neuvoja kaivataan

Tilanteesi on todella rankka ja vaikea. Toivottomuuden tunne ja väsymys ja ajatuksesi ovat tuollaisessa tilanteessa mielestäni hyvin normaalia. Pitäisin tärkeänä, että tunteettomuuden taustalla säilyy aina kirkkaana rakkaus. Tunteettomuus tuleekin minulla ainakin voimattomuutena esille. Koenkin, että on normaalia, että äidin tunne-elämä ryöppyää tuollaisella hetkellä.

Koliikkiin sanotaan auttavan aina aika, mutta sen sanominen ja ajatteleminen ei kyllä lohduta itkuhetkinä. Meillä on myös hyvin itkuinen vauva, ja koliikiksi olen sen välillä tulkinnut. Välillä en edes tunnista, miksi meillä itketään. Joskus itse asiassa jopa pelkään ettei se olekaan koliikkia ja että se itkuisuus ei lopukaan 3-4 kk:n iässä. Siinä mielessä sen ajatteleminen, että koliikkiin auttaa aika, helpottaa. Minä myös pelkään jo etukäteen niitä itkuhetkiä. Minulla on mies onneksi tukena. Parhainta tukea olisi tilanteessasi varmasti vertaistuki. Sitä luulisi löytyvän perhekerhoista tai vähintäänkin täältä keskustelupalstoilta tms.?! Toivon sinulle voimia hirmuisesti!

pääsy. Ainakin kaupungeilla on näihin tapauksiin turvakoteja, väsyneet äidit menevät niihin nukkumaan ja lapset unikouluun nukkumista opettelemaan, jos olet toivottamassa tilassa käy silloin vaikka päivystyksessä näyttämässä teitä molempia, hoitajat auttaa pahimman yli ja uusi päivä koittaa. Suomessa ei ole lupa jättää ketään avun tarpeessa olevaa ilman hoitoa, pyydä saada vaikka vain nukkua osastolla pari tuntia. Huom. kukaan ei varmasti aja teitä pois.

Laita ihmeessä rintareppuun! Meillä oli todella huutoisa koliikkitapaus, huutoa oli n.19h/vrk. Rintareppua käytimme jo 2 viikon iästä lähtien. Se helpotti ja enemmän mitä nopeammin sen kanssa käveli = tuli enemmän tärinää. Siihen vauva saattoi joskus nukahtaa ja sitten varovasti yritimme laskea häntä siitä sängylle. Yleensä heräsi, mutta joskus saattoi nukkua hetken. Meillä auttoi ylipäänsäkin aina kaikki liike ja tärinä; sylissä olkapäällä oleminen (jolloin vanhempi kävelee jatkuvasti), sitterissä keikuttaminen, vaunujen kanssa käveleminen (kun vaunut pysähtyivät, huuto alkoi) ja autoilu.

Itselläni oli samoja tunteita vauvaa kohtaan kuin sinulla ja myös minä pelkäsin tulevia öitä. Meillä tosin huudettiin myös aamulla ja päivällä, mutta yöt olivat pahimpia. Mutta meitä oli onneksi kaksi sitä kestämässä ja lisäksi joskus kävi kunnan kodinhoitaja. Mutta nämä ristiriitaiset tunteet ovat aivan normaaleja.

koliikki/muuten vain itkuisen tai allergisen lapsen äidille, itsellä kolme allergialasta ja kaikkien huudot ovat kestäneet siihen asti kunnes löydetty allergiat ja päästy oikealle ruokavaliolle, aikaa on mennyt 6-12kk, mutta ihan oikeasti hae apua että jaksat, lapsen ensimmäinen vuosi on tärkeintä aikaa mielenterveyden kehittymiselle ja on erittäin tärkeää että äiti jaksaa antaa oikeanlaisen vuorovaikutussuhteen pienokaiselleen heti alusta lähtien, rakkautta ja hoivaa, älä jätä häntä yksin itkemään, ota rintareppuun, tee kaikkesi ettei hänellä ole huono olla, vyöhyketerapia on hyvä keino ja maitohappobakteerit toinen keino, kokeile esim. dds-juniorin mhb:tä jota saa luontaistuotekaupasta, sillä on rauhoittava vaikutus niin allergiassa kuin koliikissakin ja jos imetät, tarjoa rintaa niin usein kuin vain mahdollista, se auttaa moneen vaivaan vauvoille, äidinmaidossa kun on luonnon omaa "kipulääkettä", se oli meidän lapsille se paras keino rauhoitukseen, ja jos ei rintaa huoli niin eikun rintareppuun vaikka kasvot menosuuntaan, siinä meidän lapset tykkäsivät eniten olla.

