Ajattelinpa kirjoittaa tänne oman kokemukseni. Ei raiskauksesta, vaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Isoisäni oli kuollut ja isoäidilläni uusi miesystävä "varapappa". 12- vuotiaaksi asti se oli kai tuntunut vain vähän oudolta käytökseltä, välttelin varapappaani, mutten pelännyt häntä.
Ollessani n. 9- vuotias, varapappa alkoi koskettelemaan alapäätäni ja kuiskaili rivoja korvaani. "mikäs se täällä on", "niin pieni ja tiukka", "älä kerro äitilles". Onneksi siitä pidemmälle ei ikinä menty, mutta tämä toistui useita kertoja aina kun vierailimme mummolassa.
Koskettelu jatkui 12- vuotiaaksi, jolloin aloin tajuamaan varapappani puheita ja tekoja. Tunsin tarvetta puhua jonkun kanssa, harmi vain etten tuolloin ymmärtänyt ilmoittaa asiasta viranomaisille tai vanhemmilleni. Sen sijaan juttelin rakkaalle serkulleni. Selvisi, että varapappani oli jo vuosien ajan tehnyt samaa hänelle..
Se puhuminen helpotti. Kannan kyllä kaunaa, mutta tapahtuma ei paljon ole onneksi vaikuttanut elämääni. Onneksi eivät tapaile enää mummoni kanssa, ja kuulin, että varapappa kuolemaisillaan. Jotenkin iloitsen, vaikka onkin väärin ajatella pahaa toiselle.
Tunnen itseni onnekkaaksi, siltä osin, että usealle on käynyt pahemmin. Enkä ole täällä mitään sääliä kerjäämässä, vaan jos joku sattuisi lukemaan tämän. Joku, jolla samankaltaisia kokemuksia. Silloin hän huomaisi, ettei ainakaan ole ainoa.
Isoisäni oli kuollut ja isoäidilläni uusi miesystävä "varapappa". 12- vuotiaaksi asti se oli kai tuntunut vain vähän oudolta käytökseltä, välttelin varapappaani, mutten pelännyt häntä.
Ollessani n. 9- vuotias, varapappa alkoi koskettelemaan alapäätäni ja kuiskaili rivoja korvaani. "mikäs se täällä on", "niin pieni ja tiukka", "älä kerro äitilles". Onneksi siitä pidemmälle ei ikinä menty, mutta tämä toistui useita kertoja aina kun vierailimme mummolassa.
Koskettelu jatkui 12- vuotiaaksi, jolloin aloin tajuamaan varapappani puheita ja tekoja. Tunsin tarvetta puhua jonkun kanssa, harmi vain etten tuolloin ymmärtänyt ilmoittaa asiasta viranomaisille tai vanhemmilleni. Sen sijaan juttelin rakkaalle serkulleni. Selvisi, että varapappani oli jo vuosien ajan tehnyt samaa hänelle..
Se puhuminen helpotti. Kannan kyllä kaunaa, mutta tapahtuma ei paljon ole onneksi vaikuttanut elämääni. Onneksi eivät tapaile enää mummoni kanssa, ja kuulin, että varapappa kuolemaisillaan. Jotenkin iloitsen, vaikka onkin väärin ajatella pahaa toiselle.
Tunnen itseni onnekkaaksi, siltä osin, että usealle on käynyt pahemmin. Enkä ole täällä mitään sääliä kerjäämässä, vaan jos joku sattuisi lukemaan tämän. Joku, jolla samankaltaisia kokemuksia. Silloin hän huomaisi, ettei ainakaan ole ainoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan sama tilanne. :o tosin kyseessä on vain ukkini. hän ei kyllä ole koskaan alapäähäni kajonnut mutta peppuun ja rintoihin kylläkin. Joluna istuimme vierekkäin eräällä sohvalla, ehkä lahjojen jako aikaan. kaikki häsläsivät ja ähelsivät eikä kukaan huomannut kun ukkini puristi rintojani. samalla hän sanoi että puristaa ne tyhjäksi. aiemmin,ehkä olin ollut 11,hän yritti kaataa minua sängylleni ja väkisin pussata.
voimia sinulle