Milloinkahan loppuu se jännittäminen että onkohan kaikki hyvin.. Viikolla 13 ollaan menossa ja ultrassa oli kaikki hyvin mutta silti ainahan vähän jänskättää onkohan vauvelilla kaikki hyvin! Loppuukohan se sitten kun tuntuu vauvan liikkeitä säännöllisesti? tuntuu vain välillä niin tyhmältä kun pitäisi nauttia tulevasta pikkuisesta mutta sitten kummiskin miettii että mitähän siellä tapahtuu.. On se hassua tämä odottaminen.. ihanaa, jännittävää, pelottavaa, väsyttävää.. kaikki maailman tunteet myllertää..
Milloinka loppuu
jännittäminen
5538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olin kans hermoraunio, kun päällepäin ei vielä näkyny mitään eikä vauvan liikkeitä vielä tuntenu. Oot kuitenki ylittäny sen "kriittisen ajan" ja ultrassa käyny. Vaikeehan se on olla stressaamatta, tiedän.
Mulla rupes vauvamaha näkymään viikoilla 17 ja vähän sen jälkeen tuntumaan ekat liikeet. Nyt rv23 jo tuntuu liikkeet päivittäin ja näkyy ulospäin tosi selvästi, että raskaana ollaan. Rakenneultra käyty ja kaikki hyvin. Siltikin välillä hermoilen, onko kaikki hyvin ja mitä jos synnytys alkaa etuajassa, jos vauva ei selviä...
Kaipa tää on pientä ja isompaa hermoilua koko raskausaika. Itse kuvittelin, että alkuvaiheen jälkeen senkun mahaa kasvattelee ja nauttii elämästä, mut kyllä sitä joka päivä tarkkailee ja pohtii vauvan liikkeitä ja itteään. Ja välillä pelkää pahinta, aluks tuulimunaa, sit keskenmenoa, sit kehityshäiriöitä, nyt kohtukuolemaa, ennenaikaista synnytystä... *huokaus*
Onnea odotukseen! Ja positiivisia ajatuksia! :)
Itselläni täl viikol laskettu aika eikä vieläkään ole jännitys loppunut, ehkä sitten kun vauva on ulkona ja kaikki tosiaan on hyvin niin uskon =) Mutta pitkä on odottavan aika, koita jaksella ja keksiä kivaa tekemistä, itsellä alkaa olla hermot jo ihan loppu vaikka joka päivälle olen koittanut keksiä kivaa puuhaamista.
taida loppua ollenkaan. Tai sitten olen ollut hyvin hysteeristä sorttia. Ihan loppuun asti odotuksessa huolehdin vauvan voinnista, eikä se siihen lopu. Kun vauva syntyi, niin pelkäsin melkein ekan vuoden kokonaan kätkytkuolemaa..
Nyt kun odotan toista, on olo aika paljon tyynimpi, ei ole kyllä niin paljoa aikaakaan ajatella kaikennäköistä.
Et oo ainut varmaan hysteerinen =) Mä ootan toista ja mua pelottaa kokoajan kohtukuolema..tää vauva on viellä paljon hiljaisempi kun mun ensimmäinen välillä oon ihan kauhuuissani mulla nyt viikkoja 36 4 =( Syntys jo mut sit tosiaan alkaa se kätkytkuoleman pelko niinkun esikonkin aikaan ja varmasti lasten kasvaissa huolet jatkuu muoto vaan muuttuu
loppuu rakenneultran jälkeen, koska esikoista odottaessani rakenneultrassa selvisikin niin vakavia rakennevikoja että vauvani kuoli lopulta mahaani... Niskapoimu-ultrassa kaikki oli hyvin, mutta eihän siinä vielä rakenteita nähdäkkään.