PORISSA? OLETKO JOUTUNUT KIUSAAMISEN KOHTEEKSI? MISTÄ SINUA ON KIUSATTU? MILLÄ TAVALLA? VOITKO KERTOA MISSÄ OLIT/ OLET TYÖSSÄ? MONIKO OSALLISTUI KIUSAAMISEEN? MITÄ TAPAHTUI? MITEN SELVISIT?
VAI OLETKO ITSE KIUSAAJA? MIKSI KIUSAAT? MISSÄ OLET/ OLIT TYÖSSÄ? MISSÄ ASEMASSA OLIT/OLET TYÖYHTEISÖSSÄ (TYÖNTEKIJÄ, POMO,,,). MILTÄ KIUSAAMINEN TUNTUI SINUSTA?
MITEN KIUSAAMINEN LOPPUI VAI KIUSAATKO EDELLEEN?
KERRO VIELÄ IKÄSI.
VAI OLETKO ITSE KIUSAAJA? MIKSI KIUSAAT? MISSÄ OLET/ OLIT TYÖSSÄ? MISSÄ ASEMASSA OLIT/OLET TYÖYHTEISÖSSÄ (TYÖNTEKIJÄ, POMO,,,). MILTÄ KIUSAAMINEN TUNTUI SINUSTA?
MITEN KIUSAAMINEN LOPPUI VAI KIUSAATKO EDELLEEN?
KERRO VIELÄ IKÄSI.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta sinun kirjoituksesi ÄRSYTTÄÄ eniten. Opettele kirjoittamaan PIENILLÄ kirjaimilla, niin saattaisi vastatakkin!
Mutta sinun kirjoituksesi ÄRSYTTÄÄ eniten. Opettele kirjoittamaan PIENILLÄ kirjaimilla, niin saattaisi vastatakkin!
Gallupin tekijän pitää aina kertoa nimensä ja yhteystietonsa sekä mihin gallupin tuloksia ollaan käyttämässä.
kuulostaa epäilyttävältä, koska ei kerro kuka on ja totta, tuo kirjoitustyyli CAPSLOCKILLA ON ERITTÄIN ÄRSYTTÄVÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei julkaista muualla kuin tässä palstalla. Olisi luullut aiheen kirvoittavan kokemuksia. Voinko päätellä, ettei kaupungissamme ole lainkaa työpaikkakuisaamista, vai onko aihe niin arka, että siitä vaietaan? Mieluummin ärsyynnytään Caps Locin käytöstä, kun halutaan pohtia asiaa?
että sinun mr. gallupin on ihan turha edes haaveilla saavansa minkäänlaista järkevää vastinetta kysymyksiisi ellet tee tästä virallista.
Ja ei, minua ei ole kiusattu työurani ainkana, olen 24vuotias sekä työskennellyt kuudessa eri työpaikassa, kolmelta eri toimialalta. Vähän niinkuin kesä töitä on noi jutut olleet.
nyt senverran, ettei kukaan "uskalla" oikeen lähteä mukaan debattiin. Harmi. Nyt olisi saanut purkaa mielensä tähän todenteolla. Olisi voinut toimia ihan "terapiasta"?
En siis vieläkään usko etteikö Porissa tai lähikunnissa työpaikkakiusaamista olisi ollut. Vai onko heidät vaiettu?
Kyllä on kiusattu ja paljon. Olen nyt 46-vuotias. Saadessani ensimäisen toimeni olin n. 20 v ja tuolloin samaan aikaan aloin sairastella. Minulla oli monenlaista vaivaa, mutta joka kerta pois työstä ollessani olin todella sairas: suolisto verenvuotoa,kuumeilua ja erilaisia pehmytosa vammoja. En suurennellut enkä liioitellut sairauksiani olin sairas vähän joka puolelta. Johtajamme suhtautui asiaan hyvin nuivasti, vinoili minulle sairauslomista ja oli muutoinkin melko ikävä minua kohtaan. Epäili sairauslomiani jopa sellaista, joka johtui siitä että jouduin erään työperäisen vamman vuoksi leikkaukseen. Kerroin hänelle, jotta en tohtisi epäillä lääkärin ammattitaitoa ja että joku spesialisti leikkaisi minut pelkästää siksi, että voisin lintsata? Samoin tuntui hyvin hämmentävältä, kun johtaja epäili minun verta vuotavaa suolistosairauttani lintsaus yritykseksi. Harva haluaa pelkän vapaan toivossa sellaisiin tutkimuksiin, jossa suolta rönkitään milloin milläkin skoopilla. Mutta lopuksi kävi niin, että johtaja häipyi ja minä jäin. Ja myöhemmin sitten sain oikein kunnon diagnoosin sairauteeni, mikä kyllä helpotti melkoisesti. Oli jotenkin uskomatonta, että kaiken hätäännyksen keskellä , jota koin sairauden johdosta jouduin vielä kohtaamaan henkistä painostusta työpaikallani. Pelkäsin monesti, että kuolen ja minulla oli suuri huoli jäkikasvustani ja siitä miten he pärjaisivät maailmassa, jos minua ei olisi enää. Kuitenkin vielä nyt yli kahdenkymmen vuoden jälkeen olen olemassa, lapset ovat jo aikuisia. Sairaus ei ole vielä ainakaan saanut minua lopullisesti nujerrettua, vaikka tervettä päivää ei ole, mutta onhan elämä. Joskus palaan ajassa taaksepäin ja mietin miksi joku ei voi ymmärtää toisten sairautta, vaan saavat siitä lisäpontta itselleen lisäämällä henkistä taakkaa. No, mennyt on mennyttä, joskus kuitenkin olisin halunnut esittää kyseiselle henkilölle diagnoosiluetteloni ja kysyä onko hänellä jotain sanottavaa minulle? Anteeksi voin mielessäni antaa, muuta unohtaa en voi koskaan.