Rooman kerjäläiset

Roomassa on kerjäläisiä ja rahanpyytäjiä sekä kaduilla että varsinkin nähtävyyksien ympärillä.

Minua jäi kaivelemaan yhden mummun valitukset ja niinpä päätin antaa jotakin seuraavalle kohdalleni osuvalle pyytäjälle.

Siellähän se jo makasikin seuraava kurja mummo paksulti rääsyjä päällään ja huivi silmillä niin, että vain toinen puoli kasvoista vähän näkyi. Annoin mummelille vitosen kouraan ja sain perääni tietysti siunaukset (tai manaukset).

Pari askelta otettuani hoksasin, että mummun käsi oli ihmeen vankka ja sileä, ei yhtään suoninen eikä ryppyinen, mikä olisi hänen ikäisellään pitänyt olla. Myöhemmin valokuvaa katsoessani näyttää siltä, että kuvassa on keski-ikäinen, vankka mies. Seurailin sitten muitakin mummoja, jotkut istuivat tai olivat sellaisissa konttausasennoissa joihin vanhukset eivät, jotain ketterää poikkeusta lukuunottamatta, kykene. Vanhukset istuvat mielellään ainakin pienellä korokkeella, eivät ne enää taivu mutkille.

Miksei sitä voisi todelliselle tarvitsijalle antaakin, mutta hyväksikäytetyksi tuleminen raivostuttaa. Halutessaan kannattaa antaa sellaiselle joka näyttää päänsä ja kasvonsa reilusti.

Olihan näillä suomeenkin pesiytyneillä kejäläisillä pakettiautoissaan kaikenlaista kerjäläis- ja kurjalaisrekvisiittaa.

Antamani vitosen aion kuitata, vähän nolona kylläkin, vain matkamuistoksi