Voimia sinulle, ja haethan apua että jaksat pienokaisesi kanssa, se on vain kerran pieni ja usko pois, kyllä se helpottaa, koliikki menee yleensä 3-4kk iässä ohi. Jos imetätä, vältä voimakkaita mausteita, kahvia, sitrushedelmiä, omenaa, suklaata ja sipulia, jos ei auta, kokeile maidotonta tai myös munatonta ruokavaliota itsellesi, jos annat korviketta, kokeile vaihtaa merkkiä, jos ei auta kokeile apteekin korvikkeita, ei se ole oikein että lapsella pitää olla koko ajan mahakipeä, jokin syy siihen kyllä varmasti on, ei vauvat ilkeyttään ikinä itke.

Hei! Tilanteesi on yleinen. Tarvitset jonkun, joka auttaisi sinua silloin tällöin lapsenhoidossa, jotta saisit nukkua kunnolla. Kun olet levännyt, elämä näyttää aina paljon paremmalta. Asuvatko vanhempasi lähettyvillä ja oletko heidän kanssaan väleissä? Tai onko sinulla sisaruksia tai ystäviä, jotka voisivat auttaa?

..siinä kun viidettä tuntia yöllä kanniskelee, niin aika epätoivoinen alkaa olotila olla. Itse keinuttelin zombiena vauvaa ja kuuntelin itseänikin rauhoittavaa musiikkia hiljaisella. Aina, kun teki mieli vaan antaa itkeä ja mennä nukkumaan käänsin ajatukseni siihen, kuinka paha olla vauvalla mahtoikaan olla, ja taas löysi sen pienen hitusen voimaa jaksaa jatkaa. Ja aina seuraavan yön jälkeen tiesi, että taas yksi yö vähemmän. Kolmen kuukauden iässähän se yleensä loppuu. Pyydä neuvolasta tai MLL:ta hoitajaa vaikka kerran viikossa, että saat nukuttua. Voimia! Kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu. :)

meillä päästiin pelästyksellä. luulin myös että vauva huusi koliikkia öisin, mutta oli vain suoliston kehittymättömyyttä. kakkasi joka syötön jälkeen (söi 2 tunnin välein) siihen päälle vääntely ennen nukahtamista. nyt vauva 2 kk, syö edelleen 2 tunnin välein, mutta nukahtaa saman tien joten paljon helpottanut. toivottavasti teillä myös helpottaa.

Meillä oli tiettyyn aikaan illalla aina...joka ilta se sama itku joka kesti aina sen pari tuntia.
Kehittelin kaiken näköstä apukeinoa itselleni.
Yksi parhaista oli lähteä autoajelulle ihan minne vaan...kunhan auto vaan pysyi vauhdissa ja käynnissä niin itkukin oli poissa. Toinen hyväksi koittamani keino oli itse kyhäämäni vauvakiikku ovenpielien väliin. Siinä kun hiljalleen kiikuttelin vauvaa niin kummasta suukin pysyi aika tavalla supussa. Nykyään on myynnissä myös koliikki kiikkuja jotka toimivat pattereilla ja kuulemma aivan loistava apu vanhemmille:)
Kaikkee kannattaa kokeilla. Ainakin minä huomasin että jatkuva liike auttoin suht hyvin tuohon vaivaan.

Ei sillä mitään koliikkia ole, koliikki on niiden keksintö jotka eivät osaa hoitaa lapsiaan...

Jos asuisit Oulun lähellä auttaisin kyllä. Ymmärrän niin hyvin miltä tuntuu. Meilläkin autto autolla ajelu. Bensaa meni vähän liikaa. Roskaruoka tuli tutuksi.

Yksi pieni hetkikin että saisit nukkua tai käydä jossain tekisi ihmeitä. Mun äiti yms muut sukulaiset ei auttaneet. Ne oli aina töissä, koulussa yms. Kannan kaunaa edelleen.

Ota yhteyttä sellaiseen hierojaan joka on opiskellut vauvahierontaa ja koliikin hoitoa. Siitä on koliikkivauvalle apua. Lisäksi imettävän äidin tulee jättää kaikki mahdolliset lehmänmaitotuotteet ruokavaliostaan pois, sillä koliikki on kovaa vatsakipua, joka johtuu siitä, ettei vauvan kehittymätön ruuansulatusjärjestelmä pysty vielä käsittelemään lehmänmaitoa.

liikut vaarallisilla vesillä kun täällä tälläistä läppää heität ei rakkautta , epävarma jne täällä sosiaalitanttojen luvatussa maassa ,ymmärrät kait mitä tarkoitan.
toivottavasti sulla ois kavereita tai sukulaisia joilta pikku jelppiä voisit pyytää.
Meillä tyttö oli koliikki vauva ,kävelin varmaa suomen päästä päähän tyttö sylissä koliikki aikana ja ainut keino oli oikeestaan hyssyttelyt sylissä tai vaunuissa lähes tauotta mut kait niitä keinoja on muitakin.
Kyllä se loppuu aikanaan , ja nuku kun vauva nukkuu .
Oikeen hyvää äitienpäivää sulle , kyllä sä kestät , on kuitenkin aika lyhyt aika elämästä parin kuukauden koliikki