Kevättä vaan kaikille!
Rupesin tuossa taas funtsaamaan syntyjä syviä ja päätin vähän kirjoittaa pitkästä aikaa.
Joku oli oikeassa että ne "vatsaa vääntävät morkkikset" entisestä elämästä ajanmittaan helpottaa. Kyllähän ne aina mielessä käy ne vanhat känniörvellykset mutta ei ne enää jää päässä kiertämään sillätavalla kuin ennen.
Ja on tässä täytynyt muutenkin muuttaa ajatusmaailmaansa ja periaatteitaan. Eräällä tavalla on tarvinnu nöyrtyä, ei kuitenkaan alkoholin(pelkästään) edessä, vaan ihan kokonaisvaltaisesti. Ihan luonteestaan lähtien on ollut tunnustettava että olen ollut erittäin vaikea henkilö, niin itseni kannalta kuin omaisteni kannalta. Ennen sitä oli hyvinkin kärkkäästi tuomitsemassa ihmisiä ja tiesi mielestään kaiken, mutta nykyään siihen ei ole halua enää. Enkä minä ole kelvollinen ketään arvostelemaankaan saati tuomitsemaan.
Mutta ei tämä elämä niin vakavaa ole! Virheitä sattuu, mutta aina niistä varmasti jotain oppiikin. Ja semmosta ihmistä ei olekkaan joka olisi virheetön, toiset tekee enemmän ja pahempia niitä virheitä, mutta harvassa taitaa loppujen lopuksi olla ne jotka rehellisesti virheensä tunnustavat. No, tämmösiä ajatuksia halusin teidän kanssanne tällä kertaa jakaa.
Oikein hyvää ja valoisaa kevään jatkoa! Toivotaan aurinkoisempia ja lämpimämpiä ilmoja niin mielikin pysyy korkeammalla!
Rupesin tuossa taas funtsaamaan syntyjä syviä ja päätin vähän kirjoittaa pitkästä aikaa.
Joku oli oikeassa että ne "vatsaa vääntävät morkkikset" entisestä elämästä ajanmittaan helpottaa. Kyllähän ne aina mielessä käy ne vanhat känniörvellykset mutta ei ne enää jää päässä kiertämään sillätavalla kuin ennen.
Ja on tässä täytynyt muutenkin muuttaa ajatusmaailmaansa ja periaatteitaan. Eräällä tavalla on tarvinnu nöyrtyä, ei kuitenkaan alkoholin(pelkästään) edessä, vaan ihan kokonaisvaltaisesti. Ihan luonteestaan lähtien on ollut tunnustettava että olen ollut erittäin vaikea henkilö, niin itseni kannalta kuin omaisteni kannalta. Ennen sitä oli hyvinkin kärkkäästi tuomitsemassa ihmisiä ja tiesi mielestään kaiken, mutta nykyään siihen ei ole halua enää. Enkä minä ole kelvollinen ketään arvostelemaankaan saati tuomitsemaan.
Mutta ei tämä elämä niin vakavaa ole! Virheitä sattuu, mutta aina niistä varmasti jotain oppiikin. Ja semmosta ihmistä ei olekkaan joka olisi virheetön, toiset tekee enemmän ja pahempia niitä virheitä, mutta harvassa taitaa loppujen lopuksi olla ne jotka rehellisesti virheensä tunnustavat. No, tämmösiä ajatuksia halusin teidän kanssanne tällä kertaa jakaa.
Oikein hyvää ja valoisaa kevään jatkoa! Toivotaan aurinkoisempia ja lämpimämpiä ilmoja niin mielikin pysyy korkeammalla!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka dokasin yksin neljän seinän sisällä niin silti rupesi tulemaan morkkiksia. Syyllisyys oli jotain aivan järkyttävää. Joskus vieläkin 2-3krt vuodessa otan vähän, niin aina sama homma. Menee unet ja ne menneisyydet olot palaavat kuin eivät olisi pois olleetkaan. Onneksi viina ei enää orjuutaa niinkuin ennen. Nykyään voin valita.
Joku sanoi hyvin, että ennen joi että pahaolo menisi pois. Tänäpäivänä ei viitsi juoda, ettei pahaolo tule takaisin.
Herkille ja tunteelisille ei viina yksinkertaisesti vaan sovi.
On kans tämän vuoden aikana juonut 3-4 kertaa ja käy just niin kuin sanoit. Kauheet morkkikset ja unettomuus ja ahdistus siitä vaan tulee vaikkei mitään olisi örveltänytkään. Tuo "ennen joi, jotta tulisi hyvä olo ja nykyään on juomatta, jotta se ei menisi pois" on loistava toteamus. Pidän sen mielessä!
2.5 vuotta raittiina, möykky tuli viime viikolla mahaan kun sanoivat tutun tutut että olivat joskus nähneet minut junassa... siihen aikoihin meni junamatkatkin vituralleen, tuskin edes kävin makuuosastolla, pilkkuun asti tupakkakopin ja ravintelivaunun väliä... ja aamulla elieliin parantaville, ja ehkä päivän mittaan saatoin jopa päästä määränpäähänkin tai sitten en - hotelliin dokaamaan.