minun kaiken järjen mukaan ottaa ero ennen, kun teen elämäni isoimman virheen ja astun alttarin eteen. Sattuipa käymään niin, että tunteet toista miestä kohtaan eivät kuolleetkaan vaikka niin aattelin käyvän. Minä idiootti lupasin itselleni etten enää välitä ja kihloihinkin menen vain yhdenkerran elämässäni. Miten voi nainen olla näin älyttömän tyhmä eikä uskalla elää?
Pitäisikö
M....
13842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja vaikka kuinka ajattelee asiaa jokaiselta mahdolliselta kantilta, en rakasta aviomiestäni niin kuin minun pitäisi.. Kuulostaa ja tuntuu hirveeltä, mutta niin se vain on. Vuodesta toiseen rakastan enemmän toista, jota en mahdollisesti koskaan saa..
Kidutan itseni hengiltä! Vasta nyt olen myöntänyt itselleni tosiasiat, tähän asti yrittänyt peitellä ja hokenut itselleni muuta! Tämä minun rakkauden kohde tietää mitä ajattelen ja olen tunteeni kertonut. Se helpotti hieman olotilaa, kun sain 20 vuoden "salaisuuden" päivän valoon. Miehenihän ei tätä tiedä. On kaksi vaihtoehtoa, jäädä tähän tukahduttavaan, turvalliseen rutinoituneeseen liittoon, miehen kanssa jota rakastan kyllä jollain tavalla, tai, muuttaa pois, ottaa ero ja elää omaa elämää, kuului siihen sitten kaukorakkaus tai ei! Kaikkeen tottuu... tähän ahdistukseenkin, mutta sitten sitä huomaa, että se oikea, oma elämä jäänytkin elämättä.. Enkä halua katua tekemättä jättämisiä, mielummin tehtyä!
se sitten on että olen niin rutinoitunut tähän suhteeseen etten ymmärrä kuunnella tunteitani. Toisaaltani mieheni on kyllä varmaankin huomannut tunteeni toista kohtaan, mutta minkäs teet. Minä vältettelen ja olen vain joksinkin äreä tämän ihmisen vieressä/ läheisyydessä, koska en pysty tutkimaan omia ajatuksiani.
Kuulostaa karseen tutulta. Menin itse ihastumaan itseäni nuorempaan, ja olen viime aikoina kelannut menneisyyteni, motiivini, elämäntarkoituksen ja kaiken siihen liittyvän. Olen kysellyt itseltäni, onko minulla oikeutta tehdä kaikki ne ihmiset onnettomaksi joiden kanssa olen viimeiset 20 vuotta viettänyt. Olisinpa mormoni. Joskus on oltava itsekäs, mutta perustelluin syin. Entäs jos uusi suhde ei toimikaan siten kuin haluaisi. Elämässä ei ole "eikun" mahdollisuuksia liiemmälti. Pahinta on tietysti tehdä väkivaltaa itselleen.
En voi edes suositella sitä "katsotaan nyt jonkin aikaa" -vaihtoehtoa. Siinä kun on se tottumisen vaara, että tämähän toimiikin hyvin. Itse lankesin aikanaan tähän. Nyt olen häkissä, pysyvästi. Mut poltettaisiin roviolla jos mä tekisin "vienpä tässä roskapussin ja katoan" -tempun. Jokainen, jopa näillä foorumeilla tulisi katsomaan kaikkien aikojen kokkoa - noin kuvaannollisesti. Syitä on muitakin kuin vain aikanaan annettu lupaus. On kyse velvollisuudesta pitää huolta toisesta kun tämän terveys pettää.
Kysymyshän kuuluu: "haluatko tahtoa?" Olen ollut aistivinani vahvan, sanoin ilmaisemattoman, kaikkien naisten välisen solidaarisuuden, silloin kun on kyse alfauroksen toisiin ajatuksiin tulemisesta. Samoin kun on kyse ns. varatun miehen suhteista, on tämä solidaarisuus vahvasti läsnä.
Olen jo kirjoittanut liikaakin. Sopivasti yhdistelemällä joku saattaa jopa tunnistaa mut.
olevan ihastunut minuun, kertoisin seuraavaa.
Ihailen ja kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät rakastamaan yhtä ihmistä koko elämänsä. Toisaalta ymmärrän niitäkin, jotka rakastuvat toiseen ja rikkovat edellisen suhteensa. Ymmärrän ja hyväksyn senkin, että suhdetta rikkomatta tutustuu toiseen, tilanteensa uudelle kertoen, mieluiten, mutta ei välttämättä nykyiselle. Kuten sanot, ehkä uusi oli ihastuttavaa vain uutuutensa vuoksi. Jos niin osoittautuu, oli hyvä havaita se ajoissa, ennenkuin rikkoi edellistä suhdettaan.
Ja jos todella olisit se, jota ajattelen, kerron vielä senkin, että minullakin oli hiljattain vakava sairaus - olisin voinut kuolla. Selvisin kyllä säikähdyksellä tällä kertaa. Rakkaus saattaisi estää sairauden uusiutumisen.
Onpa siinä valinta; kaksi sairasta naista! Ja heidän elämänsä onni ja terveys riippuu sinusta. Tuntuuko sinusta joskus, että haluaisit pakata pienen laukun ja matkustaa jonnekin kauas pois, yksin? Ymmärtäisin sitäkin.
