Meillä on kolme saksanpaimenkoiraa. 7 ja 3 vuotiaat ja pentu 4kk. Vanhempi teki pennulle heti selväksi että sen niskavilloissa ei sitten muuten roikuta mutta tämä kolme vuotias ei. Niinpä lenkillä vapaana ollessa tämä pentu on jatkuvasti 3 vuotiaan niskavilloissa roikkumassa. mitään kontaktia pentuun ei silloin saa. Juoksee vaan 3 vuotiaan perässä mihin ikinä tämä meneekin. Naruissa sitten taas sama homma. Vetää niin paljon kuin vaan pystyy ja vain silloin jos tämä 3 vuotias kulkee pennun edellä.. Kokeiltu on monenlaista katsekontaktin hakemista ja muutaman kerran se on onnistunutkin ja päälle saa tietysti kovat kehut. Tuntuu vaan niin turhauttavalta kun pentu ei näe ei kuule mitään tai ketään muuta kuin koirakaverinsa.
Kun pennun kanssa käy yksin lenkillä, on se kuin unelma. Kulkee vierellä ja hakee kontaktia kyllä ahkeraan ja vilkuilee taaksensa etten vain sieltä minnekkään katoa. Millä ihmeellä pennun sais siis ymmärtämään että me ihmiset ollaan ne joita kuunnellaan ja seurataan, ei tämä 3 vuotias?
Kun pennun kanssa käy yksin lenkillä, on se kuin unelma. Kulkee vierellä ja hakee kontaktia kyllä ahkeraan ja vilkuilee taaksensa etten vain sieltä minnekkään katoa. Millä ihmeellä pennun sais siis ymmärtämään että me ihmiset ollaan ne joita kuunnellaan ja seurataan, ei tämä 3 vuotias?
Vastaukset 7
Vanhimmat
etusijalle.Minä laittaisin nuorimmaisen ja leimauttaisin sen sinuun.Miksi pitää olla niin monta koiraa,siitä tulee ongelmia joista itse kerroit.
Siis eli ongelman ratkaisu on se että ei olisi pitänyt ottaa niin montaa koiraa?? :) Eiköhän siihen oo olemassa joku ihan oikeakin ratkaisu. Tiedän kyllä mitä haluan en vain tiedä miten sen parhaiten saan!
sitä nuorimmaista etusijalle panna, vaan lauman arvojärjestys on säilytettävä, muuten tulee myöhemmin ongelmia. Pennun koulutukseen ja kontaktin, leimautumisen harjoitteluun on varattava aikaa yksin omaan sille. Eli olette silloin kahdestaan. Sitten kun vapaana juoksentelua on ohjelmassa, annat niiden vaan sitten juoksennella, silloin ei ole kouluttamisen aika.
nimessä nuorimmaista etusijalle. Se muista koirista joka on ollut tähänkin asti ykkönen on sitä edelleen eli se saa ruuan ensimmäisenä, menee ovesta sinun jälkeesi ensimmäisenä ja saamuunkin huomion ekana. Mahdollisimman vähän kuljettaisin pentua isompien mukana jotta siitä tulisi riittävän itsenäinen.
Leikit erikseen ja koulutusjutut erikseen
Potkit tutkainta vastaan, kun yrität niitä yhdessä lenkille viedä. Joka kerta, kun pentu lähtee kolmivuotiaan mukaan, astutte askeleen taaksepäin siitä edistyksestä mitä olette kahden kesken saaneet aikaan.
Neuvo: Älä lenkkeile yhtä aikaan. Opeta koiralle kontakti "steriilissä" ympäristössä. Mutta tuon ikäinen koira ei vielä pidä sitä kontaktia kun häiriöitä tulee. Ja jos häiriö on ylivoimaisen viettelevä, kuten tuo leikkikaveri on tilanne mahdoton. Siis yhteislenkit pois. Mutta jos nillä on pakko käydä, anna koirien olla täysin omissa oloissaan, älä yritä mitään kontaktia, luoksetuloa, tai muuta. Jos pentu pitää saada kiinni, kutsu se kolmivuotias luokse. Mutta paras keino tuo, erilliset lenkit.
Hyviä neuvoja lisäisin vielä että jos 3-vuotias ei pennulta see mitään rauhaa niin sinun täytyy mennä väliin ja antaa 3-vuotiaalle omaa rauhaa. et varmaan itsekään pitäisi jos joku roikkuisi sinun kaulassa koko ajan. Meille tulossa saksanpaimenkoira ja ollaan jo molemmille,sekä tulevalle että nykyiselle järjestetty omat paikat jonne ei toisella ole sitten asiaa.
samaa mieltä olen minäkin. Pentu ulkoilutetaan omineen. Tarkoitushan on, että pentu leimautuu ohjaajaan eikä toiseen koiraan. Näitä ns. "koiran koiria" on tullut nähtyä vuosien varrella paljon. Koiranpennulle on paljon helpompaa leimautua vanhempaan koiraan, kuin ihmiseen. Siksi se pentuaikana kaksin pennun kanssa vietetty laatuaika on niin tärkeää. Myöhemmin porukkalenkit on ihan ok, jos koirat silloin vielä keskenään tuleva toimeen. Kaikenlaista kun voi sattua, kun pentu aikuistuu. Nähty on.