Huh, mikä ongelma. Elikkä oon yläasteelta asti pelännyt kaikenlaista esiintymistä ja sosiaalisia tilanteita ihmisten kanssa. Nyttemmin olen siirtyny toisen asteen koulutukseen ja tilanne kärjistyy. Kauppaostoksetkin tulevat vaikeaksi jos joudun jossain tapauksessa juttelemaan myyjälle, kouluni esitelmistä puhumattakaan! Menen aivan nalkkiin niissä ja en tiedä mitä tekisin, muutenki koulussa olen koko ajan tunneilla ahdistuneessa ja vaivaantuneessa tilassa, "mitä jos opettaja kysyykin minulta seuraavaksi jotain?" tms.
Nyt monen vuoden jälkeen haluaisin keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta lääkityksestä. Ongelmani on nyt vain toinen vanhemmistani, joka ei hyväksyisi minkäänlaista lääkitystä vaivoihini! Hän sanoo minulle, että jätät mieluummin koulun kesken kuin että alotat esim. bentsolääkityksen! Aivan hirveää kuraa siis, en olisi ikinä uskonut hänestä! Hän vetoaa mm. näihin asioihin: 1) Mikäli aloitat lääkityksen, et välttämättä koskaan tule lopettamaan sitä. 2) Et tule saamaan mahdollisesti koskaan työtä, mikäli sulla on lääkitys, joka voi väärinkäytettynä johtaa humalatilaan. Aistin hänestä myös sellaisen tunteen, että hän varmasti pelkäää että käyttäisin noita lääkkeitä väärin ja koukuttuisin niihin. Olen kyllä vasta 17-vuotias, mutta omasta mielestäni ihan järkevä sellainen. Ja kyllä luulen tietäväni bentsojen vaarat!
Terapiakin voisi olla vaihtoehto, mutta suhtaudun siihen hyvin epäilevästi. En pidä itseäni ollenkaan sellaisena ihmisenä, joka voisi selvittää näitä ongelmia puhumalla. Alkanut jo oikeasti tuntumaan siltä, että mikäli lääkäriltäkään ei heru lupaa lääkitykseen, niin olot muuttuu hyvin tukalaksi, ehkä se koulutus jää sit kesken. Joten pliis kaikki, toivoisin paljon keskustelua aiheesta. Onko jollaki teistä ollu samanlaisia ongelmia?
Nyt monen vuoden jälkeen haluaisin keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta lääkityksestä. Ongelmani on nyt vain toinen vanhemmistani, joka ei hyväksyisi minkäänlaista lääkitystä vaivoihini! Hän sanoo minulle, että jätät mieluummin koulun kesken kuin että alotat esim. bentsolääkityksen! Aivan hirveää kuraa siis, en olisi ikinä uskonut hänestä! Hän vetoaa mm. näihin asioihin: 1) Mikäli aloitat lääkityksen, et välttämättä koskaan tule lopettamaan sitä. 2) Et tule saamaan mahdollisesti koskaan työtä, mikäli sulla on lääkitys, joka voi väärinkäytettynä johtaa humalatilaan. Aistin hänestä myös sellaisen tunteen, että hän varmasti pelkäää että käyttäisin noita lääkkeitä väärin ja koukuttuisin niihin. Olen kyllä vasta 17-vuotias, mutta omasta mielestäni ihan järkevä sellainen. Ja kyllä luulen tietäväni bentsojen vaarat!
Terapiakin voisi olla vaihtoehto, mutta suhtaudun siihen hyvin epäilevästi. En pidä itseäni ollenkaan sellaisena ihmisenä, joka voisi selvittää näitä ongelmia puhumalla. Alkanut jo oikeasti tuntumaan siltä, että mikäli lääkäriltäkään ei heru lupaa lääkitykseen, niin olot muuttuu hyvin tukalaksi, ehkä se koulutus jää sit kesken. Joten pliis kaikki, toivoisin paljon keskustelua aiheesta. Onko jollaki teistä ollu samanlaisia ongelmia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kävin lääkärissä ja mielenterveystoimistossa vanhempien tietämättä. Ja sain lääkityksen.
Minun koulunkäynnistä ei tullut enää mitään, kun keskityin vain jännittämiseen. en edes muistanut mitään.
Mitä se vanhempi ajattelee, joka kehoittaa lopettamaan koulun? Mitä teet työttömänä ilman ammattia? Sitä syrjäytymistä olisi sen bentsovastaisen vanhemmankin syytä miettiä. Silloin vasta oletkin vaarassa koukkuuntua kaikkiin aineisiin!
Itse päättää asiasi ja jos siltä tuntuu niin lääkitystä kannattaa ilman muuta kokeilla. Eihän tuossa ole mitään järkeä jättää koulua kesken mieluummin kuin ottaa lääkitys. Mulla on vähän samantapaisia ongelmia mutta lääkkeitä en ole kokeillut.