Kuulostat ihanan inhimilliseltä. Toivon, että löydät ratkaisun, joka on sinulle oikea. Mikset voisi salaa ruveta mormoniksi? Onko heillä koeaikaa? Voisit kokeilla heidän sääntöjään, ja miten ne sopivat sinulle:)
Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat suunnitella elämäänsä. Minä ryntään suin päin kaikkeen, ja selvittelen seuraukset jälkeenpäin. Kadun tekemisiäni joskus. Ehkä sinä kadut tekemättä jättämisiäsi? En tiedä, kumpi on parempi menetelmä.
En ymmärrä ajatustasi naisten keskinäisestä solidaarisuudesta. Itse en ole koskaan kokenut meidän olevan sellaisia. Ehkä en ole tyypillinen nainen. Ainakin rakkautta ja seksiä ajattelen ehkä aika maskuliinisesti. Sinuakin ajattelen rakastajana (potentiaalisena), en aviomiesehdokkaana. En ole kovin sovinnainen. Oletko sinä sovinnaisempi ulkonaisesti kuin sisältä? Sellainen ristiriita voisi olla sinulle vaikea kestää. Minä haluaisin elää niin kuin tunnen oikeaksi. En kyllä aina tiedä, mikä tuntuu oikealta. En minäkään halua loukata ketään.
toisesta asumatta hänen kanssaan? Voit avustaa rahallisesti, soittaa, käydä katsomassa... Hän voi löytää uuden kumppanin, joka rakastaa häntä yhtä paljon kuin sinä varmaan aikaisemmin. Oikea ratkaisu voisi olla sellainen, jossa kukaan ei joudu kärsimään.
Tulee taas semmonen olo että tässä notskilla istuessa rasahti, ja mä heitän taas kiven ja kuuntelen, osuiko...
JOS... jos tosiaan olisi niin... vaikka viimeksi tänään kun tuon ihmisen näin, vahvasti epäilen, olisit tuo ihminen, kelpaisi mulle tuokin mitä ehdotat... Ei mua sairaus taikka kuolema sinänsä pelota. Molempia olen nähnyt. Olen ollut läsnä molempien vanhempieni viimeisessä hengenvedossa. Se on vain siirtymä täältä jonnekin...
Mä en pysty suunnittelemaan tulevaisuuttani mitenkään tässä tilanteessa koska se tuntuu olevan annettu tekijä. Multa ei kysytty, haluanko mä niin.
Sovinnaisuuskin voi olla opittu, vuosien varrella omaksuttu juttu. Siitä olen saanut viime aikoina kuulla, että en ole ennen halunnut asioita joita nyt haluan...
Kiitos ymmärtävistä sanoistasi...
kohde. Nuo olivat minun mielipiteitäni, jos se, johon itse olen ihastunut, jahkailisi tällaisen tilanteen kanssa. Ehkä siksi olen jäänytkin yksin, kun hyppään asioihin harkitsematta. Olisinkohan ollut onnellisempi, jos olisin mennyt naimisiin ensimmäisen miehen kanssa, joka minuun rakastui? Hän rakasti minua pitkään. Olin kuulemma hänen Suuri Rakkaustarinansa. Minulle se olisi ollut järkiavioliitto. Hän oli komea ja rikas ja tosi kiva ystävänä. Mutta en rakastanut häntä.
Nyt haikailen miehen perään, jonka uskon tuntevan samoin minua kohtaan, mutta hän on luullakseni naimisissa. En tunne häntä edes sen verran, että tietäisin tuon. Haluaisin hänet niin kovasti. Mutta en haluaisi häiritä hänen elämäänsä, jos hän kyllästyisikin sitten minuun, ja jäisi kolme onnetonta ihmistä kahden rakkauden savuaville raunioille.
On vaikea tietää, mikä on paras menettelytapa. Yksinasumisessakin on puolensa. Pitäisi vaan osata ihastua toiseen yksinasujaan, ja romanssi voisi kukoistaa rauhassa, jos on kukoistaakseen. Mutta ehkä juuri se saavuttamattomuus tekeekin näistä varatuista niin viekoittelevia. En tiedä.
Miksi suomessa on masennusta enemmän, kuin missään? Miksi suomalaiset tappaa lopulta itsensä? Miksi suomalaiset juovat tolkuttomia määriä viinaa? Miksi suomalaiset on väkivaltaisia puolisojaan ja lapsiaan kohtaan... Kysyy eräs epätietoinen nainen. Vastaus voi löytyä juuri näistä "velvollisuus-suhteista", missä kärvistellään vuodesta toiseen tyytymättöminä....
Jos ei tunnu siltä, niin miksi mennä naimisiin? Ystäväni ovat eronneet 0,5-2 avioliittovuoden päästä. Ennen sitä puhuivat miten avioliitto on oikea ratkaisu ja "kannattaa ottaa se askel". Täytyykö sitä ensin kokeilla miltä tuntuu olla rouva ennenkuin "saa kosketuksen omiin tunteisiinsa"?
Miksi ihmiset on niin pihalla???
.......
nyt sitten tarkoitti?
ja joskus ne sitten tulevat näkyville, kun niitä tyrkkää seuraavalla viestillä. Näitä nämä täyteviestit usein ovat - tyrkkäillään edellisiä sanomisia esille.
Turhaa sä olet sellaisen kanssa josta et niin välitä. Ai et oot ihan päättämällä päättänyt et menet vain kerran elämässä kihloihin? Heh.. Pakko sanoa et kylläpä taas kuulostaa aika tekaistulta jutulta.. :D