Kauan odotettu Seropi-pentu on tulossa perjantaina, kirjoja on luettu paljon(ja ostettu mm. Tuire Kaimion pentuopas), tarvikkeet hankittu ja koti tehty turvalliseksi.
Nyt kuitenkin on iskenyt tunne "apua, mitä jos en osaakkaan mitään ja kasvatan koiran ihan väärin". Kyseessä on, kuten otsikostakin selkenee, ensimmäinen koirani. Onko tälläinen tunne yleistäkin? Olisi kiva kuulla kokemuksia muilta ;)
Nyt kuitenkin on iskenyt tunne "apua, mitä jos en osaakkaan mitään ja kasvatan koiran ihan väärin". Kyseessä on, kuten otsikostakin selkenee, ensimmäinen koirani. Onko tälläinen tunne yleistäkin? Olisi kiva kuulla kokemuksia muilta ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuiki tavallista ensimmäisen koiranpennun ostajalla.
Hyvin sinä siitä selviät. Luet Kaimion kirjaa ja käytät maalaisjärkeä.
Mulle on tulossa kans ensimmäinen oma koira ja vähän samanlaiset fiilikset.
Kaimion kirjaa oon kans lukenu mutta iskee vähän epätoivo että miten sen kirjatiedon osaa käytäntöön laittaa.
ja se sisäsiisteys..
Kun on leikkiin ryhtyny nii se leikin kestäköön :D
Hyvin tästä selvitään..
1000 kertaa helpompaa voin sanoa.koira ei ikinä uhmaa isännän asemaa jos johtajuus heti selvää.ja johtajuus on oikeudenmukaista kohtelua ei kiroilua ja räyhäämistä koiran tehdessä virheitä.
Itselläni oli edellinen koira 8 vuotta, 2 lastakin tuossa jo pyörii ja silti jännittää ja hermostuttaa ihan tolkuttomasti! Pari viikkoa ja ihan seropi pentu melskaa talossamme. Jotenkin en vaan muista enää kuinka tuhoisia/sotkuisia ne pienet pennut ovat. Jänskää!