Huomasin juuri 'hassun' asian. Olin kuulunut sähköpostilistalle, jossa entiset luokkakaverit vaihtoivat kuulumisia ja kutsuivat luokkakokouksiin jms. Tänään tuli mieleeni, että sen jälkeen, kun viime vuonna kerroin sairastaneeni syövän, en ole saanut yhtään sähköpostia heiltä. Olettavatkohan he, että jos on syöpä, sitä kuolee? Ei siis kannata kirjoitella reppanalle:)
Olisi aika ärsyttävää, jos ei olisi niin huvittavaa. Tietämättömyys syövästä on yllättävän yleistä.
Onko teillä muilla ollut samantapaisia kokemuksia?
Olisi aika ärsyttävää, jos ei olisi niin huvittavaa. Tietämättömyys syövästä on yllättävän yleistä.
Onko teillä muilla ollut samantapaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Samoja kokemuksia, toiset suorastaan hämmästyvät, että vieläkö tuo on elossa, mutta minua tuo huvittaa.
.....
Kun minulla todettiin syöpä, leikattiin ja aloitettiin hoidot niin osa sukulaisistani eivät uskoneet minun selviävän tästä koettelemuksesta niin he valitsivat minulle jo hautajaisvirretkin ja kysyivät, että kelpaavatko ne minulle sitten kun olen kuollut.
Hämmästys olikin suuri kun elän vielä tänäkin päivänä täysipainoista elämää. Eräät ystäväni myös luulivat, että syöpä tarttuu kuin spitaalisella jos sitä koskettaa niin oitishan se tarttuu toiseen osapuoleen.
Osaa ystävistäni varoiteltiin, ettei saa olla kanssani tekemisissä, jotten ime heidän enrgioitaan sairastamiseeni. Jotkut läheiseni järkyttyivät niin taudistani, että vasta näin pitkän ajan jälkeen välimme ovat palautuneet lähes entiselleen, mutta eivät palaudu kuitenkaan koskaan kokonaan, koska syövän varjo leijuu aina mukana.
tuollaisia kokemuksia kaikki ystävät ja sukulaiset suhtautuivat normaalisti.
Ja nykyään syöpä on niin yleinen sairaus että joka suvussa on ainakin yksi sairastunut:))
asenteita. Joku täti oli todella ihana; ei tehnyt isoa asiaa itse syövästä, mutta pahoitteli sitä, miten paljon aikaa ja vaivaa hoidot tulisivat tuottamaan. Hän ymmärsi asian, koska hänen oma miehensä oli sairastanut kauan. Sisaruksista yksi mitätöi koko asian - pikku juttuhan se on nykyaikana; hoidot ovat niin tehokkaita. Ei ottanut mitään kantaa siihen, kuinka hoidot vievät työaikaa ammatinharjoittajalta, ilman tuloja sairaalakäyntien ajalta. Joku sisar melko suoraan sanoa poksautti, että hän jotain tällaista osasi odottaakin, kun olin niin "rääkätyn näköinen" (= olin joutunut olemaan hänen seurassaan). Yksi rukoilee puolestani. Muut sisarukset eivät vaivautuneet kommentoimaan ollenkaan - en ole kuullut heistä sanaakaan. Valmistautuvat varmaan hautajaisiin ja miettivät, saavatko mitään perintönä. Olen kuta kuinkin tehnyt pesäeron koko perheeseen. Joskus ajattelen, että he ovat olleet osasyy sairastumiseeni. Toisaalta heillä tuntuu olevan samantapainen syöpään altis luonne. Saatamme lopultaa kupsahtaa koko perhe kasvaimiin.
noin, ennen omaa sairastumistani. Nyt tunnen, että terveys on paljolti kiinni omasta mielentilasta. Olen yrittänyt kehitellä itseäni rakastavampaan suuntaan, jättänyt huoliani herran huomaan, antanut anteeksi ja unohtanut paljon. Uskoisin pysyväni terveenä nyt.
Mutta ennen ajattelin, että syöpä on kuolemantuomio. En tiennyt, että pikkuruisen rintasyöpäkasvaimen uusiutumisen todennäköisyys on vain prosentin luokkaa.
Ehkä luokkakaverit yrittävät olla 'hienotunteisia'. Ehkä he luulevat, ettei sairauden kokeneella enää ole kiinnostusta turhiin asioihin, kuten luokkakokouksiin jms. Kuolema vaan olisi mielessä? Ehkä he luulevat, että sairastunut on epärehellinen itseään kohtaan, tai ei tajua vakavaa tilannettaan. Tai ehkä he ovat kusipäitä taukkeja. Kuka tietää.
eivät osaa suhtua omasta mielestään oikein eivätkä tiedä mitä sairastuneen kanssa voisi puhua?
Mehän ollaan nyt ihan eri rotua kuin he:)
Kummasti se katsontakanta muuttuu, kun omalle kohdalle sattuu tällainenkin asia kuin sairaus. Niin, on se muuttanut minua. Ja ehkä tosiaan olen nyt kiinnostunut eri asioista kuin ennen. Mutta siltikään en ole vielä täysin tajunnut, mitä ympäristö minusta ajattelee. Kuitenkin olen suurelta osin sama ihminen kuin ennenkin.
niin sittenhän tulee taas osa "kansasta" näkemään, että syöpä ei ole välttämättä sitä mitä se on joskus ollut.
Se porukka tarvitsee selvästi oikeaa, ajan tasalla olevaa tietoa.
Lääkärin mukaan syöpä ei tartu edes verensiirrossa.Ei kyllä kehoittanutkaan syöpään sairastunutta,ennen aktiivista verenluovuttajaa menemään enää verenluovutukseen.
sujumaan melkein samalla lailla kun ennen,ehkä sentään jonkun verran on ajatukset muuttuneet,ei pidä mitään enään itsestään selvyytenä,ja ehkäpä
pintapuolisuus on jäänyt syrjemmälle,eikä kovin pienistä hätkähkä.Etappeja,haaveita ja unelmia kun on niin päiväkin paistaa helpommin.