Kysynpä nyt teiltä yhden kysymyksen.
A) Mies ja nainen menevät naimisiin ja pappi vahvistaa sen aamenellaan. He eivät kuitenkaan sydämessään ole lupautuneet toisilleen.
B) Mies ja nainen lupautuvat toisilleen sydämmessään, mutta eivät näe tarpeelliseksi liittonsa maallista vahvistamista (maallista avioliittoa).
Voiko kukaan ulkopuolinen OIKEASTI sanoa, milloin joku pari on saanut Jumalalta siunauksen liitolleen? Voiko joku sataprosenttisen varmasti sanoa, että Jumala ei olisi siunannut sellaista paria avioliittoon jotka eivät ole maallisesti naimisissa? Saa ja pitääkin osoittaa Raamatunkohtia omien näkemystensä tueksi.
A) Mies ja nainen menevät naimisiin ja pappi vahvistaa sen aamenellaan. He eivät kuitenkaan sydämessään ole lupautuneet toisilleen.
B) Mies ja nainen lupautuvat toisilleen sydämmessään, mutta eivät näe tarpeelliseksi liittonsa maallista vahvistamista (maallista avioliittoa).
Voiko kukaan ulkopuolinen OIKEASTI sanoa, milloin joku pari on saanut Jumalalta siunauksen liitolleen? Voiko joku sataprosenttisen varmasti sanoa, että Jumala ei olisi siunannut sellaista paria avioliittoon jotka eivät ole maallisesti naimisissa? Saa ja pitääkin osoittaa Raamatunkohtia omien näkemystensä tueksi.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Seurakunnaksi riittää vähintään kaksi esteetöntä todistajaa, ja pari tekee virallisnen lupauksen lupauksen vastaaottavalle papille, näiden kahden todistajaksi kutsutun henkilön kuullen.
Vain tällä tavalla solmitaan LIITTO.
Avosuhge ei ole liitto, vaan sellaisessa suhteessa tapahtuu aina huoruus.
Saisinko Raamatunkohtia, jotka tukevat tälläista liitonsolmimis periaatetta.
____________
Olen lukenut Raamatun. En ole löytänyt.
Raamatusta kun ei löydy lupaa eikä perustetta synnille. Avioliitto solmitaan aina Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäollessa.
Avioliittoa edeltää koeaika jolloin yhdyntä ei ole luvallinen, vaan pari tutustuu toisiinsa tarkemmin. Kun on päätetty mennä yhteen tapahtuu kihlaus, senkään aikana yhdyntä ei ole vielä luvallista. Sitten tapahtuu virallinen kuulutus joka kestää muistaakseni vähintään kaksi viikkoa, jonka aikana kuulutettavien omaisilla ja mahdollisesti lääkärillä jos on vaikkapa tarttuvalla asteella oleva sukupuolitauti, on mahdollisuus tuoda esiin mahdolliset avioesteet.
Esimerkiksi HIV positiivisuus kestää koko elämän joten avioliittoon tai yhdyntään ei ole ikinä asiaa.
Muistamme tämän kamalan huoripojan joka poki kymmeniä naisia HIV positiivisena. Yhdelläkin akalla oli muistiinpanot suojaamattomista yhdynnöistään, ties kuinka paljon näitä "avioliiton omaisia" suhteita oli hänelläkin ollut elämänsä aikana. Nämä ovat kuvottavia tietoja häpeämättömistä holtittomista synnintekijöistä.
Kun Maria odotti Jeesusta, niin hän oli kihlattu Joosef-nimiselle miehelle.
Raamatussa sanotaan, että hän ei ollut ollut sukupuoliyhteydessä morsiamensa kanssa. Jo silloin Vanhan Testamentin aikana oli tapa, että mentiin kihloihin eli annettiin avioliiton lupaus.
Itse avioliitto syntyi vasta häiden yhteydessä. Häät on julkinen tapahtuma, jossa puolisot liitetään julkisesti yhteen.
Tällä asialla on monta merkitystä. Pari suljetaan seurakuntalaisten tietouteen ja esirukousten piiriin. Kaikki ihmiset osaavat suhtautua puolisoihin pariskuntana.
Myöskään ne avoipuolisoiden tuttavat, jotka ehkä olisivat tahtoneet noista puolison itselleen tietävät muuttaa suhtautumistaan heihin.
Asialla on myös juridisia merkityksiä. Ym.
Jeesus aloitti julkisen toimintansa menemällä Kaanaan häihin. Kyllä se tapa oli Jeesuksen itsensä hyväksymä.
Jos aloittaja ei halua kirkollista vihkimistä, niin myö siviilivihkimys on pätevä myös uskovaisilla.
Ymmärrän tämän.
Pointtini onkin siinä, että maallinen avioliitto ei välttämättä varmista sitä, että pari olisi aidosti sitoutunut toisiinsa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Joku avopari voi olla toisiinsa paljon sitoutuneempi kuin avioliiton solminut pari.
Siispä, kuten Raamatussakin sanotaan, ihmisellä ei ole valtaa tuomita toista ihmistä. Voiko ihminen siis mennä tuomitsemaan avoparin huorintekijäksi, kun ei voi tietää sitä sitoutumisen ja rakkauden määrää mikä heidän välillään vallitsee?
En minä tätä keskustelua aloittanut väittääkseni ettei häitä saisi olla, tai että ne olisivat merkityksettömiä. Itsekkin haluan häät mennessäni naimisiin.
on avioliiton elementti.
En halua väheksyä avoparien sitoutuneisuutta. Siitähän ei voi varmistua ulkopuoliset oikein mitenkään olipa kyseessä sitten avio- vai avoliitto.
Kuitenkin lupaaminen Jumalan ja seurakunnan edessä velvoittaa jollakin tavalla ja ainakin sitoutumista on jouduttu ajattelemaan.
Kuitenkin avoliitto ei täytä tuota julkisuusnäkökulmaa. Läheiset kuulevat suhteesta juorujen kautta aivan kuin aviorikoksistakin. (Olin vähällä kirjoittaa: kuin muistakin aviorikoksista. Avoliittohan on aviorikos tulevaan avioliittoon nähden).
jonka luin eräästä kirjasta.
Viimevuosisadan alussa joitakin ihmisiä joutui pakenemaan Venäjän Karjalaan. Luin heidän elämästään muukalaislegioonassa, jota johti englantilainen komentaja.
Yhteisössä oli yksiköitä, jotka olivat suoalaisista koostuvia ja heidän joukosaan oli myös naisia.
Monet menivät siellä ns. omantunnon avioliittoon. He nimittivät asiaa juuri niin. Tarkoitus oli, että he palaavat olojen rauhoituttua Suomeen ja menevät oikeasti avioliittoon. Joillekin syntyi lapsiakin.
Minua askarrutti tuo asia kahdesta syystä.
1. Olosuhteet olivat ensimmäisen maailansodan ja Venäjän vallankumouksen vuoksi sellaiset, ettei heillä ollut muuta mahdollisuutta. On lähellä, että valinta oli oikea.(En itse ainakaan tuomitse sitä). He kuuluttivat avioliittonsa koko yhteisössä, ja postin välityksellä kotimaahansakin.
2. Toisenlainen ihme on, että he useimmat olivat vasemmistomielisiä, joihin ei liitetä kovinkaan uskonnollista käsitystä. Tämä on mielestäni aika puhuttelevaa. (Kaikilla on omatunto.)
Miksi pitäisi täyttää jokin julkisuuskuva? Miksi ulkopuolisten pitäisi varmistua? Eikö se riitä, että Jumala näkee totuuden. Avioliitossa kaksi antavat lupauksen toisilleen, ei muille ihmisille.
Miksi pitäisi ihmisille todistella? Eikö olennaista ole juuri se, mitä Jumala näkee.
Voihan sitä mennä naimisiin, täyttää julkisuuskuva ja sanoa olevansa sitoutunut olematta sitä kuitenkaan. Voisin kuvitella, ettei se ole Jumalan mielen mukaista. Enemmänkin omavanhurskautta, taikka yritys huijata Jumalaa, joka ei tietenkään onnistu sillä Jumala näkee totuuden.
Eli Venäjän Karjalassa omantunnon avioliiton solmineilla oli tarkoitus palata vielä Suomeen ja solmia siellä virallinen avioliitto keskenään?
Itse en ainakaan näe tuossa huoruutta tai vääryyttä. Mielestäni nuo omantunnon avioliitot voivat olla aivan hyvin Jumalan siunaamia, oikeita sydämmen avioliittoja.
Maallinen avioliitto, eli tämä virallinen avioliittohan voi joskus olla täysi kulissiavioliitto ja siksi epäilen, josko Jumala kuitenkaan siunaisi sellaisia avioliittoja. Ei kulissiliitto muutu itsessään miksikään maallisen siunauksen saatuaan.
Myöskään aito, hengessä solmittu kahdenkeskinen sopimus ikuisesta yhdessä olosta (eli kutsumani sydämmen avioliitto), ei muutu itsessään miksikään maallisen siunauksen saatuaan.
Paitsi toki kummassakin tapauksessa liitot muuttuvat maallisesti virallisiksi.
Enkä väitä että kaikki avioliitot olisivat kulissia. Mutta niitäkin on. Myöskään kaikki avoliitot jne. eivät varmasti ole todellista sitoutumista, joten sitäkään en tässä yritä väittää.
Pointtini on siis edelleen kysymys siitä, mikä on se oikea avioliitto.
väärin.
En tietenkään tarkoita, että parilla tulee olla jokin tietynlainen avioparin julkisuuskuva, vaan toisinpäin:
Yhteisön jäsenet alkavat suhtautua heihin avioparina.
Esim. ellei avopari ole julkistanut kihlaustaankaan, niin yhteisön muut vapaat ihmiset suhtautuvat heihin kuin he olisivat edelleenkin mahdollisia pareja kenelle muulle miehelle/naiselle tahansa. He saattavat ietämättään houkutella heitä.
Lisäksi, kun pari on aviopari, yhteisön jäsenet rukoilevat heidän puolestaan, kuuntelevat ja kertovat kokemuksiaan perheestään, kannustavat heitä ehdottavat lasten vaatekierrätyksiä, jne.
Yksi omista pojistani asuu nyt jo kolmannen naisen kanssa ns. avoliitossa. Minun oli vaikea suhtautua heihin pariskuntana, kun en oikein saattanut uskoa, että kestääkö suhde vain tämän viikon , kuukauden vai vuosia. Vasta kun he ostivat yhteisen asunnon alkaa tuntua, että he ovat pari.
Minä en ymmärrä sitä, miksi yhteisön muut vapaat ihmiset eivät osaisi suhtautua pariin parina. Itselläni ei tulisi mieleenkään ajatella varattua ihmistä itselleni potentiaalisena miesehdokkaana, oli hän sitten naimisissa tai vain varattu. Siksipä varatun ajatteleminen mahdollisena parina jollekkin muulle kuin parilleen on mielestäni rumaa. Paria kuuluu kunnioittaa parina, eikä pitäisi edes ajatella että he saattaisivat olla mahdollisia pareja jollekkin toiselle joskus myöhemmin. Aika pöyristyttävää ajattelua minun mielestäni. Pari on minulle aina pari, toisilleen varatut, oli sitten kyse avo- tai avioparista. Kukaan muu kun ei voi tietää heidän sitoumuksensa ja rakkautensa määrää. Muitten ei tarvitse puuttua parin elämään mitenkään. On kummallista, jos paria ei osata kunnioittaa oikeasti parina ennenkuin on menty naimisiin.
En halua ymmärtää väärin.
>>Lisäksi, kun pari on aviopari, yhteisön jäsenet rukoilevat heidän puolestaan, kuuntelevat ja kertovat kokemuksiaan perheestään, kannustavat heitä ehdottavat lasten vaatekierrätyksiä, jne.
