Kerrotteko lapsille namusedistä?

omilleni aloin kertoa heti, kun nämä alkoivat liikkumaan yksin ulkona.Olen kertonut, että kaikki ihmiset eivät ole kilttejä, vaan heillä saattaa olla pahat mielessään ja saattavat tehdä lapsillekin pahaa. Ettei vieraiden ihmisten mukaan saa koskaan lähteä eikä heiltä ottaa mitään, ei karkkiakaan.

Sen tarkemmin en ole eritellyt seksuaalirikollisia yms. pienemmille lapsille, vaan vasta sitten isompana, kun ovat alkaneet ymmärtää sellaisista jotain. Turha lapsen päätä on sen enempää sekoittaa, ja kuten sanoit, etteivät alkaisi pelätä jokaista vastaantulijaa.

kannattaa painottaa, että äidille ja isälle voi kertoa kaiken, VAIKKA vieras (joka ei siis lapselle useimmiten ole "vierasvieras") aikuinen sanoisi "ei kerrota", "tämä on vain meidän välinen salaisuus" tms., niin silti.

Noi on vaikeita asioita. Kun oikeasti ei voi tietää kuka se "namusetä" on. Ei ne aina ole tuikituntemattomia, itseasiassa varmaan harvemmin on. Ja kuitenkaan lasta ei voi kasvattaa pelkäämään normaaleja ihmiskontakteja, kuten tuossa sanoitkin..

Meillä on nyt pian 10v. täyttävä tyttö ja 4v. poika sekä vauva. Esikoiselle taidettiin ekan kerran puhua, kun hän oli n. 6v. ja eskariin meneminen tuli ajankohtaiseksi jutteluissamme. Silloin otettiin miehen kanssa puheeksi, että pitäisikö tytölle kertoa ja miten paljon just näistä, ettei vieraan kyytiin koskaan saa mennä ym.
Silloin kerrottiin, että on olemassa pahoja setiä (vähän kuin on hammaspeikkoja, saduissa ilkeitä noitia ym.) ja että ne sedät haluaa olla ilkeitä lapsille, joten koskaan ei saa mennä vieraan autoon, taloon jne. Tyttö ei ainakaan osoittanut mitenkään, että olisi pelästynyt tai pelkäisi, painotettiin kovasti, että kun äiti, isi tai joku muu tuttu aikuinen on lapsen mukana, tämmöset pahat sedät ei tuu silloin lapsen lähelle.

Kerran tytön kummitäti vei tyttöä uimaan, menivät kävellen ja vastaan oli tullut kummitädin naapuri (mies) koiran kanssa. Tietenkin oli setä alkanut jutella meidän tytölle (oli silloin just ton 6v.) ja tyttö oli sitten ollut vastaamatta ja tokaissut tiukasti kummitädille, että "ei hammaspeikkosedille saa jutella" :D

Nykyään ollaan aika paljonkin puhuttu aiheesta pian 10v:n kanssa, koska hän kulkee kouluun yksin pyörällä ja matkaakin on melkein 3km. Just juoppoja ollaan käsketty varoa ja ei saa koskaan pysähtyä pyörällä, jos joku mies tai täti käskee pysähtyä jne. Tyttö kyllä kyselee itekin aika paljon, että miten tunnistaa ne pahat sedät ym. Ollaan yritetty kovasti rauhoitella, mutta pakkohan se "pieni pelko" on lapsella olla, ettei sitten luota liian helposti tuntemattomiin.

4v:lle ollaan jonku verran puhuttu, mutta aika vähän vielä. Kuitenkaan ei oo vielä missään yksin liikkeellä, ehkä sitten taas eskariin mennessä tulee puheeksi, ellei sitten jo ennemmin.

Kyllä oon vain ite huomannut, kun käydään tommosella isolla leikkikentällä lasten kanssa, että saa olla silmä tarkkana koko ajan lasten perään, varsinkin jos on paljon lapsia häärimässä isolla kentällä. Tosta leikkikentän läheltä oli jo pari juoppoa häädetty, ku olivat huudelleet nuorille äideille ja lapsille kaikkea säädytöntä.

Meillä 6v, 8 v ja 11 v. Olen sanonut myös, että kenenkään vieraan kyytiin ei saa mennä eikä kenenkään vieraan kotiin, vaikka mitä sanoisivat. (esim, että äiti odottaa tms). Olen myös sanonut, että aidille voi kertoa mitä tahansa, vaikka joku sanoisi, että ei saa kertoa. Ja että se on valetta että ei saa kertoa (pedofiilithan uhkailevat mm tällaisilla asioilla). Olen myös sanonut, että vierailta ei saa ottaa mitään syömistä eikä juomista. Sinällään en ole valaissut koko totuutta siitä, mitä kaikkea voisi sattua.

