Onko täällä monia ns. leipähomoja,jotka eivät oikeasti ole,mutta joutuvat esittämään ja hakeutuvat gay-piireihin,koska helluntaisisaret harrastavat niin ankaraa ulkonäkö-ja ammatinvalintarasismia?
Homoksi kääntyneet?
HL-skr
101924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuka esittäisi homoa vapaaehtoisesti tässä yhteiskunnallisessa ilmastossa, missä homot saavat automaattisesti solvausta milloin miltäkin taholta ihan vain siksi, että ovat homoja? Kuka haluaisi asettua sellaiseen asemaan, jos ei todella olisi homo? Kysyn vaan.
Lisään vielä tohon edelliseen, että kun kaikkia homojen puolustajiakin epäillään automaattisesti homoiksi, vaikka osa on heteroita ja biitä, niin ei niin halveksittuun ryhmään kukaan vapaaehtoisesti varmaan teeskentele kuuluvansa. Pitäisi olla melkoinen masokisti. Ehkä sellaisiakin sitten on?
Jotkut väittävät, että homot pitää homoutta niin hienona asiana, että valitsevat homouden. Kuvitelma sekin. Sen väittäjät hyötyisi varmaan psykiatrin palveluista...
Ex-hellarina ja edelleen noiden(kin) piirien liepeillä liehuvana seurailen huvittuneen kauhistuneena liikkeen hetskujen(?) parinvalintapeliä.
Onhan se toki kovin tärkeä päätös kenet ottaa, kun eräät eivät edes suostu aloittamaan seurustelua ennenkuin kihlaus on jo suurinpiirtein päätetty. Joissain seurakunnissa porukka taas seukkailee "ristiin", kaikkien kanssa vuorotellen, kunnes ekat ikäluokasta menevät naimisiin ja muut pian muodikkaasti perässä. Sitten on vielä ne kolmannet, ehkä lapsesta asti seurustelleet, jotka kiirehtivät vihille 17-vuotiaina kun tosirakkaus ei malttaisi millään odottaa -
Mitä tulee homouteen: en tunne tämän kirkon piiristä ketään joka avoimesti tunnustaisi olevansa jotain muuta kuin hetero. Minulle ei olisi aikoinani tullut mieleenkään kertoa bi-puolestani, sillä olisin vain saanut huolestuneita esirukoilijoita ja oudon leiman otsaani. (Vaikka olen kyllä ollut aina vähän "toinen jalka ulkona", sellainen harmaa lammas.)
Ja siis pointti oli se, että olla helluntailainen ja esittää homoa... Kuulostaa minusta aika kaukaa haetulta!
Vika voi olla minussa kun en tosiaan ymmärrä mitä haluat ilmaista kirjoituksellasi. Erikoisesti tuo loppu, "ulkonäkö- ja ammatinvalintarasismia"
Voisitko selventää?
Filosofi Jukka Hankamäki, itsekin homo, vastusti TV-keskustelussa äsken ajatusta, jonka mukaan olisi olemassa homogeeni, joka määräisi jonkun homoksi.
Jos ihminen ei "synny homoksi" ei ole ihme, että joku voi naisen puutteen vuoksi alkaa harrastamaan homosuhteita...vaikkapa vankilassa... tai hellaripiireissä :-))
Näillä palstoilla puhuvat yleensä junttihomot, jokta toistavat "synnyin homoksi" mutta kannattaa lukea akateemisten homojen kirjoituksia vaikkapa tätä:
http://www.geocities.com/jukkahankamaki/eraanparadigman.html
En sano mitään "homogeeneistä", vaan omasta geenitietämättömyydestäni liittyen sukupuoleen ja interseksuaalisuuteen. Vasta eilen opin seuraavaa (lainaus Z-lehdestä 6/99, s.24):
"...on arvioitu, että väestöstä 1/500 kuuluu joukkoon, jonka sukupuolta määrittävät geenit ovat muuta kuin tavanomaiset XX tai XY. Esimerkiksi sen jälkeen, kun olympiakisoissa otettiin käyttöön geenitestit sukupuolen määrittämiseksi, useat naiset on hylätty, koska he eivät geenitestien mukaan olleet naisia. Kuitenkaan yksikään näistä urhailijanaisista ei myöskään ollut mies. Ainoastaan heidän geenityyppinsä olivat tavanomaisesta poikkeavat. [...] Yksi yleisimmistä interseksuaalisuuden muodoista on ns. klinefelterin syndrooma. Yleensähän miehet saavat yhden X-kromosomin äidiltään ja Y-kromosomin isältään. Henkilö, jolla on klinefelterin syndrooma, on saanut ylimääräisen X-kromosomin joko isältään tai äidiltään (XXY, XXXY). [...] Monet klinefelterin syndrooma -miehistä ovat homoseksuaaleja, jotkut transseksuaaleja."
xxy-miehet ole yleensä sellaisia vähän pullukoita ja vähäkarvaisia? Mistäköhän taas luinkaan jotain sellaista...
Niin, geneettinen sukupuoli on vain yksi (biologisen) sukupuolen ulottuvuus. Sehän on tietenkin ihan mielenkiintoinen vyyhti kysymyksiä, että millä tavalla seksuaalisuuteen ja toisaalta sukupuolen biologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet kietoutuvat yhteen. Onnea sille, joka siihen soppaan aikoo kätensä työntää ja vieläpä sanoa siitä jotakin pitävää ja todennettavissa olevaa.
Kyllä se ihan totta on,että hellari-ja uskovaispiireissä on suuri vaara ajautua homoksi - tahtomattaan!
Serakunnissahan pyörii paljon sellaisia miehiä jotka voidaan lukitella ns.marginaaliporukaksi.
Näillä ei ole paljoa saumaa kauniiden lähetys- tai lääkäriperheiden kaunottarien silmissä,eikä juuri muidenkaan.Ex-narkkarimuijatkin vierastavat näitä marginaaligosseja,koska haluavat huumeista vapauduttuaan nousta ylempään sosiaaliluokkaan.
Yleistäen voisi sanoa,että hyväosaiset seurakuntasisaret valitsevat hyväosaisia tai vielä hyväosaisempia (ja usein komeita) uroita.
Ja vähempiosaiset sisaret taasen tavoittelevat suoraan parempaa sosiaalista statusta.
Marginaaliporukan uroot (jotka usein myös ovat mielenterveyspotilaita) jäävät väistämättä sivustakatsojiksi,kaikkien seurakunnallisten soihdinmenojen suhteen.
Yksinäisyys ainoana seuralaisena,marginaaliveli ajautuu helposti gay-piireihin,josta saa vaikkapa alkoholisoituneelta gay-veljeltä hiemaan ymmärrystä osakseen.
Voi Jessus!