Eikö sama voi päteä mitenkään avopuolisoihin?
kannalta he voivat olla jo seuraavana päivänä erillään. Hehän eivät ole antaneet julkista ilmoitusta liitostaan. Uskomus perustuu vain juoruihin:
"Nekin ovat alkaneet oleen yhdessä!"
kautta.
Monia kuoli matkalla.
Periaatteessa ne saattoivat palata, jotka eivät olleet osallistuneet sotarikoksiin Suomessa sisällissodassa ollessaan.
Juuri tuollaisissa tilanteissä voisin minäkin rinnastaa heidän liittonsa avioliittoon.
Liikuttavinta oli, että useimmat olivat kovinkin vasemmistomielisiä, mutta kyllä heilläkin vain usko Jumalaan oli.
Olen samaa mieltä kanssasi.
En kuitenkaan lähtisi avoliittoa yleisesti pitämään avioliittona, sillä ihastumien huumassa ihminen lupaa mitä tahansa.
Siellä Aunuksen ja Petsamon kaamoksessa, ankeissa oloissa ihmiset varmasti olivat totuuden edessä, kun Venäjällä oli vielä sisällissotakin.
Tapaus a,= on kuitenkin JUMALAN vahvistama liitto, avioliitto .
Tapaus b,= On paholaisen tekemä avoliitto, joka on loähtöisin saatanasta.
Avoliittoa ei ole JUMALA SIUNANNUT , silloin ei tietenkään sellaista liittoakaan joka ei kanna nimeä , avioliitto .
Avoliitto on lihassa asuvan turmeluksen tuote.
Pelko sitoutumisesta, ja epävarmuus tulevaisuudesta estää heitä sitoutumasta avioliittoon keskenään.
Yksi ajatus siinä on se (takaportti) että on helpompi erota, jos sukset menevät ristiin. On olemassa paljon sellaisia ihmisiä joille oman tai toisen henkilön rikkinäisyyden vuoksi sitoutuminen toiseen henkilöön näyttää aivan mahdottomalta. Silloin ei tietenkään pitäisi mennä lainkaan yhteen, ellei voi sitoutua ja liittyä toiseen. Tautalla on usein esimerkiksi perusturvattomuus. joka on lähtöisin hamaasta kohdusta ja syntymästä asti.
Kaipailisin Raamatunkohtia.
Mitä JOS Jumalan tarkoittama avioliitto ei ole sama asia kuin maallinen avioliitto?
Voitko aivan varmasti sanoa, että Jumala tarkoittaa avioliitolla pelkkää maallista avioliittoa?
Onko papin siunaus sama kuin Jumalan?
Eivät kaikki sen takia jätä menemättä heti naimisiin, että sitoutuminen pelottaisi ja tulevaisuus tuntuisi epävarmalta tai että olisi helpompi erota jne. On lyhytnäköistä yleistää kaikki avoliitot tuolle tasolle.
Aioliiton , kaikki sitä seraavat samoin perustein ihminen , pappi , tai vastaava , koska aina ei ole ollut pappiakaan , Aatamin oli siunattava seuraava liitto .
Raamattu sanoo , että kain tunsi vaikmonsa .
Olisko ollut ensimmäinen avo pari . Missään ei kuitenkaan ole kerrottu että hän olisi tullut autuaaksi .
Minä en yleistänyt, miksi halusit tuoda viestini sisällön esiin väärässä valossa? Otin vain muutaman esimerkin syistä jotka estävät ihmisiä sitoutumasta ja liittymästä.
Sinulta näyttää olevan kaikki perusteet hukassa.
Pari yhdistetään Jumalan sanalla. Pappi vain palvelee Jumalan sanaa seurakunnalta saamansa sananpalvelijan viran puolesta. Jumala yhdistää aviopuolisot TOISIINSA HÄNEN SANALLAAN JA ANTAA avioLIITTOON lupaamansa SIUNAUKSEN.
