuhiljaa. Paras jälki on nähtävissä vasta vuoden kuluttua synnyttmisestä. Silloin on nahka jo aika hyvällä mallilla palautumisesta ja kilojakin jo tippunut ITSESTÄÄN!! Kunhan vaimosi on voinut hyvin ja syönyt hyvin.
Olimme todella yllättyneitä kun huomasimme kuinka paljon vaimo JOUTUI syömään laihtuakseen.
Hän söi normaalisti painovartijoiden pisteillä 18p ja sitten täysimetys päälle ni vaimo söi 28p. Laskeppa noita määriä ja huomaa että jos oma vaimosi syö tällä hetkellä liian vähän ni sen elimistöön ei jää energiaa polttaakseen rasvaa.
Eli sinuna huolehtisin juuri siitä syömisestä!
Se tarkoittaa ennenkaikkea ruisleipää aamulla. Ruoka. Välipala ja taas ruoka ja illalla vielä ruisleipää.
Kasvikset ja kasvirasvat on tosi tärkeitä. Ne vaimosi laihtuvat solut tarttee hyvää pehmeetä rasvaa uusiutuakseen!!
Haloo pahvi!!Sun naises on synnyttäny 2kk sitten vasta!!Ehkäpä häntä ei vielä häiritse kilonsa vaan nauttii pienestä vauvastaan ja imetyksestä.Sietäis sunkin.;o( Kattele tilannetta vuoden kuluttua uudestaan.Eiköhän nainen ole silloin jo hoikempi.:o)
Minä olen synnyttänyt 5 kertaa ja nyt kun tiedän etten raskaudu enää koskaan niin olen päättänyt kohdata kiloni.Nyt jo pudonnut 16kg.....
mies hättäile :). anna vaimollesi ja lapsesi äidille AIKAA olla hetki ihan vaan äiti, ja keskittyä siihen, mikä on biologisesti kaikkein tärkeintä eli imettää ja taata vauvan eloonjääminen!!!! itse kahden lapsen äitinä voin sanoa, että muutama kuukausi synnytyksen jälkeen ei välttämättä vielä kiinnosta huolehtia omasta itsestään, kaikki tulee aikanaan. sitä paitsi kilot lähtevät suurella todennäköisyydellä kuin itsestään, katsopas tilannetta puolen vuoden, vuoden kuluttua! ja imetyksen vuoksi naisellasi on SUDEN NÄLKÄ KOKO AJAN, se on totta, silti tietty kannattaa vähän tsekata mitä suuhunsa tunkee. mielstäni on ponttisi on kuitenkin tärkeä, itse ainakin tahdon olla (ja olenkin) notkea ja hoikka, äitiys ei mielestäni ole yhtäkuin lupa lössähtää, lihoa ja "akottua". mutta siis, AJAN KANSSA!!!!
terveydellisten syiden takia, osin myös attraktiivisuuden takia.
voisit vedota diabeteksen suureen esiintyvyyteen tai verenpainetautiin, tai nivelten kuntoon pitkällä juoksulla. en sitten tiedä meniskö läpi vai ei...
2 kk on kyl lyhyt aika..ja jokainen päättää elämästään ja elämäntavoistaan pitkällä juoksulla.
http://www.internetvideot.com/index.php?option=com_seyret&task=videodirectlink&id=489&Itemid=26
Tässä vastaa nyt siis naishenkilö raskausviikolla 41.
Minulle on painoa kertynyt n.15kg. Aion kyllä pyrkiä pääsemään liikakiloista eroon.
Tiedätkö, että joskus käy aivan päinvastoin. Ystäväni sai muutama kuukausi sitten vauvan, ja painaa jo melkein 10kg vähemmän mitä ennen raskautta:/ Hän on todella laihassa kunnossa, ja välillä aivan huolestuttaa kuinka hän jaksaa.
No okei. Sitten neuvoihin. Ymmärrän kyllä, että toivoisit naisesi laihduttavan. Ulkonäöllä kuitenkin on jonkin verran merkitystä parisuhteissa. Missä kunnossa itse olet? Mitä liikuntaa itse harrastat? Voisitkohan kenties ehdottaa jotain yhteistä harrastusta? Aloittaisitte vaikka tanssin? Nimittäin, jos sinä olet se joka toivoo naisesi laihduttavan, olisi ihan hyvä, että sinä sitten myös auttaisit häntä ja olisit valmis uhrautumaan vaikka sitten vähemmän mukaviin harrastuksiin naisesi vuoksi (siis jos naisesi haluaisi vaikka aloittaa tanssin, mutta sinä et siitä pidä). Miltä tämä kuulostaa?
Reipas kävely on hyvä rasvansulatus menetelmä. Rasvaa palaa parhaiten hieman pienemmällä sykkeellä, laihduttamiseen ei tarvita älyttömän rajua liikuntaa. Ruokavalio on kuitenkin todella tärkeä tekijä- sapuskan pitäisi olla terveellistä. Ja säännöllistä, ei siis miten sattuu syömistä- se nimittäin lihottaa.
