Kaiken jälkeen

"Ja yhä vielä
nyt kun olet jo mennyt
nyt kun kaikki on jo koettu
ja tunnettu
ja nähty
Yhä vielä sinä katsot minuun
ja minä katson sinuun
ja me hymyilemme toisillemme
ja rakastamme toisiamme
Yhä vielä
vaikka yhteinen matkamme jo päättyikin..."

Kai mä tein oikein, kun en enää jäänyt siihen
kaikkien mielestä niin täydelliseen suhteeseen.
Ei se ollut täydellinen, ei vaikka hymyilin ja
nauroin onnellisesti.
Hän petti minua, käytti rakkauttani hyväkseen
hallitakseen minua, kävi suuttuessaan käsiksi, ei halunnut puhua asioista, kulki omia polkujaan ja vaati minua ymmärtämään..
Mutta siltikin tunnen syyllisyyttä, enkä saa
sitä loppumaan...

Onko aihetta?
1285
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kenelläkään ei ole oikeutta käydä toiseeen käsiksi missään tilanteessa!
On selvää, että hän ei halunnut/ollut valmis vakavaan suhteeseen ja piti sinua vain yhtenä nappulanaan pelissä. Sellaisesta ei kannata tuntea syyllisyyttä, vaan sinun tulisi olla iloinen, että sinulla oli rohkeutta jättää henkilö, joka oli sinulle tärkeä ja rakas oman hyvinvointisi tähden.
Jos hän olisi ollut se oikea, hän ei olisi pettänyt sinua, käynyt käsiksi ja olisi luottanut ja rakastanut sinua niin paljon, että olisi avautunut sinulle.
Teit aivan oikein, joten onnea elämäsi varrelle.

"Vielä hetkisen aikaa täällä vaelletaan
Vielä hetkisen aikaa suru luo verkkojaan
Vielä hetkisen aikaa meillä ahdistus on
Vielä hetkisen aikaa laulu soi lohduton

Vielä hetkisen aikaa luopumista ja ikävää
hetken aikaa kunnes itku taaksemme jää.

Vielä hetkisen aikaa viima silmille lyö
Vielä hetkisen aikaa jatkuu pimeä yö
Vielä hetkisen aikaa vaille vastausta jää
Vielä hetkisen aikaa niin kaikki ymmärretään

Vielä hetkisen aikaa luopumista ja ikävää
Hetken aikaa kunnes itku taaksemme jää"
Anna-Mari Kaskinen

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yöperhonen kirjoitti:

"Ja yhä vielä
nyt kun olet jo mennyt
nyt kun kaikki on jo koettu
ja tunnettu
ja nähty
Yhä vielä sinä katsot minuun
ja minä katson sinuun
ja me hymyilemme toisillemme
ja rakastamme toisiamme
Yhä vielä
vaikka yhteinen matkamme jo päättyikin..."

Kai mä tein oikein, kun en enää jäänyt siihen
kaikkien mielestä niin täydelliseen suhteeseen.
Ei se ollut täydellinen, ei vaikka hymyilin ja
nauroin onnellisesti.
Hän petti minua, käytti rakkauttani hyväkseen
hallitakseen minua, kävi suuttuessaan käsiksi, ei halunnut puhua asioista, kulki omia polkujaan ja vaati minua ymmärtämään..
Mutta siltikin tunnen syyllisyyttä, enkä saa
sitä loppumaan...

Onko aihetta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu