Eturauhassyövän hoitomuodoista y.m.

Korkea psa- arvo sinänsä ei ole haitallista. Se voinee olla lähes mitä tahansa. Sen katsotaan viittaavan eturauhassyöpään, jos se liikkuu yli 6:n. Siis voidaan epäillä. Mutta esim. yli kuuskymppisellä voidaan hyvällä syyllä epäillä kymmeniä tauteja.

Jonkin verran kertoo Gleason luku.

Minä en pitänyt kiirettä. Mittailtiin psa:ta. Se ei mennyt ollenkaan niinkuin lääkärit piirsivät käyriä. Se laski, myöhemmin nousi ja nyt yli viiden vuoden aikana se on pomppinut edestakaisin 5:N ja 9.5:n välillä.
Minä ajattelin, että mitähän jos varmuuden vuoksi nauttis elämästä ja opettelis olemaan kiitollinen.

Ota näistä selvää? Kuka tietää ja mitä?


Nyt eturauhassyöpäpotilasyhdistyksissä kaikki miehet on leikattu, sädetetty tms.
Yhdenkään en ole kokouksissa kuullut epäilevän, että onko se tehty turhaan?
Lehdissä turhista leikkauksista vihjaillaan tämän tästä.


Tämä pohdinta olisi juuri uusia potilaita ajatellen ensiarvoisen tärkeätä. Rehellisyys, eihän muuta tarvita.

Saapa nähdä mitä esim. kymmenen vuoden päästä asiasta kirjoitellaan?


_Yksittäisestä eturauhassyövästä kukaan ei voi sanoa mitään varmaa_

Myönteisin terveisin.

erkki.hoo kirjoitti:

Korkea psa- arvo sinänsä ei ole haitallista. Se voinee olla lähes mitä tahansa. Sen katsotaan viittaavan eturauhassyöpään, jos se liikkuu yli 6:n. Siis voidaan epäillä. Mutta esim. yli kuuskymppisellä voidaan hyvällä syyllä epäillä kymmeniä tauteja.

Jonkin verran kertoo Gleason luku.

Minä en pitänyt kiirettä. Mittailtiin psa:ta. Se ei mennyt ollenkaan niinkuin lääkärit piirsivät käyriä. Se laski, myöhemmin nousi ja nyt yli viiden vuoden aikana se on pomppinut edestakaisin 5:N ja 9.5:n välillä.
Minä ajattelin, että mitähän jos varmuuden vuoksi nauttis elämästä ja opettelis olemaan kiitollinen.

Ota näistä selvää? Kuka tietää ja mitä?


Nyt eturauhassyöpäpotilasyhdistyksissä kaikki miehet on leikattu, sädetetty tms.
Yhdenkään en ole kokouksissa kuullut epäilevän, että onko se tehty turhaan?
Lehdissä turhista leikkauksista vihjaillaan tämän tästä.


Tämä pohdinta olisi juuri uusia potilaita ajatellen ensiarvoisen tärkeätä. Rehellisyys, eihän muuta tarvita.

Saapa nähdä mitä esim. kymmenen vuoden päästä asiasta kirjoitellaan?


_Yksittäisestä eturauhassyövästä kukaan ei voi sanoa mitään varmaa_

Myönteisin terveisin.

Lue lisää

eturauhassyöpään. Mieleen tulee kaikki muistamani alueen vanhat ukot, joilla ei ollut sairaalassa edes potilaskorttia. He eivät menneet sairaalaan jollei ollut henki kyseessä tai vakava tapaturma.

Äijät polttivat piippua, söivät läskiä eivätkä käyneet lenkillä ikinä. Nykyisten elintapoja tutkivien tutkijoitten mukaan nuo äijät olisivat pitäneet kuolla jo viisikymppisenä.

Silti nuo teräsvaarit elivät 80-90 vuotiaiksi kevyesti, eikä silloin kukaan kuollut eturauhassyöpään. Useimmiten sydän teki tenän, mutta harva kuoli syöpään, jos kuoli, niin maha taikka keuhkosyöpään.

Mutta eipä hätäillä, katsotaan mitä tehdään.

erkki.hoo kirjoitti:

Korkea psa- arvo sinänsä ei ole haitallista. Se voinee olla lähes mitä tahansa. Sen katsotaan viittaavan eturauhassyöpään, jos se liikkuu yli 6:n. Siis voidaan epäillä. Mutta esim. yli kuuskymppisellä voidaan hyvällä syyllä epäillä kymmeniä tauteja.

Jonkin verran kertoo Gleason luku.

Minä en pitänyt kiirettä. Mittailtiin psa:ta. Se ei mennyt ollenkaan niinkuin lääkärit piirsivät käyriä. Se laski, myöhemmin nousi ja nyt yli viiden vuoden aikana se on pomppinut edestakaisin 5:N ja 9.5:n välillä.
Minä ajattelin, että mitähän jos varmuuden vuoksi nauttis elämästä ja opettelis olemaan kiitollinen.

Ota näistä selvää? Kuka tietää ja mitä?


Nyt eturauhassyöpäpotilasyhdistyksissä kaikki miehet on leikattu, sädetetty tms.
Yhdenkään en ole kokouksissa kuullut epäilevän, että onko se tehty turhaan?
Lehdissä turhista leikkauksista vihjaillaan tämän tästä.


Tämä pohdinta olisi juuri uusia potilaita ajatellen ensiarvoisen tärkeätä. Rehellisyys, eihän muuta tarvita.

Saapa nähdä mitä esim. kymmenen vuoden päästä asiasta kirjoitellaan?


_Yksittäisestä eturauhassyövästä kukaan ei voi sanoa mitään varmaa_

Myönteisin terveisin.

