Tulin tänne koska en tiedä mistä muualtakaan saisin apua, olen hädässä. Löysin parhaan kaverini dietti suunnitelman kahdelle kuukaudelle, siinä sanottii, että hän aikoo syödä vain 400kcal päivässä, kävellä joka päivä lenkkejä sekä käydä 3 kertaa salilla viikossa (ei mitään helppoa treeniä, vaan todella rankkaa), en tiedä paljonko hän painaa tällä hetkellä, mutta ei hän mikään lihava ole, pituutta on 180cm ja ikää 16 vuotta, kysymys siis kuuuluu, että voisiko se mennä jo kahdessa kuukaudessa tuollaisella rytmillä anoreksiaan?Paljonko tuossa tippuisi teidän mielessä painoa alaspäin? En tosiaan tiedä, minne muuallekkaan voisin mennä tätä kysymään, sillä itse en ole ekspertti näissä asioissa, enkä haluaisi ystäväni saavan syömishäiriöitä, joten olkaa kilttejä ja kertokaa teidän mielipiteenne.
Kysyn.
haluan tietää.
6567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se riippuu niin yksilöstä että kuinka nopeasti menee huonoon kuntoon, toisilla se kestää vuuoden toisilla taas sen kaksi kuukautta.
mutta se, että ystäväsi on jo tehnyt itselleen tuollaisen suunitelman, kertoo että kaikki ei ole hyvin. koska tuo suunitelma on sairas, ja jos hän sen aikoo toteuttaa, voisin sanoa, että hänkin saattaa sairastua, jos ei tajua lopettaa tarpeeksi nopeasti.
puhu ystäväsi kanssa, ole hänen tukenaan ja kerro hänelle että hän on hyvä juuri tuollaisenaan. tutkikaa yhdessä vaikka netistä järkeviä tapoja laihduttaa ja liikkua, jotta painon pudotus olisi turvallista. ja kohtuullista. hänen pitäisi myös sanoa luku, johon hän haluaa päästä. jotta läheiset voivat tarkkailla, ettei hän mene sen alitse. jos tuo luku on kuitenkin aivan järjetön, pitää hänelle puhua järkeä. jos ystäväsi ei suostu kuuntelemaan sinua, vaan aikaa itsepintaisesti toteuttaa suunnitelmansa, sinuna puhuisin jollekkin aikuiselle; vanhemmillesi, hänen vanhemmilleen, terkkarille, opettajalle...? et sinä kuitenkaan voi olla vastuussa ystävästäsi. voit olla vain mahdollisimman paljon tukena. ystävälläsi ei kaikki ole selvästi hyvin. onko tämän laihdutusajatuksen takana muutakin? pahaa oloa, masennusta?
toivottavasti oli jotain apua. minä olen tosiaankin itse ollut anoreksian takia 2 kertaa sairaalassa (2 vuotta) ja ystävistäni 2 on myös sairastanut sh:tä. sitä ei toivoisi kenellekään, koska se tappaa. tai mikä kamalempaa, se tappaa sisältä niin, että ihmiseen jäävät vain tyhjät kuoret. se on erittäin vaikea sairaus, ja ilman ystäviäni, minä en olisi koskaan selvinnyt.
tsemppiä!
olet oikeassa, huolissaan täytyy olla, niin olenkin. Nyt kun kysyit onko ilmassa masennusta tai muuta niin vastaus on kyllä. Hän on ruvennut käyttäytymään oudosti, laittanut välejä poikki parin ystävän kanssa viikon aikana, mikä on häneltä outoa käytöstä, sillä hänellä ei ole kuin muutama ystävä (ollut kiusattu koulussa koko ikänsä) eikä hän niistä luopuisi. Tämä on niin vaikeaa, sillä pelkään että jos vien tämän asian vanhemmille tai muulle aikuiselle, hän suuttuu ja pahasti. Sanna (nimi muutettu) on luonteeltaan hyvin tempperamenttinen ja päättävä, itse kuria häneltä löytyy, sillä hän on laihduttanut jo 20kg elämänsä aikana (oli joskus vuosia sitten ylipainoinen), mutta sitten onneksi kuitenkin laihdutus pysähtyi kun oli sopiva paino, nyt hän on kuitenkin vähän taas pyöristynyt mutta ei mitenkään lihavaksi, nyt kun ajattelen, niin hänellä on todennäköisesti aina ollut jonkin sortin syömis häiriö päällä :( minua niin pelottaa, en tiedä mikä olisi oikea päätös, auttaa haluan mutta oikealla tavalla, en halua kuitenkaan menettää ystävävyyttä mutta en halua hänen sairastuvankaan. Sillä jos hän on nyt päättänyt laihduttaa taas niin sen hän tekee, hänellä löytyy liikaakin tahdon voimaa.