Johan se BlueValues näillä palstoilla "ansiokkaasti" on muistuttanut pedofiileistä ja meillä on ihan omastakin takaa "setä" seuraillut alakoulun liepeillä pieniä poikia ja tyttöjä.

huomaa ihmisestä ulospäin että onko se kiltti vai ei. ite olen yksinhuoltajaäidin kasvatti(isä kuoli olin alle vuoden vanha) asuimme pienellä paikkakunnalla ja äiti oli työnsä vuoksi usein yötä pois kotoa (sairaanhoitaja) naapurissa asui sinkku poikamies, paremmasta perheestä... hoiti ja piti minusta huolta aina kun äiti oli yövuorossa että minun ei tarvinnut olla yksin öitä, olin tuolloin jo 8 vuotias. äiti ei vain tiennyt minkälainen hirviö se mies oli, mulle se ei ikinä tehnyt mitään, mutta mitä se teki muille nuorille tytöille, kuinka monta nuorta tyttöä se ehtikään raiskata ja yhden se tais tappaakin, kun äitille selvis nämä asiat, niin muutimme välittömästi paikkakunnalta.
ite olen nyt 2 vuotiaan tytön äiti ja toivon että hän ei koskaan joudu sairaiden ihmisten käsiin, täälä pienellä paikkakunnalla jossa asumme tuntuu noita pipipäitä olevan ihan omasta takaan, ite olen tehnyt vuoden aikana pari ilmoitusta kotirauhan rikkomisesta kun tirkistelijä on jääny kiinni, mutta ei noille sairaille ihmisille mitään voi, työkaverini 8- vuotias tyttö raiskattiin reilu vuosi sitten, tekojä oli paremmasta perheestä sai vain reilun 1,5 vuotta ehdollista vankeutta... sairashan tuollainen ihminen on kun käy viattoman tytön päälle ilman syytä ja vielä keskellä päivää.

Tampereella on tehty lapsille Hyvin tehty- niminen opas jossa tarinoiden avulla kerrotaan kouluikäisille lapsille sopivasti juuri tällaisista tilanteistä ja niistä selviämisestä.
Löytyy netistä täältä:

http://koulut.tampere.fi/kissanmaa/kissankorva/Koulunkorva_opas.pdf

meillä on kerrottu kun lapsi on alkanut itsekseen liikkua enemmän. Eipä siinä tarvits ekertoa sen kummemmin muut akuin että on pahoja ihmisiä jotka tekevät toisilel pahaa ja siksi vieraiden autoihin, koteihin jne ei saa mennä. Tärkeää on muistaa että sellaisten mukaankaan ei lähdetä ollenkaan!

Toisaalta kun on tiedoss asekin, että usein hyväksikäyttäjä on lähipiiristä niin miten varoittaa tutuista kun ei itse tiedä kaikkien kieroutumia?

Niin ja pimeällä ollaan kotona eikä pihalla. Hämärässähän voi sattu apaljon enemmän kuin kirkkaassa päivänvalossa. Ja kaverin kanssa liikutaan mieluiten eikä yksin.

Kertokaa välittömästi lapsen ikä huomioiden. Heitä ei tunnista. He ovat ovelimpia kuin uhri tai vanhemmat, yleensä aina viimeisinä olevia ihmisiä joista tuollaista uskoisi. Uskollisilta vaikuttavia perheenisiä, arvostettuja lääkäreitä, lakimiehiä, opettajia. En siis tarkoita että heitä kaikkia nyt pitäisi alkaa katsoa sillä silmällä.

Elämme todellisuudessa joka ON vaarallinen. Ei kuitenkaan pidä sitä koko ajan pelätä, mutta kun lapselle kertoo sopivalla tavalla ei ainakaan tarvitse enää asiaa miettiä. Ja jotta kertomiselle tulisi vauhtia; ajatelkaa jos jotain sattuu? Miten paljon tulee varmasti miettimään sitä, jos olisin vain kertonut lapselle olisiko tilanne ollut toinen. Ihan varmasti uhrien vanhemmat miettivät juuri näin vaikkeivat todellakaan asiaan millään tavalla ole syypää.

Kauheita asioita, todella kauheita. Tekee mieli kääntää itsensä tällaisista asioista pois, olla ajattelematta saastaa. Mutta kannattaa tehdä se vasta kun on tehnyt ainakin sen mihin pienellä vaivalla pystyy. Ja kääntyä sitten pois saastasta.