Exä oli kamala karjumaan, raivomaan, nimittelemään ja kiroilemaan. Heti kun kaikki ei mennyt niin kuin Hänen Ylhäisyytensä halusi, alkoi tolkuton huuto.
Ja nyt poikansa on tullut murrosikään ja on kuin ilmetty isänsä. Yhtä vittua, perkelettä ja helvettiä ja haistaämmäsaatanaa aamusta iltaan. Huutoa ja nimittelyä saa kuulla heti kun prinssiä vähän harmittaa. Ei minkäälaista itsehillintäää, ei edes yritystä. Ikää 15 vuotta.
Tuleeko elämässäni vastaan sellainenkin vaihe ettei kukaan huuda ja kiroile minulle?
Ja nyt poikansa on tullut murrosikään ja on kuin ilmetty isänsä. Yhtä vittua, perkelettä ja helvettiä ja haistaämmäsaatanaa aamusta iltaan. Huutoa ja nimittelyä saa kuulla heti kun prinssiä vähän harmittaa. Ei minkäälaista itsehillintäää, ei edes yritystä. Ikää 15 vuotta.
Tuleeko elämässäni vastaan sellainenkin vaihe ettei kukaan huuda ja kiroile minulle?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota poika puhutteluun ja pyydä häntä kertomaan mikä painaa hänen mieltänsä, juttele ja kannusta poikaa kertomaan asioistaan "sivistyneesti", älä syyllistä poikaa.
Kerro pojalle omista tunteistasi, kuinka sinusta tuntuu ikävältä, kun hän nimittelee sinua ja muista kertoa kunka rakastat häntä jne.
Pitäkää päivittäin pieni juttutuokio.
Voimakkaimmin periytyvä ominaisuus ihmisessä on luonteen piirteet.