Noin kaksi vuotta sitten kävin "vuositarkastuksessa" lääkärissä ja kerroin, että kuukautisia ei ole muutamaan kuukauteen näkynyt. Naimisiin olimme menneet vuosi aikaisemmin ja lapsen tuloa emme halunneet enää estää ;) Lääkäri passitti verikokeisiin ja niistä selvisi, että FSH-arvot olivat todella koholla. Sain lähetteen kunnalliselle puolelle ja siellä otettiin lisää testejä...Tuloksissa meni muutamia viikkoja ja sain kirjeen kotiin (olivat yrittäneet kyllä tavoittaa puhelimitse, mutta olin työmatkalla). Luin kirjettä...33-vuotias, perusterve, ei lääkitystä jne. jne. jne. mahdollisuus tulla raskaaksi omilla munasoluilla on erittäin pieni eikä hoitoja kannata aloittaa. Olin aivan "shokissa", mitä tämä on...Lääkäri kertoi, että minulla on alkaneet ennenaikaiset vaihdevuodet. Olemme käyneet yksityisellä puolella herättelemässä munasarjoja henkiin, mutta ei onnistumisia ja nyt sielläkin lääkäri sanoi, että eivät ne jaksa enää tuottaa munasoluja. Ymmärrän sen, että kukaanhan ei ole kuollut ja meillä on mieheni kanssa toisemme, mutta tuntuu vain niin pahalta. Miksi juuri minulle ja meille??? Molemmat terveitä, työssä käyviä, lapsirakkaita, maailmaa nähneitä, vakiintuneita etc.
Mieheni on sulkeutunut koko asiasta ja viimeisen puolen vuoden aikana etääntynyt. Hän ei pysty puhumaan minulle, ei kenellekään...olemme lipumassa kohti avioeroa ja en tiedä mitä tehdä. Tuntuu kamalalta myöntää, että lapsi olisi tehnyt meidän suhteeseen hyvää...mieheni sanoi, että tuntuu kuin elämässä on tyhjiö jota ei pääse täyttämään....onhan meillä mahdollisuus luovutettujen munasolujen kautta saada hedelmöityshoitoa, mutta kuten kaikki tietävät lakimuutos tyrehdytti lahjoitukset ja todennäköiset ennen kuin me olemme jonossa ensimmäisinä niin emme ole yhdessä jaksaneet odottaa....
Mieheni on sulkeutunut koko asiasta ja viimeisen puolen vuoden aikana etääntynyt. Hän ei pysty puhumaan minulle, ei kenellekään...olemme lipumassa kohti avioeroa ja en tiedä mitä tehdä. Tuntuu kamalalta myöntää, että lapsi olisi tehnyt meidän suhteeseen hyvää...mieheni sanoi, että tuntuu kuin elämässä on tyhjiö jota ei pääse täyttämään....onhan meillä mahdollisuus luovutettujen munasolujen kautta saada hedelmöityshoitoa, mutta kuten kaikki tietävät lakimuutos tyrehdytti lahjoitukset ja todennäköiset ennen kuin me olemme jonossa ensimmäisinä niin emme ole yhdessä jaksaneet odottaa....
Vastaukset 5
Vanhimmat
toivon että taas uudelleen löydätte toisenne. Elämässä voi olla muutenkin rikasta olemista ja iloa, kuin vain lasten kanssa.
Adoptio on yksi mahdollisuus, jota luullakseni olette harkinneet. Tai ehkä miehesi ei haluaisi?
Miehiä on niin moneksi. Oma kultaseni on ihan onnellinen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Hän on kuitenkin hyvin lapsirakas ja rakastaa lapsia todella. Mutta ei se hänen elämässä ole ongelma, enemmänkin ehkä minun, toisinaan. Eikä minulle oikeastaan itseni takia, vaan hänen.
Ettekö yhdessä, te kaksi aikuista, voi 'täyttää elämässä olevaa tyhjiötä'. On olemassa monia tapoja huolehtia lähimmäisistä. Olisiko mikään niistä teille? Murheellista että miehesi on niin lukossa! Toivon että saat kokea lähentymistä ja hyvää yhdessäoloa.
