90 vuotta. On aika muistella siihen liittyviä asioita.
Kysymys oli nälkävuosista Suomessa vuonna 1917, ka Mannerheimista johtamasta sisällissodassa vuonna 1918 ja siinä työläisten murhaamisesta vankileireillä vielä sodan jälkeenkin.
Kysymys oli nälkävuosista Suomessa vuonna 1917, ka Mannerheimista johtamasta sisällissodassa vuonna 1918 ja siinä työläisten murhaamisesta vankileireillä vielä sodan jälkeenkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olleensa kymmenvuotias kun oli ollut jotain asiaa toimittamassa seitsemän kilometrin päässä eräässä maatalossa.
Talon emäntä antanut isälleni kokonaisen leivän, eikä isäni vielä vuosikymmeniä myöhemminkään kyennyt liikuttumatta kertomaan tapahtuneesta.
mökissä oli ollut pyhäaamun velli kiehumassa hellalla kun kauppias oli tullut perimään saataviaan.
Kauppias oli silmäillyt mökin seinänvierillä olevia sänkyjä ja pöytää ikkunan edessä katsellen ulosmitattavaa. Sitten hänen katseensa oli iskeytynyt hellaan. Se oli ollut valurautainen, ehjä, ja siinä oli ollut ehjät ringit. Kun muutakaan ulosmitattavaksi sopivaa ei ollut osunut silmään, oli kauppias siirtänyt kattilan lattialle, kiskaissut hellan irti, jäähdyttänyt sitä vähän vesisateessa ja vienyt mennessään.
Muutaman vuoden kuluttua tämä samainen kauppias oli vienyt hirret, joista tupa oli rakennettu. Perhe oli joutunut useiksi vuosiksi ns. loiseksi naapurikylään, mutta vuosien kuluessa he olivat saaneet riittävästi hirsiä ja he olivat palaneet takaisin rakentamaan uutta mökkiä menetetyn tilalle.
Jälleenrakennettu mökki on tuttu lapsuudestani ja yhä se seisoo sinnikkäästi mökkitieni varressa uusi peltikatto auringossa välkehtien. Se kauppiaan omille tiluksilleen pystyttämä entinen mökkikin oli vielä pystyssä, ainakin kymmenen vuotta sitten kun kuljin siitä ohitse.
ymmärtävät miten tiukilla toimeentulo on vielä viime vuosisadan alkupuolella ollut, mutta jos eivät tajua, valotan hieman lisää:
Tilan ja ruuan puutteen vuoksi vanhin lapsista oli asunut naapurikylässä isovanhempiensa luona.
Yhden hehtaarin tilalla oli ollut yhden lehmän navetta.
Hehtaari maata ei riitä kasvualustaksi talven perunoille, viljalle, lehmän laidunmaaksi ja talven heinille.
Niinpä päivät olivat kuluneet sirppi kädessä yötä myöten keräillessä metsistä kusiaispesien ympärillä kasvavia horsmia ja muita heinätukkoja. Järven rannoilla kasvavista heinistä oli myös saanut täydennystä lehmän ja aina kevättalvella syntyvän vasikan talvirarastoon.
Samalla oli kerättävä metsistä risuja polttopuiksi, joilla lämmittää savesta tehtyä tuvan uunia. (hyvä uuni muuten, kestävä ja hyvin lämpöä antava vieläkin).
Metsästä oli saanut paitsi lehmille, myös itselle ruuanjatketta, ja jos oli ollut hyvä marjavuosi niin myymällä metsä- ja suomarjoja oli saanut juoda kahvia ja käyttää sen kanssa sokeria.
Vanhempien päivät olivat kuluneet paljolti metsässä. Mökin tytär kertoi lapsena ollessaan odotelleensa käsi poskella ikkunassa.
Tuon olen kuullut kerrottavan omakohtaisena kokemuksena, ja hänen vanhempiensa työstä kerrottuaan. Monet vanhemmat ilomantsilaiset ihmiset tietävät, ettei tällaiset pikkumökkiläisten tarinat viime vuosisadan alkupuolelta ole mitenkään harvinaisuuksia.
Ja näistä ei sitten saisi kertoa!