Entäpä jos ostaisit vaimollesi jonkun kuntolaitteen? Itse haaveilen Cross Trainerista, ja pyrin hankkimaan sellaisen heti kun on rahaa.
Onhan toki selvä, että huomauttelusta loukkaantuu. Mutta tosiaan- Kannustaisit häntä liikenteeseen sinun kanssasi! Ole hänelle esimerkkinä. Istukaa alas ja jutelkaa. Kerro että olet hieman huolissaan hänen terveydestään. Ehdota yhteistä liikuntaharrastusta, ole lempeä, älä vihamielinen!
Olet saanut aika tuomitsevia vastauksia. Mutta kyllä sinun ajatuksesi ovat ihan normaaleja.
Toki kannattaa ottaa huomioon sekin, että synnytyksestä on vasta vähän aikaa. Elimistön palautuminen ei tapahdu aivan hetkessä.
Senkin vielä halusin sanoa, että jos haluat naisesi laihduttavan, niin ehdottoman väärä asenne on se että patistat häntä, mutta itse et ole valmis tukemaan ja auttamaan. Väärin on siis se, että valitat hänen kiloistaan ja jätät hänet sitten yksin niiden kanssa.
Tarjoudu hänelle siis avuksi ja tueksi, sillä jos hänellä on ylipainoa, niin eihän se tietenkään terveellistä ole. Muista myös vilkaista peilistä omaa olemustasi- olisiko siinäkin jotain korjattavaa?
Taas tätä naisen näkökulmaa. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta raskaana ollessani on sitten kiloja kertynyt senkin edestä. Jokaisen raskauden jälkeen kaikki kilot ovat hävinneet puolen vuoden sisään itsestään ja asia on taas ollut kunnossa.
Myös minua on loukannut aina se, että raskauksien jälkeen mies on alkanut valittaa ylimääräisestä painosta. Siinä ei niinkään häiritse se, että hän haluaisi minun näyttävän enemmän samalta kuin ennen, vaan se, että hän itse on ylipainoinen, on ollut sitä koko ajan. Kun huomautan, etten ole ainut, jonka pitäisi laihduttaa, hän toteaa, että joo, hän laihduttaa, mutta koskaan ei mitään asialle tee. Tätä on jatkunut jo kymmenen vuotta. Minusta on todella loukkaavaa, että hän vaatii minulta ulkonäköni suhteen kohtuuttomia (sillä muutaman viikon kuluttua synnytyksestä ei kukaan voi olla saman näköinen kuin ennen raskautta), mutta itse hänen ei tarvitse tehdä oman ulkonäkönsä (tai terveytensä) suhteen yhtään mitään minun vuokseni.
Mitenkäs teillä? Miellyttääkö sinun ulkonäkösi naistasi? Näetkö vaivaa sen eteen, että hän olisi siihen kaikin puolin tyytyväinen?
Lopeta nalkutus ja ala tukea naistasi kuntoilemaan! Vauvan kanssa kävely ei ole kuntoilua.
Ota sinä vauva hoitoosi joka ilta tunniksi kahdeksi ja päästä rouva uimaan/aerobikkiin/salille/lenkille! Jotta hän jaksaisi paremmin.
Lopeta loukkaava vihjailu ja nalkutus äijä perkele! Auta muijaa! Siivoa kotona ja laita hänelle ihania salaatteja ja rasvattomia pihvejä! Muista että hän on lapsesi äiti eikä panokone.
Jälleen kerran yksi esimerkki, miksi miehet ovat mieluummin hiljaa kuin puhuvat asioistaan.
Suu kiinni sitte. Niin makaa ku petaa.
Että turha itkeä ja ihmetellä sitä, miksi miehet ei puhu. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...
Eikö sinulla aivovammainen mies mene jakeluun että miesten kuuluu puhua muistakin tunteista kuin muijan läskeistä. Sinä ilmeisesti kuulut siihen rotuun joka ei puhu mistään, kunnes sitten eukon läskit saavat sanaisen arkun auki ja sen jälkeen mökötät kun muija ei kunnioita sua.
"aivovammainen mies"
Saatan olla mies, mutta 50% todennäköisyydellä myös nainen. Mutta sen tiedän, että jos joku minulle noin puhuu, tuskin saisi minusta kovinkaan rakentavaa keskustelukumppania.
harrastaa aerobikkia yms.
Keho palautuu normaaliksi ajallaan..
Ja oiskohan paras kattoa sitä OMAA mahaa..
Tuli näin naisena mieleen, että mikäpä piristäis ja motivoisi paremmin kuntokuurille kuin muutaman kuukauden päässä siintelevä etelänmatka. Pari kuukautta synnytyksestä on vielä lyhyt aika palautua ja varmaan raskaus muuttaa pienen ja hoikan naisen vartaloa enemmän kuin jonkun sotanorsun.
Suosittelen teille pitkiä yhteisiä kävelylenkkejä. Vauva kulkee vaunuissa mukana ja pystytte samalla juttelemaan.
Kiloista nälviminen vain pahentaa syöpöttelyä. Lupaa vaimollesi rahapalkinto jokaisesta pudotetusta kilosta.
kun aamulla tarjosin espanjan matkaa