Sain viestistäsi sellaisen käsityksen, että ajattelet kaikkien avoliitossa elävien välttävän avioliittoa mainitsemistasi syistä, tai muista niiden kaltaisista syistä. Pahoittelen väärinymmärrystä.
Voisiko Jumalan siunaama ja tarkoittama avioliitto sinun mielestäsi olla eri asia kuin maallinen avioliitto?
Miten sinä voit sanoa että minulta olisivat perusteet hukassa?
Avioliiton siunaa Jumala. Tästä olemme ilmeisesti samaa mieltä. Tietysti pari yhdistetään Jumalan sanalla. Jumala tekee sen, ei ihminen.
MUTTA ENTÄ JOS Jumalan tarkoittama avioliitto ei ole MAALLINEN avioliitto, se maallisesti virallinen sinetti? Jos Jumalan siunaama avioliitto on SYDÄMMESSÄ, ja jonka vain Jumala voi siunata ja jonka siunauksen saaneet VAIN ITSE voivat kokea saaneensa ja jota muut eivät voi tulla kieltämään. Ja että tuohon avioliittoon/siunaukseen EI TARVITTAISI MAALLISTA AVIOLIITTOA eikä pappia eikä edes todistajia? Mutta jonka VOI myös maallisesti vahvistaa?
Olen lukenut Raamatun, siis Uuden Testamentin. En löytänyt sieltä kohtaa, joka osoittaisi että Jumala puhuisi nimenomaan maallisesta avioliitosta tai että Jumalan siunaamaan avioliittoon tarvittaisiin todistajia taikka muita välikäsiä. Siispä- jos siellä on sellainen kohta, haluaisin tutustua siihen ja siksi pyysin Raamatun kohtia. Joten jos ystävällisesti voisitte niitä osoittaa.
""Pappi vain palvelee Jumalan sanaa seurakunnalta saamansa sananpalvelijan viran puolesta""
>Voimmeko luottaa siihenkään, että kaikilla papeilla olisi JUMALAN ANTAMA "OIKEUS" tähän? Eikä vain seurakunnan antamaa?
>Nykyään on naispappejakin ja Raamatun mukaan naisten tulee olla hiljaa seurakunnassa yhtään kuitenkaan naisten arvoa vähättelemättä.
Kyllä on
Pappi toimittaa vihkimisen Jumalan kasvojen edessä.
Ja he tulevat yhdeksi lihaksi".
Minkä Jumala on yhdistanyt, sitä älköön ihminen erottako".
Nämä ovat Jumalan sanaa raamatusta.
Ensimmäinen perusta joka on hukassa, on se että rinnastat kahden henkilöN VÄLISEN suullisen sopimuksen Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäollessa tehtyyn liittoon.
Kaikki kannanottosi tämän asian tiimoilta näyttävät tähtäävän kehäpäätelmäsi oikeaksi todistamiseen. Sinä puolustat syntiä, siksi on hyödytöntä jatkaa. Syntiähän saa jokainen vapaasti tehdä, jos sen palkka iankaikkinen kuolema ja kadotus kiinnostaa saada osakseen.
Kahdella ihmisellä jotka haluavat yhtyä, ja sitoutua yhteen, ei ole yhtäkään syytä jättää avioliittoa solmimatta. Kaikki syyt avioliiton solmimattomuuteen ovat tekosyitä ja vihollisen koukku saada pari tekemään huorin. Vanhemmilla ihmisillä on toki monilla sekin syy että leskeksi jäänyt menettää avioliiton solmittuaan leskeneläkkeensä.
Huora ja huorimies voivat aina yhtyessään vedota keskinäiseen sopimukseen. Jumalan edessä sellaisella ei ole mitään merkitystä. Maallisten lakien mukaan kaksi naimatonta voivat huorata niin paljon kun haluavat, kaikkinäkevää Jumalaa ei voi pettää. Joten lopetamme hyödyttömän kehäpäätelmän toistamisen tähän.
