8. päivä maaliskuuta. Päivä niin kuin kaikki muutkin. Kauppareissu Lupun ja Emmin kanssa. Viimeiset sata metriä kirmaten kilpaa kotiin... 8.4. niin ei vaan tapahtunutkaan. 8-vuotias uros lapinkoirani keksi jotain muuta. Juoksi sillalta alas Kehä III:lle. Pääsi onnistuneesti ensimmäisten kolmen ajokaistan yli, mutta keskialueen ylitettyään jäi auton töytäisemäksi. Hengissä, päähän iskun saaneena kannoin ensin vertavuotavana kotiin ja sitten kumppanini kanssa Viikkiin pieneläinsairaalaan. Lupun tila huononi vaikka päällepäin vammat olivat suhteellisen vähäiset. Täräys 100km/h ajavasta autosta teki tehtävänsä ja Lupun aivotoiminta hiipui. Itkevän ja vinkuvan koiran päästäminen ajasta ikuisuuteen kahden päivän päästä ei ollut enää mikään kynnys. Lupun huuto lakkasi 10.4. klo 11.44 Viikissä. Toivon, että vielä kohtaamme.
Kuinka näin voi käydä? Koira, joka vihasi autoteitä. Rakasti kyllä autokyytiä. Naapurin lapset, jotka leikkivät miltei päivittäin Lupun kanssa jäivät kysymään "Miksi teit näin? Miksi juoksit autotielle ja jouduit sairaalaan? Älä jätä meitä!"
Lupua kaipaamaan jäivät lukuisa joukko aikuisia, lapsia ja koiraystäviä sekä ennen kaikkea Emmi-vaimo, jonka kanssa Lupulla on 20 jälkeläistä.
Tämä viesti olkoot muistutuksena kaikille koiranomistajille, että emme koskaan voi tietää, mitä koiramme päässsä liikkuu. Luulin, että tunnen koirani ja sen tavat, mutta tämä luulo vei Lupun luoltani.
Kuinka näin voi käydä? Koira, joka vihasi autoteitä. Rakasti kyllä autokyytiä. Naapurin lapset, jotka leikkivät miltei päivittäin Lupun kanssa jäivät kysymään "Miksi teit näin? Miksi juoksit autotielle ja jouduit sairaalaan? Älä jätä meitä!"
Lupua kaipaamaan jäivät lukuisa joukko aikuisia, lapsia ja koiraystäviä sekä ennen kaikkea Emmi-vaimo, jonka kanssa Lupulla on 20 jälkeläistä.
Tämä viesti olkoot muistutuksena kaikille koiranomistajille, että emme koskaan voi tietää, mitä koiramme päässsä liikkuu. Luulin, että tunnen koirani ja sen tavat, mutta tämä luulo vei Lupun luoltani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen pahoillani. Senkintakia, että välttyis tämmöisiltä on koira pidettävä aina ihnassa. SORRY!
Osanottoni suureen suruunne ja samalla kiitän siitä, että jaksoit laittaa tänne varoittavan esimerkin!
Itse en henkilökohtaisesti ole uskaltanut irroittaa koiraani vilkasliikeineisillä tieosuuksilla, enkä yleensäkään autoteiden läheisyydessä.
Olen ollut aina erityisen, ehkä liiankin varovainen tässä suhteessa!
Kertomuksesi lisäsi vaan uskoani tekeväni oikein, kun pidän koirani kytkettynä, kiitos siitä sinulle!
Tässä ikävässä tarinassa tulee esille se, että täysin ei voi tietää ja ennakoida koiransa liikkeitä, vaikka kuinka hyvin hauvelinsa tuntisikin.
Miksi ihmeessä Lupukin sai päähänsä juosta tielle, vaikka ei ole koskaan ennenkään sitä tehnyt??
Kukaan ei osaa siihen vastausta antaa....
Tuula, voimia sinulle ja ainakin minuun teit viestilläsi vaikutuksen ja kiitollisena siitä jatkan edelleen samaa linjaani, että minimoin riskit ja pidän koirani remmissä.
Tuohon voisi sanoa, että tutkimattomat ovat luojan tiet. Omalle kohdalle kävi pari vuotta sitten vastaava tapaus. 10 vuotias Tessa-koiramme päästettiin 5 aikaan aamulla pissille ulos. Oli mennyt tien yli metsän puolelle ja samaanaikaan kylätiellä liikkui lehtiauto. Juoksi sen alle takaisin tullessaan. Se on ainut auto, joka yleensä aamulla kylätiellä liikkuu. Ja kaikki 10 v. tuo koira liikkui siinä pihapiirissä ja ylitti tuon tien, eli, miksi nyt juoksi auton eteen, ei sitä kukaan ymmärrä.
Tessan elämä päättyi siihen kotiportille paluumatkalla.
Tiedän, mille sinusta tuntuu ja otan osaa suruusi. Siellä kultareunaisen pilven takana ovat
sinun Lupusi ja minun Tessani, ilman kipuja.