Oikeastaan vaan tarkoituksena laittaa tänne uskomaton huomio, joka tuli huomattua viime viikon aikana; Olin influenssassa, eli kovassa kuumeessa ja aikalailla pois pelistä vuoden ikäisen tytön hoidosta ainakin osittain. Isi oli onneksi vapaalla kolme päivää, joten sain levätä kuumetta pois. Isi hoiti tyttöä ahkerasti, leikki, syötti ja touhusi kaikkea päivärutiineihin liittyvää. Muuten siis päivät meni aikalailla kuten normaalisti, mutta pääasiallisena hoitajana oli isi. Selkeää eroa päivärutiineissa en huomannut, mutta tietysti isi tekee osan asioista omalla tavallaan ja näytti olevan kivoja isi-tytär touhuhetkiä montakin noina päivinä.
Tyttö oli aika levoton viikon lopulla. Uni ei meinannut tulla, pari päivää meni, ettei päiväuniakaan suostuttu nukkumaan, vaikka selkeästi väsytti. Ruokaa sai tuputtaa, eikä tyttö syönyt kun puolet siitä, mitä yleensä. Muutenkin tyttö oli totisempi, ei ilopilleri, kuten yleensä.
Eilen illalla isi lähti taas töihin ja alkoi taas meidän perheen naisten normaali arki. Asiat tehtiin siis niinkuin aina ennenkin, "tylsällä" rutiinilla. Ihmeellistä, miten erilailla kaikki taas sujuu, kun on palattu normaalitoimintaan. Puuro ja ruoka maistuu, päiväunirytmi palautui ja tyttö on taas oma iloinen itsensä. On siis tosiaan niin, että pienen ihmisen arjelle erityisen tärkeää on, että on jatkuvia, samanlaisia rutiineita.
Mielenkiintoista tehdä tällaisia huomioita, vaikka en ikinä isille voi asiasta kertoa. Hän hoiti upeasti tyttöä minun ollessani sairaana ja olen ylpeä, miten hienosti pärjäsivät. En tietenkään halua kertoa, miten hienosti kaikki taas menee, kun hoitovastuu on palannut minulle ja elämä jatkuu kuten ennen. Harmittaisi vaan turhaan. Tänne kuitenkin oli pakko kirjoittaa huomio aiheesta :)
Hyvää kevättä kaikille!
Tyttö oli aika levoton viikon lopulla. Uni ei meinannut tulla, pari päivää meni, ettei päiväuniakaan suostuttu nukkumaan, vaikka selkeästi väsytti. Ruokaa sai tuputtaa, eikä tyttö syönyt kun puolet siitä, mitä yleensä. Muutenkin tyttö oli totisempi, ei ilopilleri, kuten yleensä.
Eilen illalla isi lähti taas töihin ja alkoi taas meidän perheen naisten normaali arki. Asiat tehtiin siis niinkuin aina ennenkin, "tylsällä" rutiinilla. Ihmeellistä, miten erilailla kaikki taas sujuu, kun on palattu normaalitoimintaan. Puuro ja ruoka maistuu, päiväunirytmi palautui ja tyttö on taas oma iloinen itsensä. On siis tosiaan niin, että pienen ihmisen arjelle erityisen tärkeää on, että on jatkuvia, samanlaisia rutiineita.
Mielenkiintoista tehdä tällaisia huomioita, vaikka en ikinä isille voi asiasta kertoa. Hän hoiti upeasti tyttöä minun ollessani sairaana ja olen ylpeä, miten hienosti pärjäsivät. En tietenkään halua kertoa, miten hienosti kaikki taas menee, kun hoitovastuu on palannut minulle ja elämä jatkuu kuten ennen. Harmittaisi vaan turhaan. Tänne kuitenkin oli pakko kirjoittaa huomio aiheesta :)
Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnittelut isälle hienosta työstä!
Rutiinien lisäksi on hyvä huomata kuitenkin, että jo aika pieni lapsi tunnistaa ettei vanhemmalla olekaan kaikki kohdallaan. Lapsi voi kuvaamallasi tavalla näyttää olevansa sinusta huolissaan. Kun sitten toivuit ja aloit pyörittää arkea niinkuin ennenkin, hän huomasi ettei äidillä mitään hätää enää olekaan.