Lue lisää

Olen kuusikymmentävuotias. Minulla oli toista vuotta sitten psa vähän yli 6. Tehtiin ultraäänikuvaus ja mittailtiin psa:ta muutamia kuukausia. Se liikkui 6-7 välillä.

Viime toukokuussa otettiin neulanäytteet. Tuloksena syöpä luokitus Gleason 4 3. Rakko tähystettiin ja luusto kuvattiin ja ne näyttivät puhtaalta. Kuntoni oli hyvä ja jatkoin liikunnallista elämäntapaani juoksua harrastaen entiseen malliin.

En tuntenut olevani sairas, mutta urologin mielestä tuli aloittaa hoito, joka olisi leikkaus tai sädehoito.

Yritin kysellä tarkempaa tietoa hoitamattoman syövän oletetusta tai mahdollisesta kehityskulusta ja kehityskulun muutoksista, joihin hoidolla pyrittiin.
Lääkäri kertoi prosenttilukuja elossaolevista eri tavoin hoidetuista viiden vuoden kuluttua hoidon jälkeen.

Kysyin, onko tietoa hoitamattomien elossaolosta? Myös kerroin, että en pyri mahdollisimman pitkään elinikään vaan elämään mahdollisimman hyvinvoivana. Tällöin lääkäri katsoi aiheelliseksi lähettää minut psykiatrille ja lisäksi suositteli minulle hakeutumista vertaisryhmiin.

Psykiatrilla kävinkin Meilahdessa City-maratonin reittiin tutustuessani, mutta ryhmiin en tuntenut tarvetta. Psykiatri ei mitään suositellut eikä lausunto mitään toimenpiteitä aiheuttanut.

Syyskuussa psa oli noussut 9 paikkeille ja urologi lähetti minut syöpäklinikalle sädehoitoon mainiten, että hormonihoito ei tule tässä tapauksessa kysymykseen.

Syöpäklinikan lääkäri kuitenkin selitti, että on hormoneja parempi lääke, jota käytetään kuurina ennen sädehoidon aloittamista. Tästä lääkkeestä ei tulisi hormonien haittavaikutuksia. Lääkäri kirjoitti kuurin ja sädehoito aloitettaisiin kuurin jälkeen kolmen kuukauden päästä.

Söin lääkettä yli 2kk, jonka jälkeen oli pakko lopettaa. Liikunta oli loppunut täydelliseen voimattomuuteen, en oikein saanut edes kengännauhoja solmittua. Oli hiki ja paleli. Rinnat kasvoi ja pakotti; koko olemassaolon tuntu oli siirtynyt paisuviin nänneihin. Sairaus, joka ei ennen ollut vaikuttanut elämäntyyliini mitenkään, kulki nyt mukana koko ajan. Minusta oli vihdoin tullut syöpäpotilas.

Tämän vuoden maaliskuussa sädehoito sitten aloitettiin. Hoidosta on nyt saatu 2/3 ja vaikutusta alkaa olla. Jonkin verran ripulia ja suolen ärsytystä on. Virtsamistarve on hyvin tiheä ja pakonomainen. Nämä kai menevät ohi joskus hoidon päätyttyä, mutta mitä kaikkea vaikutusta sädetys lopulta ja tulevina aikoina aiheuttaa, on selvittämättä.

Lääkärit pitäyyvät pintapuolisten asioiden selvittelyssä ja pitempiaikaisista seurauksista ei saa tietoa.

Todellinen kysmys on se, että olisiko parempi jatkaa normaalia elämää hyväkuntoisena ja kuolla aikanaan, koska vaikka kuinka hoidetaan, niin ei kuusikymppinen enää uudeksi muutu.

kiven alla kirjoitti:

Olen kuusikymmentävuotias. Minulla oli toista vuotta sitten psa vähän yli 6. Tehtiin ultraäänikuvaus ja mittailtiin psa:ta muutamia kuukausia. Se liikkui 6-7 välillä.

Viime toukokuussa otettiin neulanäytteet. Tuloksena syöpä luokitus Gleason 4 3. Rakko tähystettiin ja luusto kuvattiin ja ne näyttivät puhtaalta. Kuntoni oli hyvä ja jatkoin liikunnallista elämäntapaani juoksua harrastaen entiseen malliin.

En tuntenut olevani sairas, mutta urologin mielestä tuli aloittaa hoito, joka olisi leikkaus tai sädehoito.

Yritin kysellä tarkempaa tietoa hoitamattoman syövän oletetusta tai mahdollisesta kehityskulusta ja kehityskulun muutoksista, joihin hoidolla pyrittiin.
Lääkäri kertoi prosenttilukuja elossaolevista eri tavoin hoidetuista viiden vuoden kuluttua hoidon jälkeen.

Kysyin, onko tietoa hoitamattomien elossaolosta? Myös kerroin, että en pyri mahdollisimman pitkään elinikään vaan elämään mahdollisimman hyvinvoivana. Tällöin lääkäri katsoi aiheelliseksi lähettää minut psykiatrille ja lisäksi suositteli minulle hakeutumista vertaisryhmiin.

Psykiatrilla kävinkin Meilahdessa City-maratonin reittiin tutustuessani, mutta ryhmiin en tuntenut tarvetta. Psykiatri ei mitään suositellut eikä lausunto mitään toimenpiteitä aiheuttanut.

Syyskuussa psa oli noussut 9 paikkeille ja urologi lähetti minut syöpäklinikalle sädehoitoon mainiten, että hormonihoito ei tule tässä tapauksessa kysymykseen.

Syöpäklinikan lääkäri kuitenkin selitti, että on hormoneja parempi lääke, jota käytetään kuurina ennen sädehoidon aloittamista. Tästä lääkkeestä ei tulisi hormonien haittavaikutuksia. Lääkäri kirjoitti kuurin ja sädehoito aloitettaisiin kuurin jälkeen kolmen kuukauden päästä.

Söin lääkettä yli 2kk, jonka jälkeen oli pakko lopettaa. Liikunta oli loppunut täydelliseen voimattomuuteen, en oikein saanut edes kengännauhoja solmittua. Oli hiki ja paleli. Rinnat kasvoi ja pakotti; koko olemassaolon tuntu oli siirtynyt paisuviin nänneihin. Sairaus, joka ei ennen ollut vaikuttanut elämäntyyliini mitenkään, kulki nyt mukana koko ajan. Minusta oli vihdoin tullut syöpäpotilas.

Tämän vuoden maaliskuussa sädehoito sitten aloitettiin. Hoidosta on nyt saatu 2/3 ja vaikutusta alkaa olla. Jonkin verran ripulia ja suolen ärsytystä on. Virtsamistarve on hyvin tiheä ja pakonomainen. Nämä kai menevät ohi joskus hoidon päätyttyä, mutta mitä kaikkea vaikutusta sädetys lopulta ja tulevina aikoina aiheuttaa, on selvittämättä.

Lääkärit pitäyyvät pintapuolisten asioiden selvittelyssä ja pitempiaikaisista seurauksista ei saa tietoa.

Todellinen kysmys on se, että olisiko parempi jatkaa normaalia elämää hyväkuntoisena ja kuolla aikanaan, koska vaikka kuinka hoidetaan, niin ei kuusikymppinen enää uudeksi muutu.

Lue lisää

Tuo on kertakaikkiaan visainen juttu. Kukaan ei pysty sanomaan mitään varmaa oikeastaan mistään. Kansainvälisesti tutkittu juttu on se, että syöpälajeja on noin 200, ja niissä on sitten hitaasti eteneviä ja ärtsympiä.

Eturauhassyövässä on sama tilanne, jos syöpä todetaan, kuka tietää sanoa heti, onko se hidas vaiko nopeasti leviävä. Tanskassa on jo otettu linjaa siihen suuntaan, että jäädään tiiviiseen seurantaan mitä jatkossa tapahtuu, ja tehdään hoitoratkaisu sitten kun tiedetään varmasti mikä on paras vaihtoehto.

Kun lukee asiantuntijoitten kirjoituksia, niin suuri määrä miehiä on kantanut eturauhassyöpää elämänsä ajan edes tietämättä siitä. He eivät ole kuolleet siihen vaan johonkin muuhun sairauteen.

Minulla (ikä 58v.) on nyt edessä tiukka valinta, aikaa on viikko kun lääkäri soittelee. Radikaalihoitona leikkaus tai sädehoito. Tunnen olevani täysin terve ja hyväkuntoinen, mutta olenko sen jälkeen kun hoito on tehty?

Vai jäänkö seurauslinjalle, siinäpä päänvaivaa kerrakseen.

PSA 13 kirjoitti:

Tuo on kertakaikkiaan visainen juttu. Kukaan ei pysty sanomaan mitään varmaa oikeastaan mistään. Kansainvälisesti tutkittu juttu on se, että syöpälajeja on noin 200, ja niissä on sitten hitaasti eteneviä ja ärtsympiä.

Eturauhassyövässä on sama tilanne, jos syöpä todetaan, kuka tietää sanoa heti, onko se hidas vaiko nopeasti leviävä. Tanskassa on jo otettu linjaa siihen suuntaan, että jäädään tiiviiseen seurantaan mitä jatkossa tapahtuu, ja tehdään hoitoratkaisu sitten kun tiedetään varmasti mikä on paras vaihtoehto.

Kun lukee asiantuntijoitten kirjoituksia, niin suuri määrä miehiä on kantanut eturauhassyöpää elämänsä ajan edes tietämättä siitä. He eivät ole kuolleet siihen vaan johonkin muuhun sairauteen.

Minulla (ikä 58v.) on nyt edessä tiukka valinta, aikaa on viikko kun lääkäri soittelee. Radikaalihoitona leikkaus tai sädehoito. Tunnen olevani täysin terve ja hyväkuntoinen, mutta olenko sen jälkeen kun hoito on tehty?

Vai jäänkö seurauslinjalle, siinäpä päänvaivaa kerrakseen.

Lue lisää

Näinhän se tosiaan on, eli visainen juttu! Eturauhassyöpä etenee yleensä hitaasti, joten omalla hoitopäätökselläsi ei välttämättä ole kova kiire. Itselläni PSA vaihteli lukemissa 12, 19 ja 15 ennen kuin radikaalihoito aloitettiin. PSA voi siis sekä nousta että laskea.

Itse valitsin aikanaan sädehoidon, koska urologi suositteli nimenomaan sitä minun tapauksessani. Jos nyt lääkäri antaisi minulle tasavahvoina vaihtoehtoina leikkaus tai sädehoito, päätyisin edelleenkin sädehoitoon. Vaikka omakohtaista kokemusta leikkauksesta ei ole, minulle on tullut sellainen käsitys, että sädehoidon pysyvät haitat ovat yleensä pienemmät kuin leikkauksen.

Valitsemalla aktiivisen seurannan välttyy tietysti kaikilta radikaalihoitojen elämän laatua huonontavilta sivuvaikutuksilta. Omat riskinsä siinä tietysti on, tauti voi odottelun aikana edetä kapselin sisäisestä ulkopuolelle levinneeseen. Tai sitten ei. Eli todella hankala tapaus.

Potilas joutuu pohtimaan panostaako elämän laatuun vai pituuteen. Radikaalihoidoilla elämä luultavasti pitenee, mutta ei kai sitäkään ihan varmuudella voi tietää. Maallikkona lienee kuitenkin viisainta luottaa oman hoitavan lääkärin suosituksiin. Ja ainahan voi myös hankkia toisenkin lääkärin mielipiteen.

PSA 13 kirjoitti:

Tuo on kertakaikkiaan visainen juttu. Kukaan ei pysty sanomaan mitään varmaa oikeastaan mistään. Kansainvälisesti tutkittu juttu on se, että syöpälajeja on noin 200, ja niissä on sitten hitaasti eteneviä ja ärtsympiä.

Eturauhassyövässä on sama tilanne, jos syöpä todetaan, kuka tietää sanoa heti, onko se hidas vaiko nopeasti leviävä. Tanskassa on jo otettu linjaa siihen suuntaan, että jäädään tiiviiseen seurantaan mitä jatkossa tapahtuu, ja tehdään hoitoratkaisu sitten kun tiedetään varmasti mikä on paras vaihtoehto.

Kun lukee asiantuntijoitten kirjoituksia, niin suuri määrä miehiä on kantanut eturauhassyöpää elämänsä ajan edes tietämättä siitä. He eivät ole kuolleet siihen vaan johonkin muuhun sairauteen.

Minulla (ikä 58v.) on nyt edessä tiukka valinta, aikaa on viikko kun lääkäri soittelee. Radikaalihoitona leikkaus tai sädehoito. Tunnen olevani täysin terve ja hyväkuntoinen, mutta olenko sen jälkeen kun hoito on tehty?

Vai jäänkö seurauslinjalle, siinäpä päänvaivaa kerrakseen.

Lue lisää

todettiin kans just sun ikäisenä eturauhassyöpä. Se päätyi leikkaukseen, jossa poistettiin koko eturauhanen. Syövän todettiin olevan kapselinsisäinen eikä se ollut siis todennäköisesti ehtinyt levitä minnekään. Hän toipui leikkauksesta hyvin, virtsankarkailua ei jäänyt yhtään, hermotoiminnoista en ole kysynyt...Mutta hän tykkää, että on mukavaa että syöpä on poistettu eikä tarvitse enää sillä vaivata päätään. Ajattelisin, että jos syöpä todetaan suht nuorena, se kannattaisi hoitaa, koska on suurempi riski, että ehtii levitä. Jos taas todetaan yli 70-vuotiaana, ehkä sitten mieluummin seurailee tilannetta jos PSA ei kovin rajusti nouse. Isän päätökseen vaikutti kyllä myös se, että hänen kahdella isoveljelläänkin on ollut eturauhassyöpä ja aika aggressiivista tyyppiä.

kiven alla kirjoitti:

Olen kuusikymmentävuotias. Minulla oli toista vuotta sitten psa vähän yli 6. Tehtiin ultraäänikuvaus ja mittailtiin psa:ta muutamia kuukausia. Se liikkui 6-7 välillä.

Viime toukokuussa otettiin neulanäytteet. Tuloksena syöpä luokitus Gleason 4 3. Rakko tähystettiin ja luusto kuvattiin ja ne näyttivät puhtaalta. Kuntoni oli hyvä ja jatkoin liikunnallista elämäntapaani juoksua harrastaen entiseen malliin.

En tuntenut olevani sairas, mutta urologin mielestä tuli aloittaa hoito, joka olisi leikkaus tai sädehoito.

Yritin kysellä tarkempaa tietoa hoitamattoman syövän oletetusta tai mahdollisesta kehityskulusta ja kehityskulun muutoksista, joihin hoidolla pyrittiin.
Lääkäri kertoi prosenttilukuja elossaolevista eri tavoin hoidetuista viiden vuoden kuluttua hoidon jälkeen.

Kysyin, onko tietoa hoitamattomien elossaolosta? Myös kerroin, että en pyri mahdollisimman pitkään elinikään vaan elämään mahdollisimman hyvinvoivana. Tällöin lääkäri katsoi aiheelliseksi lähettää minut psykiatrille ja lisäksi suositteli minulle hakeutumista vertaisryhmiin.

Psykiatrilla kävinkin Meilahdessa City-maratonin reittiin tutustuessani, mutta ryhmiin en tuntenut tarvetta. Psykiatri ei mitään suositellut eikä lausunto mitään toimenpiteitä aiheuttanut.

Syyskuussa psa oli noussut 9 paikkeille ja urologi lähetti minut syöpäklinikalle sädehoitoon mainiten, että hormonihoito ei tule tässä tapauksessa kysymykseen.

Syöpäklinikan lääkäri kuitenkin selitti, että on hormoneja parempi lääke, jota käytetään kuurina ennen sädehoidon aloittamista. Tästä lääkkeestä ei tulisi hormonien haittavaikutuksia. Lääkäri kirjoitti kuurin ja sädehoito aloitettaisiin kuurin jälkeen kolmen kuukauden päästä.

Söin lääkettä yli 2kk, jonka jälkeen oli pakko lopettaa. Liikunta oli loppunut täydelliseen voimattomuuteen, en oikein saanut edes kengännauhoja solmittua. Oli hiki ja paleli. Rinnat kasvoi ja pakotti; koko olemassaolon tuntu oli siirtynyt paisuviin nänneihin. Sairaus, joka ei ennen ollut vaikuttanut elämäntyyliini mitenkään, kulki nyt mukana koko ajan. Minusta oli vihdoin tullut syöpäpotilas.

Tämän vuoden maaliskuussa sädehoito sitten aloitettiin. Hoidosta on nyt saatu 2/3 ja vaikutusta alkaa olla. Jonkin verran ripulia ja suolen ärsytystä on. Virtsamistarve on hyvin tiheä ja pakonomainen. Nämä kai menevät ohi joskus hoidon päätyttyä, mutta mitä kaikkea vaikutusta sädetys lopulta ja tulevina aikoina aiheuttaa, on selvittämättä.

Lääkärit pitäyyvät pintapuolisten asioiden selvittelyssä ja pitempiaikaisista seurauksista ei saa tietoa.

Todellinen kysmys on se, että olisiko parempi jatkaa normaalia elämää hyväkuntoisena ja kuolla aikanaan, koska vaikka kuinka hoidetaan, niin ei kuusikymppinen enää uudeksi muutu.

Lue lisää

Minulla PSA oli heti alkuaan varsin korkea. Testiä ei ollut otettu vuosiin, koska ei ollu mitään oireita. Ohutneulanäitteissä syöpää löydettiin molemmissa lohkoissa. Se oli myös kiinni kapselissa.Lääkäri totesi, ettei kannata leikata, koska kuitenkin joudutaan antamaan sädehoitoa. Hoitomuodoksi valittiin siten hormonihoidon ja sädehoidon yhdistelmä. Parin kuukauden hormonihoito ollut todella rankkaa. Pyörin joka yö valtavassa hiessä, ja välillä kylmän horkassa. Joudun vaihtamaan peitettä ja tyynyä pari kolme kertaa yön aikana. Aamulla kunto on kehno neste- (ja suola) vajauksen takia. Olen saanut pariakin eri lääkitystä (hormonia?) hikoilun vähentämiseksi, mutta vaikutukset ovat olleet minimaalisia. Itselläni ei ole esiintynyt (ainakaan toistaiseksi) rintojen kasvua eikä nännien arkuutta, joka voi olla hyvin kiusallista. Sädehoidosta on lukenut kaiken saamani aineiston. Hoito alkaa toukokuun puolivälissä ja sitä annetaan joka arkipäivä kahden kuukauden ajan. Vertaisryhmästä on ollut suurta apua sekä tiedon saannin että henkisen tuen muodossa. Siellä on todettu, että kymmenen vuoden tähtäimellä hoitotulokset ovat yhtä hyvät hoitomuodosta riippumatta. Jokaisen syöpä on yksilöllinen, samoin reagointi lääkkeisiin ja hoitoihin. Jatkan miellään keskustelua.

Nimetön kirjoitti:

Minulla PSA oli heti alkuaan varsin korkea. Testiä ei ollut otettu vuosiin, koska ei ollu mitään oireita. Ohutneulanäitteissä syöpää löydettiin molemmissa lohkoissa. Se oli myös kiinni kapselissa.Lääkäri totesi, ettei kannata leikata, koska kuitenkin joudutaan antamaan sädehoitoa. Hoitomuodoksi valittiin siten hormonihoidon ja sädehoidon yhdistelmä. Parin kuukauden hormonihoito ollut todella rankkaa. Pyörin joka yö valtavassa hiessä, ja välillä kylmän horkassa. Joudun vaihtamaan peitettä ja tyynyä pari kolme kertaa yön aikana. Aamulla kunto on kehno neste- (ja suola) vajauksen takia. Olen saanut pariakin eri lääkitystä (hormonia?) hikoilun vähentämiseksi, mutta vaikutukset ovat olleet minimaalisia. Itselläni ei ole esiintynyt (ainakaan toistaiseksi) rintojen kasvua eikä nännien arkuutta, joka voi olla hyvin kiusallista. Sädehoidosta on lukenut kaiken saamani aineiston. Hoito alkaa toukokuun puolivälissä ja sitä annetaan joka arkipäivä kahden kuukauden ajan. Vertaisryhmästä on ollut suurta apua sekä tiedon saannin että henkisen tuen muodossa. Siellä on todettu, että kymmenen vuoden tähtäimellä hoitotulokset ovat yhtä hyvät hoitomuodosta riippumatta. Jokaisen syöpä on yksilöllinen, samoin reagointi lääkkeisiin ja hoitoihin. Jatkan miellään keskustelua.

Lue lisää

Huomenta vaan. Olen myös tutkinut sädehoidon ja leikkauksen aiheuttamia haittoja, ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Pohdintaa aiheuttaa myös se, että se ensimmäinen lääkäri, joka minut tutki ja otti näytteet, ehdotti sädehoitoa. Perustelu oli se, että jos syöpää on myös kapselin ulkopuolella, mutta niin vähän, ettei sitä voi vielä todeta, niin sädehoidolla sekin saadaan pois.

Sama lääkäri sanoi myös, että tuossa tapauksessa leikkaus tehtäisiin turhaan, koska jouduttaisiin kuitenkin antamaan sädehoitoa leikkauksen jälkeen.

Näinollen vaaka kallistuisi sädehoidon puolelle.
Olen myös lukenut Paavo Airolan tutkimuksia luonnosta saatavien ja ruokana nautittavien kasvien ym. merkityksestä syövän hoidossa. Hän on eräs maailman kuuluisimpia tutkijoita sillä alueella. Kyllä sillä on merkitystä, mitä suuhunsa pistää ja kuinka paljon..

Mitähän siellä Indonesian sademetsissä elävät alkuasukasheimot syövät, koska siellä on ei esiinny syöpää lainkaan? Sitä ihmettelevät tutkijat, ja yrittävät löytää kasveista tai eläimistä sen aineen, joka estää syövän synnyn.

No, en ainakaan aivan vapaaehtoisesti söisi sellaisia pulleita valkoisia matoja, joita nuo lannevaatekaverit popsivat poskeensa onttojen puiden sisältä.

jokker kirjoitti:

Näinhän se tosiaan on, eli visainen juttu! Eturauhassyöpä etenee yleensä hitaasti, joten omalla hoitopäätökselläsi ei välttämättä ole kova kiire. Itselläni PSA vaihteli lukemissa 12, 19 ja 15 ennen kuin radikaalihoito aloitettiin. PSA voi siis sekä nousta että laskea.

