miten

selvitä viikonlopuista... eli siis, ongelma tämä: avoliitto, miesystävä joka rakastaa herkkuja(ja pystyy syömää niit lihomatta yhtää). Itsellekki ne maistuivat mut lihomisen pelossa sain puhuttuu homman niin et vaa viikonloppuisi herkuteltas... Mut aloin karsimaan sen yhteen päivään(aiemmin koko vkonloppu)...ja vähä niinku esitän herkuttelevani koko viikonlopun.

Miesystävä tietää ongelmistani ja olen luvannut olla laihtumatta enää, koska hän ei tykkää liian laihoista. Olen siinä rajoilla kuulemma. JOskus toisinaa kanto puntarille ja huutii tuli jos yhtää liikkunut alaspäin ja hädissää sai aina selitellä.

Nyt ongelmana se ettei ne herkut maistu enää sinä yhtenäkää päivänä. Mun on tosi vaikee pistää yhtäkää namii suuhun, inhoon itteeni jokaist namii myöten enemmän. Mut otan jonku verran (osan oon pistäny taskuunki) ettei sanomista tulis. Ahdistun jo torstai iltana kun tiedän et joudun taas jotenki keplottelemaan viikonlopun yli. sunnuntaina olo ihanan rauhallinen kun tiedän et saan suht rauhas olla viikon...mitä nyt pientä kyselyä siit oonko syöny mitää päivän aikana.

En tiiä mitä tekisin..ideoita?
4454
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mua niin inhottaa viikonloput, kun poikaystävä aina haluaa ostaa jotain pitsaa tai muuta naposteltavaa. Tuleehan siinä itsellekin kauhea himo syödä, mutta syötyään tulee paha mieli ja alkaa ahdistaa. Toisinaan ajattelen että poikaystäväni pitää minua kamalana possuna, jos syön herkkuja hänen kanssaan.
Eli tottakai se stressaa ja saa pään sekaisin, kun ei tiedä miten pääsisi pakenemaan tilanteesta. Joskus tuntuisi vain helpommalta olla yksin viikonloppu, silloin ei tulisi mitään repsahtamis tilanteita..
Mutta minkäs teet.
Ei munkaan poikaystävä haluaisi että mä laihtuisin.. Mutta mä haluan.. Vaikea tilanne..

Äänestä

En oikeen osaa auttaa, mutta sanon sinulle ettet ole yksin, täällä on toinenkin joka ei halua loukata miesystävää joka rakastaa ruokaa ja herkkuja mutta ei lihoa. Leffaa kattoessa sain eteeni tuopillisen kokista, eikä mitään light versiota, siinä sitten kauhusta kalpeana yritin juoda sitä. Sitten hän tykkää hemmotella, laittaa ruokaa ja syöttää kaikkea pikkuhyvää. Siis onhan se kauhean mukavaa ja huomaavaista mutta en pysty syömään niitä hyvällä omatunnolla, mun tunnelmat ainakin menee pilalle kun suren niitä helvetin kaloreita.
Miesystävä ei myöskään pidä laihoista ja olen yrittänyt lihoa hieman. Toivotonta touhua...

Äänestä
  • Itellä ei oo poikaystävää vahtimassa mutta kavereiden seuras vietän viikonloput niin ne kyl
    sit seuraa että varmasti herkuttelen kans ja jos sanon jättäväni väliin ni nehän kyllä tunkee muhun ruokaa vaikka väkisin ..... Ne tosiaan on aavistanu etten mä ihan normaalisi suhtaudu ruokaan ja huomannu et jätän paljo syömättä.

    Nyt oon turvautunu sellaseen Pirkan ihme jäätelöön, joku Fruit&Ice Mansikka

    Äänestä

  • Kira Disorder kirjoitti:

    Itellä ei oo poikaystävää vahtimassa mutta kavereiden seuras vietän viikonloput niin ne kyl
    sit seuraa että varmasti herkuttelen kans ja jos sanon jättäväni väliin ni nehän kyllä tunkee muhun ruokaa vaikka väkisin ..... Ne tosiaan on aavistanu etten mä ihan normaalisi suhtaudu ruokaan ja huomannu et jätän paljo syömättä.

    Nyt oon turvautunu sellaseen Pirkan ihme jäätelöön, joku Fruit&Ice Mansikka

    oli poikaystävä ja nähtiin vkoloppusin, niin söin ihan hyvällä omatunnolla jotain hyvääkin, en kaikkea mut maistelin poikaystävän mieliks ja viikol palasin taas kituuttamaan. eikä ne vkoloput lihottanut yhtään, ku se kituuttaminen sit kompensoi sitä..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ihmeessä kirjoitti:

selvitä viikonlopuista... eli siis, ongelma tämä: avoliitto, miesystävä joka rakastaa herkkuja(ja pystyy syömää niit lihomatta yhtää). Itsellekki ne maistuivat mut lihomisen pelossa sain puhuttuu homman niin et vaa viikonloppuisi herkuteltas... Mut aloin karsimaan sen yhteen päivään(aiemmin koko vkonloppu)...ja vähä niinku esitän herkuttelevani koko viikonlopun.

Miesystävä tietää ongelmistani ja olen luvannut olla laihtumatta enää, koska hän ei tykkää liian laihoista. Olen siinä rajoilla kuulemma. JOskus toisinaa kanto puntarille ja huutii tuli jos yhtää liikkunut alaspäin ja hädissää sai aina selitellä.

Nyt ongelmana se ettei ne herkut maistu enää sinä yhtenäkää päivänä. Mun on tosi vaikee pistää yhtäkää namii suuhun, inhoon itteeni jokaist namii myöten enemmän. Mut otan jonku verran (osan oon pistäny taskuunki) ettei sanomista tulis. Ahdistun jo torstai iltana kun tiedän et joudun taas jotenki keplottelemaan viikonlopun yli. sunnuntaina olo ihanan rauhallinen kun tiedän et saan suht rauhas olla viikon...mitä nyt pientä kyselyä siit oonko syöny mitää päivän aikana.

En tiiä mitä tekisin..ideoita?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu