Noniin, eli minulla nyt reilu nelikuukautinen tyttö ja raskausaika oli aika kivikkoinen lapsen isän kanssa, tappeluja käytiin ja yritin saada häntä vaan elämästäni pihalle.
Neuvolan täti tiesi jotain hatarasti et on ollu riitoja poikaystävän kanssa ja teki päätöksen et en ole valmis äidiksi näiden asioiden takia ja yksinhuoltajana varsinkaan, hän huohotti niskaan ja oli passittamassa koko ajan psykologin juttusille ja viimesin niitti oli kun sanoi viimeisellä käynnillä ennen syntymää etten ole valmis äidiksi kun en meinaa imettää ees lastani, voi jeesus.
Koin imettämisen ajatuksissani ettei ole mun hommaa, noh, selitin koko ajan neuvolassa et kaikki menee loistavasti ja imetys sujuu, tosiasiassa koin ensimmäiset pari kuukautta imetyksen masentavaksi, ahdistavaksi ja elämä masensi muutenkin, jonka jälkeen lähinnä tyydyin kohtalooni.
Imetyksen aloitin saadakseni neuvolan tädin pois kimpustani.
Ja nyt lapsen kasvaessa olen epänormaali kun en ole vielä tyylillä syöttänyt vellejä lapselle, kun ajattelin odottaa vielä ainaskin pari viikkoa, ja soseitakin ollaan vasta pari viikkoa maisteltu.
Tuntuu että tein miten vaan ni aina on jonkun mielestä vikaa ja koko ajan ollaan neuvomassa vaikka haluan hoitaa häntä niinkuin parhaaksi näen.
Masentaa tämä ihmisten painostus ja neuvominen.
Eli miten saan ihmiset lopettamaan ja antamaan minun olla rauhassa lapsen kanssa, jos tarvin apua ja tukea niin sitä osaan kyllä pyytää, mutta ei mene perille.
Kiitos että viitsitte lukea vuodatukseni
Neuvolan täti tiesi jotain hatarasti et on ollu riitoja poikaystävän kanssa ja teki päätöksen et en ole valmis äidiksi näiden asioiden takia ja yksinhuoltajana varsinkaan, hän huohotti niskaan ja oli passittamassa koko ajan psykologin juttusille ja viimesin niitti oli kun sanoi viimeisellä käynnillä ennen syntymää etten ole valmis äidiksi kun en meinaa imettää ees lastani, voi jeesus.
Koin imettämisen ajatuksissani ettei ole mun hommaa, noh, selitin koko ajan neuvolassa et kaikki menee loistavasti ja imetys sujuu, tosiasiassa koin ensimmäiset pari kuukautta imetyksen masentavaksi, ahdistavaksi ja elämä masensi muutenkin, jonka jälkeen lähinnä tyydyin kohtalooni.
Imetyksen aloitin saadakseni neuvolan tädin pois kimpustani.
Ja nyt lapsen kasvaessa olen epänormaali kun en ole vielä tyylillä syöttänyt vellejä lapselle, kun ajattelin odottaa vielä ainaskin pari viikkoa, ja soseitakin ollaan vasta pari viikkoa maisteltu.
Tuntuu että tein miten vaan ni aina on jonkun mielestä vikaa ja koko ajan ollaan neuvomassa vaikka haluan hoitaa häntä niinkuin parhaaksi näen.
Masentaa tämä ihmisten painostus ja neuvominen.
Eli miten saan ihmiset lopettamaan ja antamaan minun olla rauhassa lapsen kanssa, jos tarvin apua ja tukea niin sitä osaan kyllä pyytää, mutta ei mene perille.
Kiitos että viitsitte lukea vuodatukseni
Vastaukset 3
Vanhimmat
ikävää kyllä, aina löytyy joku joka tietää paremmin kuinka sinun tulisi elää elämäsi tai hoitaa lapsesi.
mutta suurin osa heistä tarkoittaa sinun ja lapsesi parasta, kuten todennäköisesti neuvolantätikin, sinun täytyy oppia ottamaan vastaan se apu josta on hyötyä sinulle ja jättämään muu tuulen huminaksi puihin. hankalaa, tiedän, lapsella on helppo syyllistää..
sinä rakastat lastasi ja olet hänen ainoa äitinsä, sinä teet päätökset kuinka te elätte. sinä saat hoitaa lasta kuten parhaaksi näet, mutta hoidathan myös itseäsi? kun koet ahdistusta ja masentaa, ota apu vastaan, ja hae sitä myös, sinun ja lapsesi parhaaksi.
sain vaikutelman ahdistuksesta/masennuksesta, joka mahdollisesti kaipaisi ammattilaista ja hoitoa... mitä häviäisit vaikka psykologin juttusilla kävisitkin?
valoisaa, onnentäyteistä kevättä teille!
kirjoita mulle jos kaipaat juttukaveria.
juuh, enhän siinä mitään häviäisikään, jääny huono kuva noista kuraattoreista ja psykologeista kouluajoilta, puhu mitä vaan ni seuraavaks koko opettajakunta tiesi asioistani ja tuli voivottelemaan.
Varsinkin alussa tunsin olevani neuvolassa suurennuslasin alla ja jatkuvan kyttäyksen kohteena ni tuntuu etten sielä haluaisi puhua asioista etten ole taas "tarkkailun" kohteena sielä kun vihdoin olen saanu rauhan neuvolantantalta.
En tiedä, kaipa siel voisi puheeksi ottaa asian, kiitos ymmärryksestä