Itse valitsin aikanaan sädehoidon, koska urologi suositteli nimenomaan sitä minun tapauksessani. Jos nyt lääkäri antaisi minulle tasavahvoina vaihtoehtoina leikkaus tai sädehoito, päätyisin edelleenkin sädehoitoon. Vaikka omakohtaista kokemusta leikkauksesta ei ole, minulle on tullut sellainen käsitys, että sädehoidon pysyvät haitat ovat yleensä pienemmät kuin leikkauksen.

Valitsemalla aktiivisen seurannan välttyy tietysti kaikilta radikaalihoitojen elämän laatua huonontavilta sivuvaikutuksilta. Omat riskinsä siinä tietysti on, tauti voi odottelun aikana edetä kapselin sisäisestä ulkopuolelle levinneeseen. Tai sitten ei. Eli todella hankala tapaus.

Potilas joutuu pohtimaan panostaako elämän laatuun vai pituuteen. Radikaalihoidoilla elämä luultavasti pitenee, mutta ei kai sitäkään ihan varmuudella voi tietää. Maallikkona lienee kuitenkin viisainta luottaa oman hoitavan lääkärin suosituksiin. Ja ainahan voi myös hankkia toisenkin lääkärin mielipiteen.

Lue lisää

Nyt on sädehoidot tehty. Haittavaikutusten ansiosta alkaa hiljalleen tunnistaa itsensä sairaaksi.

Siitä, mitä vaikutusta tehdyllä sädetyksellä on tulevaisuudessa, ei kukaan ole ehtinyt kertoa.

Mistä ihmeestä olet saanut oman hoitavan lääkärin? Minä en sellaista tunnista. Lääkärit vaihtuvat ja ovat kiireisiä ja hermostuneita. Vastaanoton alkajaisiksi lääkäri vastaa kännykkään ja kertoo tulevansa viiden minuutin kuluttua.
Kysele siinä sitten.

kiven alla kirjoitti:

Nyt on sädehoidot tehty. Haittavaikutusten ansiosta alkaa hiljalleen tunnistaa itsensä sairaaksi.

Siitä, mitä vaikutusta tehdyllä sädetyksellä on tulevaisuudessa, ei kukaan ole ehtinyt kertoa.

Mistä ihmeestä olet saanut oman hoitavan lääkärin? Minä en sellaista tunnista. Lääkärit vaihtuvat ja ovat kiireisiä ja hermostuneita. Vastaanoton alkajaisiksi lääkäri vastaa kännykkään ja kertoo tulevansa viiden minuutin kuluttua.
Kysele siinä sitten.

Lue lisää

Hyvä että hoitojaksosi on ohi, onhan se aika rankka kuuri. Hoidot tosiaan tekivät sairaammaksi kuin itse tauti, mutta se on pääosin väliaikaista. Itselläni hoidon akuutit vaikutukset (ripuli, kivut ym.) menivät ohi noin viikossa sädehoidon päättymisestä, seksielämä tosin palautui lähelle normaalia vasta puolen vuoden jälkeen. Sen jälkeen olenkin elänyt jotakuinkin tervettä elämää, oikeastaan ainoa pysyvä sivuvaikutus on ollut pakottava ulostustarve silloin tällöin, eli joskus vessa on löydettävä 5 minuutin sisällä siitä kun tarve tulee.

Nyt on psa:n noususta jo pieniä merkkejä, joka viittaa siihen että tauti saattaa tulla takaisin ja uudet hoidot saattavat olla edessä.

Oman hoitavan lääkärin sain käymällä muutaman kerran yksityislääkärillä silloin kun hoitovaihtoehtoja pohdittiin. Hoitojakso ja seurannat ovat olleet julkisella puolella. Siellä lääkärit ovat vaihtuneet ja ovat kiireisiä kuten itsekin kerrot. Pari kertaa olen käynyt myöhemminkin samalla yksityislääkärillä, kun olen kaivannut perusteellisempaa keskustelua lääkärin kanssa.

jokker kirjoitti:

Näinhän se tosiaan on, eli visainen juttu! Eturauhassyöpä etenee yleensä hitaasti, joten omalla hoitopäätökselläsi ei välttämättä ole kova kiire. Itselläni PSA vaihteli lukemissa 12, 19 ja 15 ennen kuin radikaalihoito aloitettiin. PSA voi siis sekä nousta että laskea.

Itse valitsin aikanaan sädehoidon, koska urologi suositteli nimenomaan sitä minun tapauksessani. Jos nyt lääkäri antaisi minulle tasavahvoina vaihtoehtoina leikkaus tai sädehoito, päätyisin edelleenkin sädehoitoon. Vaikka omakohtaista kokemusta leikkauksesta ei ole, minulle on tullut sellainen käsitys, että sädehoidon pysyvät haitat ovat yleensä pienemmät kuin leikkauksen.

Valitsemalla aktiivisen seurannan välttyy tietysti kaikilta radikaalihoitojen elämän laatua huonontavilta sivuvaikutuksilta. Omat riskinsä siinä tietysti on, tauti voi odottelun aikana edetä kapselin sisäisestä ulkopuolelle levinneeseen. Tai sitten ei. Eli todella hankala tapaus.

Potilas joutuu pohtimaan panostaako elämän laatuun vai pituuteen. Radikaalihoidoilla elämä luultavasti pitenee, mutta ei kai sitäkään ihan varmuudella voi tietää. Maallikkona lienee kuitenkin viisainta luottaa oman hoitavan lääkärin suosituksiin. Ja ainahan voi myös hankkia toisenkin lääkärin mielipiteen.

Lue lisää

Kannattaa opetella englantia, niin saa nopeasti keskeiset asiat selville.

