Mulla on paljon kavereita koulussa. Siihen se sitten jääkin.
Pidän koulukavereistani ja jollain tasolla musta olisi kiva viettää heidän kanssaan vapaa-aikaa ja tutustua paremmin. Mä en kuitenkaan ole ikinä pystynyt siihen. En enää tiedä mitä mun ikäiset tekee ystäviensä kanssa. Päivät menee koneella.
Pelkään kai jotenkin päästää ihmisiä liian lähelle itseäni. Jos menetänkin sitten nää kaverit, jotka tuntee mut vain pintapuolisesti ja jos ne ei pidäkkään siitä, kuka mä oikeasti olen. Tai jos kukaan ei halua viettää mun kanssa vapaa-aikaansa, kaikilla tuntuu olevan omat kuvionsa. Pelkään, että he voisivat jotenkin loukata mua, vaikka nyt ovatkin ystävällisiä. Pelkään menettäväni nää ainoot kaverit mitä mulla nyt on.
Mitä mun pitäisi tehdä?
Yksinäisyys on alkanut ahdistaa ja voin henkisesti aika huonosti.
Mikä teitä muita estää kutsumasta kavereita kotiinne tai viettämästä muuten vapaa-aikaa muiden kanssa?
Pidän koulukavereistani ja jollain tasolla musta olisi kiva viettää heidän kanssaan vapaa-aikaa ja tutustua paremmin. Mä en kuitenkaan ole ikinä pystynyt siihen. En enää tiedä mitä mun ikäiset tekee ystäviensä kanssa. Päivät menee koneella.
Pelkään kai jotenkin päästää ihmisiä liian lähelle itseäni. Jos menetänkin sitten nää kaverit, jotka tuntee mut vain pintapuolisesti ja jos ne ei pidäkkään siitä, kuka mä oikeasti olen. Tai jos kukaan ei halua viettää mun kanssa vapaa-aikaansa, kaikilla tuntuu olevan omat kuvionsa. Pelkään, että he voisivat jotenkin loukata mua, vaikka nyt ovatkin ystävällisiä. Pelkään menettäväni nää ainoot kaverit mitä mulla nyt on.
Mitä mun pitäisi tehdä?
Yksinäisyys on alkanut ahdistaa ja voin henkisesti aika huonosti.
Mikä teitä muita estää kutsumasta kavereita kotiinne tai viettämästä muuten vapaa-aikaa muiden kanssa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olis kiva, jos joku tietäväisempi osais antaa vähän valoa, koska toi sun juttus on ihan identtinen mun tilanteesta...
olis kiva, jos joku tietäväisempi osais antaa vähän valoa, koska toi sun juttus on ihan identtinen mun tilanteesta...enkä tosiaan tiedä, mistä se johtuu!
kohtalo toverisi.
tähän tilaan on tottunut, ei tuu ketään pyydettyä mihkään..
Mulla aikaa vie tosi paljon harrastukset, koulu ja työ. Mut vkl illat mulla on vapaat, mutta ne vietän sit äitin ja pikkusiskon kanssa. Kyl koulussa on kavereita, mut ei vapaa-ajalla. Kukaan ei koskaan pyydä mihinkään, enkä tykkäis aina lähteekään. Jotenkin tunnen itteni ittekseni vaan kotona. oon kun kala kuivalla maalla bileissä. Johtuu varmaan myös siitä etten juo (täyttän tänä vuonna 18v), mutta en ole silti mielestäni höntti. Mut hyvää vauhtii musta on tulossa sellanen. Välil itken sitä kun mulla ei ole elämää.
Mulla oli ennen liikaakii ystäviä, mut joku 4 viikkoa sitte mut pahoinpideltii ja sain aivoveren vuodon siit..Nyt ku alan olemaa suht koht kunnossa kaverit on hävinny, ei pidä yhteyttä, ei vastaa mun soittoihi eikä maileihi.
Asiaa on auttanu ulkoilu, kevyt urheilu ja psykiatrilla käynti mut ei tää helppoa ole...
Yö unet on kadonnu lähes kokonaa tilanteen takii ja sitä miettii et mite sais elämän taas "normaalii" tasoo takasi.