Mitä minä nyt teen, mikä on viisainta?
Jos haluat omistaa sen (ihmisillä on paha tapa yrittää omistaa toisia ihmisiä tai niiden elämiä; MUN ystävä, MUN kaveri, MÄ haluun et se ei tee tollasta koska MUN mielestä sen pitäis --- koska MÄ haluan) niin korkeintaan juttelet sille, et sen selän takana, et tee muuta.
Jos olet oikeasti epäitsekäs ja haluat sen parantuvan (no eihän se ole epäitsekästä jos se ei itse halua olla terve tai elää niin kuin "normaali-ihmiset", mutta joka tapauksessa), puhut sen vanhemmille tai jollekulle joka voi vaikuttaa asioihin (pakottaa sen johonkin mitä se ei itse halua).
Jos haluat kaiken (niin kuin viestistäsi kävi ilmi), ratkaisu on valehtelu ja manipulaatio - kerrot vanhemmille, mutta kiellät kertomasta että sinä kerroit. Tämä ei toimi jos vanhemmat ovat helposti hysterisoituvaa laatua (niin kuin monet vanhemmat ovat). Yksi vaihtoehto on, että jos ruokapäiväkirja on helposti saatavissasi, jätät sen paikkaan, josta ystäväsi vanhemmat sen löytävät ennen ystävääsi. Ystävällesi tietysti valehtelet ettet tiedä asiasta mitään. Tuossa vaihtoehdossa ota huomioon, että asia on hoidettava niin ettei sinua voi syyttää - et siis voi olla ainoa henkilö talossa ystäväsi lisäksi kun ruokapäiväkirja "katoaa". Myös maagiset siirtymiset (katoaa koulussa, ilmestyy kotona vanhempien makuuhuoneessa) ovat epäilyttäviä.
Tuon pitäisi auttaa alkuun. Onnea alkavalle urallesi suuressa ihmissuhde-manipulaatiopelissä nimeltä elämä.
yleensä tuollaiset ongelmat kuten masennus ja koulukiusaaminen laukaisevat syömishäiriön helposti, niin sanotusti tuovat sitä lähemmäksi. puhu nyt ensin hänen kanssaan ja ilmaise huolesi. ja minun mielestäsi, jos hän näyttää menevän selvästi huonoon suuntaan sinun on velvollisuus ystävänä mennä puhumaan jollekkin aikuiselle. vaikka nimettömänä, esim. kouluterkkari. ystäväsi saattaa suuttua jos saa tietää että olet paljastanut hänet, mutta ymmärtää varmasti ajan kanssa, että olet ajatellut vain hänen parastaan. minun ystäväni vie minut hoitoon, ja jälkeenpäin olen siitä oikeasti hänelle kiitollinen, koska en olisi muuten enää elossa. siinä vaiheessa ei kannata suojella enää itseään, jos todella välittää ystävästään ja tämän elämästä.
fdgdg
Tämä on aina arka aihe, jokaiselle sairastuneelle.
Sairastumattomallekin.
Voisitko kysyä häneltä?
Sanoa että olet edes huolissasi?
Tuolla tahdilla paino tippuu ja paljon,
lyhyessä ajassa.
400 kaloria 16 vuotiaalle on liian,
aivan liian vähän ottaen huomioon että kehitys ei ole tapissaan. Kysy ensin. Kerro huolesi.
Jos hän kieltää, katso tilannetta.
Syökö hän esim. koulussa kuinka?
Vietättekö vapaa-aikaa yhdessä?
Miten hän silloin syö?
Sen enempää en vielä ala neuvomaan, ennenkuin nuo ovat selvillä