Hoidon valinnassahan on suoraan sanottuna kyse paljolti siitä, että miten potenssi ja virtsan pidätyskyky säilyy parhaiten. Amerikassa ilmoitetaan, että leikkauksen jälkeen täydellinen pidätyskyvyn menetys on 2 % ja heikentynyt 5 - 8 %. Leikkauksiin kuolee 0,5 %. Potenssin säilyminen on taas siitä kiinni, kuinka hyvin kirurgi saa säästettyä eturauhasen pinnalla kulkevat hermoradat. Tämä riippuu paljon kirurgin taidoista, mutta aina myös sattumasta. Avoleikkaus on hermoratojen säilymisen kannalta paras, tähystysleikkaus ehkä hieman huonompi, ja Da Vinci robotti on vasta kokeiluasteella - antaa kirurgien harjoitella pari vuotta ensin, ennen kuin menee robotin räpellettäväksi.

Sädehoito vie myös potenssin, mutta ei heti, vaan vuoden - puolentoista viipeellä. Ei paljon leikkausta parempi vaihtoehto.

Amerikassa kuolleisuus eturauhassyöpään on laskenut ahkeran PSA-seulonnan ja hoitojen avulla. Pohjoismaissa kuolleisuus eturauhassyöpään taas on suhteellisen suurta.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa eturauhassyöpää sairastavat jaettiin kahteen ryhmään. Toinen puoli sai hoitoa, toista ei hoidettu. Viiden vuoden kohdalla ei ollut eroa kuolleisuudessa, mutta kahdeksan vuoden kohdalla hoidetuista oli kuollut sypään 8 %, ja hoitamattomista 13 %.

Eturauhassyöpään kuolee Suomessa vuosittain noin 800 miestä.

Uusi jippo sädehoidossa USA:ssa on laittaa kultalanka eturauhaseen merkiksi, jolloin sädehoidon aikana tiedetään tarkkaan, missä kohtaa eturauhanen on, ja sädetys kohdistuu paljon tarkemmin eturauhaseen.

Kävin kirjakaupassa kyselemässä kirjaa eturauhassyövästä. Suomenkielinen kirja aiheesta oli pahasti vanhentunut tiedoiltaan, englanninkielinen taas antoi hyvät tilastot hoitojen tuloksista ja uusimpien hoitojen tekniikoista.

Vain englanniksi saat kunnon tietoa. "Prostate cancer".

PSA 13 kirjoitti:

Huomenta vaan. Olen myös tutkinut sädehoidon ja leikkauksen aiheuttamia haittoja, ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Pohdintaa aiheuttaa myös se, että se ensimmäinen lääkäri, joka minut tutki ja otti näytteet, ehdotti sädehoitoa. Perustelu oli se, että jos syöpää on myös kapselin ulkopuolella, mutta niin vähän, ettei sitä voi vielä todeta, niin sädehoidolla sekin saadaan pois.

Sama lääkäri sanoi myös, että tuossa tapauksessa leikkaus tehtäisiin turhaan, koska jouduttaisiin kuitenkin antamaan sädehoitoa leikkauksen jälkeen.

Näinollen vaaka kallistuisi sädehoidon puolelle.
Olen myös lukenut Paavo Airolan tutkimuksia luonnosta saatavien ja ruokana nautittavien kasvien ym. merkityksestä syövän hoidossa. Hän on eräs maailman kuuluisimpia tutkijoita sillä alueella. Kyllä sillä on merkitystä, mitä suuhunsa pistää ja kuinka paljon..

Mitähän siellä Indonesian sademetsissä elävät alkuasukasheimot syövät, koska siellä on ei esiinny syöpää lainkaan? Sitä ihmettelevät tutkijat, ja yrittävät löytää kasveista tai eläimistä sen aineen, joka estää syövän synnyn.

No, en ainakaan aivan vapaaehtoisesti söisi sellaisia pulleita valkoisia matoja, joita nuo lannevaatekaverit popsivat poskeensa onttojen puiden sisältä.

Lue lisää

Japanilaisilla ja kiinalaisilla on erittäin vähän eturauhassyöpää, kun asuvat kotimaissaan, mutta syöpä iskee heti, kun he muuttavat USAhan. Soijan syöntiä on otaksuttu tekijäksi, joka estää syöpää, koska siinä on isoflavonoideja, jotka ovat naishormoonia muistuttavia, mutta varmuutta ei ole asiasta.

D-vitamiinin on todettu vähentävän riskiä sairastua syöpään noin puolella. Suomessakin tehdään nyt kokeita, joissa mega-annoksilla d-vitamiinia on PSA-arvoja saatu laskemaan. D-vitamiini laskee syopäriskiä yli 20 eri syövän kohdalla, mm rintasyövän kohdalla. Nyt kesällä saa hyvin mega-annoksia d-vitamiinia ottamalla aurinkoa koko vartalolle noin 15 min. / vartalon puoli. Mutta vain keskipäivän aikaan ja kesällä.

Lasin punaviiniä on todettu laskevan riskiä sairastua eturauhassyöpään 50 %. Kyse on nimenomaan punaviinistä, muu alkoholi ei kelpaa. Punaviini estää testosteronin vaikutusta eturauhasessa.

Näitä ehkäisykeinoja on hyvä käyttää, jos veli tai isä on sairastunut eturauhassyöpään. Yhden isän tai veljen sairastuminen nostaa sarastumisriskin 2 - 2,5 kertaiseksi, kahden lähiomaisen syöpä nostaa riskin 7 kertaiseksi.

Kaikista miehistä USAssa tullaan toteamaan eturauhassyöpä elinaikana 16 %:lla.