Elämässä voi olla 100 % laatua ihan ilman lapsia! Mutta lapsiperheiden isien ja äitien on sitä varmaan mahdotonta uskoa.
Nauti vapaudesta ja elä täydesti. Voimahalaus sinulle!
Kuulostaa tutulta, käänny lapsettomushoitojen piirin, suosittelen Väestöliittoa. Meillä vaati useamman hoitokerran, mutta nyt 9 v poika päättikin syntyä "luomuna", käsittämätöntä mutta totta, hoidoilla oli oma hormoonitoiminta ajattu alas ja raskaus alkoi vaan :)
hoitoa luovutetuilla munasoluilla. Ulkomailla ei ole jonoa vaan pääsette heti yrittämään, kotimassa jonot 6kk- 3.v. Kuitenkin kannattaa tietenkin pohtia avioliittoanne, sillä heti eka hoito ei välttämättä onnistu ja pettymykset ovat raskaita. Lapsi ei takaa onneanne, mutta jos olette muutenkin onnellisia yhdessä lapsi voi täydentää onnenne. Ennenaikaiset vaihdevuodet eivät ole tuomio lapsettomuuteen, kannattaa myös harkita adoptiota ja sijaisvanhemmuutta. Ja ennenkaikkea miettiä miksi olen tämän ihmisen kanssa, sen vuoksi että rakastan häntä vai sen vuoksi että tarvitsen häntä lasten tekoon. Pariterapia voi olla avuksi alkuun.
Noinhan se meilläkin menee. Tuli tuomio, että liian korkea fsh hedelmöityshoitoihin. ( 26 ) Määrättiin uusintakokeisiin, no nyt arvot normaalit. Eipäs koeputkihedelmöitystä vieläkään,lääkärin mielestä olen ihan terve saamaan lapsia luomusti nyt, kun kiertokin on saatu taas aikaiseksi. Ei se ihan niin mene, multa on leikattu ärhäkkä endo laparotomialla ja hoidettu sitä nukuttamalla munasarjat vuosiksi. ( noinhan ei saisi tehdä kuin puoli vuotta kerralla ) Julkisella vaan lähetetään kotiin yrittämään, vaikka endo alkaa heti lisääntyä.
Parisuhde on kyllä ollut kovilla, mies ei puhu mitään enää asiasta, tiuskii vaan. Ei enää ota kantaa siihenkään, että mennäänkö yksityiselle.Olen ruvennut miettimään koko juttua että kannattaako edes jatkaa. Hän on sellainen jäyhä tuppisuu, joka ei koskaan keskustele asioista avoimesti ilman että rupean väkisin tenttaamaan. Itse taas olen avoin tyyppi, ja haluaisin avoimesti näistä puhua. Kauhea umpisolmu.
Kannattaiskohan mun vaan olla sinkku, kun miehet haluu niitä lapsia ja mä en välttämättä niitä voi saada. Ehkä se vauva tulis, kun lakkais stressaamasata näillä ja vähän relaisi. Mutta älä menetä toivoasi, vaadi uusia kokeita ja muista että luovutetuillakin munasoluilla voit onnistua. Mutta mene ihmeessä yksityiselle, julkisella ei homma näytä toimivan lainkaan!
liian aikaisin lopahti munasarjat.
Nyt olen kuitenkin luovutusmunasoluhoidolla raskaana ja lähipäivinä synnytys.
Minun piti muutenkin kuulua raskauden puolesta riskiryhmään ja tosi tarkasti on seurattu raskauden etenemistä, mitään ongelmia ei ole ilmennyt.Ei turvotuksia, verenpaineen kohoamista tms.siis kaikki mennyt mallikkaasti.
Tämä on ihan hyvä keino hankkia lapsi, jos ei omilla munasoluilla onnistu.Eikä se jonotusaika jokapaikassa ole edes niin pitkä, kannattaa olla useammassa paikassa jonottamassa.Aika menee yllättävän nopeasti.Olet vielä huomattavasti nuorempi kuin minä.
Miehesi tarvitsee ehkä nyt aikaa "sulatellakseen"asiaa.Hänellehän on kuitenkin mahdollisuus kanssasi saada geneettisestikin oma lapsi tällä hoidolla.Pariterapia voisi avata solmuja.