Hei vaan
Meillä on 21kk muksu yllättäen alkanut heräilemään siinä 4-5 aikaan aamusta sillain että on ihan hereillä, huhuilee "äitiiiiiiiiiii, äitiiiiii, isiiiii" ja itkee jossemme tule ..
Olen sortunut antamaan maitopullon nyt muutamana yönä että saan hänet takaisin uneen, mutten halua joutua mihinkään kierteeseen enkä "kannustaa" heräämistä. Onko muilla samaa???
Jos jätän hänet huhuilemaan ja itkemään se vain yltyy hysteeriseksi, lapsi seisoo sängyssään aivan lohduttomana. Olisiko kellään kokemusta, ja/tai vinkkejä mitä tehdä? Iso kiitos!!
Meillä on 21kk muksu yllättäen alkanut heräilemään siinä 4-5 aikaan aamusta sillain että on ihan hereillä, huhuilee "äitiiiiiiiiiii, äitiiiiii, isiiiii" ja itkee jossemme tule ..
Olen sortunut antamaan maitopullon nyt muutamana yönä että saan hänet takaisin uneen, mutten halua joutua mihinkään kierteeseen enkä "kannustaa" heräämistä. Onko muilla samaa???
Jos jätän hänet huhuilemaan ja itkemään se vain yltyy hysteeriseksi, lapsi seisoo sängyssään aivan lohduttomana. Olisiko kellään kokemusta, ja/tai vinkkejä mitä tehdä? Iso kiitos!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
noita vaiheita tulee ja menee, voi kestää muutaman tön tai 2 viikkoa vaikka..menee se ohi, älä huolehdi. käy lapsen luona ja halaa ja peittele takaisin
Moikka!
Meillä "uudet yöheräilyt" alkoivat tuossa 25kk iässä. Syynä oli 1. painajaiskausi.
Lapsi heräsi joskus ihan tuskanhikisenä huutaen, mutta useinmiten hän vain heräsi, ehkä vähän ähisten. Siinä sitä sitten oltiin, kun lapsi herätti itsensä huolella ja sitten olisi halunnut jäädä valveille.
Toinen ajatus, joka tuli mieleen, on tuo otsikossakin mainittu uudet taidot. JOkin aikuiselle ehkä merkityksettömältäkin tuntuva uusi taito, voi innostaa lasta niin, ettei millään malltaisi kääntää kylkeä, kun herää kesken unien!
Olikohan mummoni, joka ohjeisti lasten "turhien" temppujen suhteen, että yksi kerta vahinko, toinen ehkä kokeilu, kolmas on jo paha tapa.
Lapsi oppii muutamasta kerrasta, että yöllä saa sen pullon. Sen jälkeen ilman sitä nukuttaminen onkin jo vaikeampaa, koska lapsella on selvä odotus siitä, miten hänen sitkeytensä palkitaan!
Hei!
Älä suotta hermoile äläkä hätäile, ihan tavanomaiselta kehitykseltä kuulostaa. Joku tuossa jo mainitsikin painajaiskaudesta, ja se kyllä ihan paikkansa pitääkin. Mielikuvitus on heräämässä voimiinsa pikkuhiljaa, ja tekee unimaailmastakin rikkaampaa. Harmi vain, ettei kaikki unet ole kovin mukavia.
Maitopullosta voi olla enempi haittaa kuin hyötyä lopulta. Tietenkin itkevää lasta täytyy käydä katsomassa, vieressä voi istua ja silitellä tai pitää kädestä jonkin aikaa. Hänelle voi sanoa, ettei ole mitään hätää, ja voi käydä takaisin unille. On vielä yö, ja yöllä nukutaan.