Kävin psa seulonnassa 4 vuotta, arvo kohosi koko ajan neulanäytteet puhtaita, siten ilmeni tihentynyttä virtsaustarvetta.Onneksi lääkäri tajusi lähettää höyläykseen, löytyi syöpäsoluja Arvo laski höyläyksessä 40 alle 30. Kuvattiin eri menetelmillä ei etäpesäkkeitä. Annettiin kallis hormoonipiikki n 1000 ekua (onneksi ilmainen) ja sitten sitten aloitettiin parin kuukauden päästä sädehoito kerran päivässä yli kahden kuukauden ajan. Ei sanottavia sivuvaikutuksia detline 9 syyskuuta jolloi todetaaan kuinka on käynyt. Rasittavinta joka päivä 50 km edestakaisin onneksi kimppataksilla. Hoitajat ja henkilökunta loistavia Kys.

Jos ei ole levinnyt laajalle niin säde ja hormoonihoito lienee ok itsellä 67 v hoito meneillään.

Itselläni todettiin vastikään eturauhassyöpä. Koepalat on tutkittu gleason 4 3, viimeisin psa 5,9. Hoitoneuvottelu 9.4.2013. Levinneisyyttä ei vielä tutkittu.
Odottelu ilmoituksesta hoitoneuvotteluun sekä tarkempaan analyysiin on aika rankkaa. Valtava tiedonhalu, jota olen internetistä hakenut. Olen 52-vuotias naimisissa oleva mies.

jyrki4 kirjoitti:

Itselläni todettiin vastikään eturauhassyöpä. Koepalat on tutkittu gleason 4 3, viimeisin psa 5,9. Hoitoneuvottelu 9.4.2013. Levinneisyyttä ei vielä tutkittu.
Odottelu ilmoituksesta hoitoneuvotteluun sekä tarkempaan analyysiin on aika rankkaa. Valtava tiedonhalu, jota olen internetistä hakenut. Olen 52-vuotias naimisissa oleva mies.

Lue lisää

Hoitoneuvottelu on hankala, koska potilas voi aktiivisesti valita hankalista vaihtoehdoista. Itse olin alle 70, hyväkuntoinen ja oireeton ja Gleason 6. Robottilekkausta tai kryohoitoa ei voinut valita joten vaihtoehtona olivat ulkoinen sädehoito ja radikaalileikkaus. Tavallaan siis haitat leikkauksesta heti tai myöhemmin sädehoidosta ja valitsin leikkauksen. Kummallista oli että kaikki leikatut tuntuivat olevan samanlaisia, siis oireettomia, vaimon tai työterveyden hoiton lähettämiä. Itse leikkaus oli itselle helppo ja rutiinimainen sekä taysin kivuton. Jopa rakon tähystys oli humauksessa ja leikkuksesta toipuminen kesti muutaman päivän sairaalassa ja katetri pois 3 viikon päästä. Katetri oli hankala käytössä. Leikkauksessa ei todettu leviämistä ja myöhempi Gleason 6 eli kapsein sisäinen äkäinen syöpä. Prostatan lisäksi poistetaan rakkularauhaset ja ne tuhoutuvat kyllä sädehoidossakin. Sillä tykillä ei sitten lauota iloisesti enää. Isäksi tuleminen olisi siis hankalaa. Muistettava on myös että leikkauksen jälkeen voi anta sädehoitoja, sädehoidon jälkeen ei leikata ja nykyinen robottihoito on potilaalle vieläkin helpompi ja toipuminen nopeaa. PSA seuranta 5 vuotta terveyskeskuksessa. Syöpägiagnoosi pistaa kyllä arvottamaan asioita eri tavalla ja koskee myös aviopuolisoa. Tämän merkitys vainnoissa on useimmiten ratkaisevan tärkeää ja samoin tietenkin muut sairaudet. Leikkaus on ainoa keino syövän poistamiseksi, sädehoito on helpompi etenkin jos muita vakavia sairauksia tai avioelämän ongelmia.

entinen3 kirjoitti:

Hoitoneuvottelu on hankala, koska potilas voi aktiivisesti valita hankalista vaihtoehdoista. Itse olin alle 70, hyväkuntoinen ja oireeton ja Gleason 6. Robottilekkausta tai kryohoitoa ei voinut valita joten vaihtoehtona olivat ulkoinen sädehoito ja radikaalileikkaus. Tavallaan siis haitat leikkauksesta heti tai myöhemmin sädehoidosta ja valitsin leikkauksen. Kummallista oli että kaikki leikatut tuntuivat olevan samanlaisia, siis oireettomia, vaimon tai työterveyden hoiton lähettämiä. Itse leikkaus oli itselle helppo ja rutiinimainen sekä taysin kivuton. Jopa rakon tähystys oli humauksessa ja leikkuksesta toipuminen kesti muutaman päivän sairaalassa ja katetri pois 3 viikon päästä. Katetri oli hankala käytössä. Leikkauksessa ei todettu leviämistä ja myöhempi Gleason 6 eli kapsein sisäinen äkäinen syöpä. Prostatan lisäksi poistetaan rakkularauhaset ja ne tuhoutuvat kyllä sädehoidossakin. Sillä tykillä ei sitten lauota iloisesti enää. Isäksi tuleminen olisi siis hankalaa. Muistettava on myös että leikkauksen jälkeen voi anta sädehoitoja, sädehoidon jälkeen ei leikata ja nykyinen robottihoito on potilaalle vieläkin helpompi ja toipuminen nopeaa. PSA seuranta 5 vuotta terveyskeskuksessa. Syöpägiagnoosi pistaa kyllä arvottamaan asioita eri tavalla ja koskee myös aviopuolisoa. Tämän merkitys vainnoissa on useimmiten ratkaisevan tärkeää ja samoin tietenkin muut sairaudet. Leikkaus on ainoa keino syövän poistamiseksi, sädehoito on helpompi etenkin jos muita vakavia sairauksia tai avioelämän ongelmia.

Lue lisää

Olen valitsemassa robottileikkausta hoitomuodokseni. PSA ei ole kohonnut viimeisestä mittauksesta. Varmistavat luustomittaukset on vielä edessä. Kiitos entinen3 vastauksestasi.