joten katsotaan, saisiko sinulta kunnon vastauksia ympäripyöreiden latteuksien sijaan. Eli tilanteeni on seuraava: olen naimisissa, mutta tunteeni miestäni kohtaan ovat ajat sitten kuolleet. Olen tässä liitossa vain käytännön syistä (lapset, raha, arjen pyörittäminen). Nyt mieleeni on vahvasti tullut toinen mies ja meillä on tunteita toisiamme kohtaan, en vain ole hänen tunteidensa tasosta aivan varma. Elämässäni on kaikki muu oikeastaan ihan hyvin, vain tuolla rakkausrintamalla on tökkinyt jo monta vuotta. Koska sekin puoli mahtaa loksahtaa kohdalleen ja miten se tapahtuu? Miten käy tämän mielessäni olevan, mielestäni minulle luodun miehen kanssa?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minulla myös samanlainen tilanne..
ainut vain että en ole yhteydessä mieheen ketä kohtaan minulla on suuria tunteita.Hän on "pelkuri" tiedän/tunnen että hänelläkin on tunteita minua kohtaan, mutta ei anna periksi järjelle.
Joten emme siis ole tekemissä, koska hän ei halua (tunteet purkaantuu aina kun näemme)
Niin se tuo kaipuun sininen kukka aina vaan nostaa päätään. On suloista löytää sielunkumppanuutta toisesta ihmisestä.
Nyt näyttää vain siltä, että tuo kumppanuus ja sopusointu on enemmän henkisellä kuin seksuaalisella tasolla. Tämä mies on vahvasti herättänyt muistosi ja tunteesi siitä, mitä on elää täysin, kokonaisena omana itsenään - siis näyttänyt sinussa itsessäsi olevan voiman ja mahdollisuudet, saanut sinut havahtumaan arjen turtumuksesta.
Voima ja tunteet ovat kuitenkin sinussa itsessäsi, eivät tuossa tunteittesi kohteessa. Voit tehdä sen voiman kanssa ihmeitä - joko omassa avioliitossasi tai jossain muussa suhteessa.
Mutta jokin varoituskello minulla soi, aavistus siitä että suhde olisi myrskyisä ja myrsky hävittäisi paljon sellaista, jota et ole valmis särkemään.
Anna ajan näyttää, anna miehen ottaa seuraava askel - kuulostele omia tunteitasi äläkä syöksy suhteeseen pakoon jotain, vaan luodaksesi jotain sellaista, joka on inhimillisesti arvokasta. Ihastuminen on ihastumista, intohimo on intohimoa, mutta rakkaus on suurin kaikista. Eikä rakkaus ole vain ihana tunne, vaan se on myös tekojen kielellä puhumista.