Missään sanonut ettei jumala vieläkin kaikissa olosuhteissa, saa sanansa esille , ja kerta kaikkiaan valtaansa .
Viestini ei liity mitenkään sinuun tai sinun sanomisiisi.
Tarkkuutta ja huolellisuutta teutatess!!
>>Ensimmäinen perusta joka on hukassa, on se että rinnastat kahden henkilöN VÄLISEN suullisen sopimuksen Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäollessa tehtyyn liittoon.
Väärin. Puhun sydämmessä tehdystä kahden ihmisen välisestä sitoutumisen sopimuksesta, jonka JUMALA voi nähdä aidoksi tai epäaidoksi.
>>Kaikki kannanottosi tämän asian tiimoilta näyttävät tähtäävän kehäpäätelmäsi oikeaksi todistamiseen. Sinä puolustat syntiä, siksi on hyödytöntä jatkaa. Syntiähän saa jokainen vapaasti tehdä, jos sen palkka iankaikkinen kuolema ja kadotus kiinnostaa saada osakseen.
En puolusta syntiä, vaan aitoa liittymistä ja sitoutumista toiseen ihmiseen, jota ei minun ymmärrykseni mukaan voi maallisella avioliitolla varmistaa. En näe, miksi tätä olisi hyödytöntä jatkaa.
>>Huora ja huorimies voivat aina yhtyessään vedota keskinäiseen sopimukseen. Jumalan edessä sellaisella ei ole mitään merkitystä.
Kyse olikin sydämmessä tehdystä sopimuksesta JONKA JUMALA NÄKEE. Kyllä Jumala näkee onko sitä sopimusta tehty vai ei/ onko se sopimus aito vai ei, et siis voi huijata Jumalaa. Pikemminkin ihmisten edessä tällaisella sopimuksella ei ole mitään merkitystä, koska ihmiset eivät sitä näe. Mutta ei ihmisille tarvitsekkaan todistella parin keskinäistä rakkautta ja sitoutumista, sillä ihmisten hyväksynnällä ei ole väliä.
En ymmärrä mikä tässä on kehäpäätelmää, ja miten tämä kehottaa huoruuteen. Tarkoitus olisi saada sinutkin miettimään, mitä on oikea sitoutuminen.
Avioliitto on aina JULKINEN.
Jos ihminen rakastaa, ei ole mitään estettä tehdä asia julkiseksi, kuten tapoihin kuuluu.
Jos haluaa elää yhdessä ilman avioliittoa, ei voi olla uskova, joka luottaa Jumalaan.
Maallinen avioliitto onkin toki julkinen, sitä en kiellä. Ja maallisesti virallinenkin se on.
Mutta sitäkö se Jumala paräänkuuluttaa avioliitolta? Että se täyttää nämä maalliset kriteerit? Luulisi tärkeämpää olevan sen mitä on sydämmessä.
>>Jos ihminen rakastaa, ei ole mitään estettä tehdä asia julkiseksi, kuten tapoihin kuuluu.
Ei ehkä olekkaan estettä, mutta jospa ei ole tarvettakaan mennä samantien naimisiin? Jospa tietää sydämmessään Jumalan antaneen siunauksensa. Onko tämä muka täysin mahdotonta?
Maallinen avioliitto tekee avioliitosta maallisesti julkisen. Sekö onkin tärkeintä?
Eikö muka olisi mitenkään mahdollista, että Jumala ei tarkoita avioliitolla tuota maallista sinettiä, vaan juuri sitä mikä on sydämmessä?
Kerro nyt ihmeessä miten tämä on muka kehäpäätelmä.
Vaihto ehto A
Siitä johtuen ,että ei tuossa vaiheessa kukaan mene naimisiin, vaan seulomista on on vielä jäljellä .
Aviolupaus ei ole mikään pikkujuttu.
Sitä ei saa KOSKAAN antaa ellei ole valmis sitoutumaan puolisokseen aikomansa henkilön yhteiseen elämään, - aina kuolemaan asti.
Avioliiton avainsanat ovat
1. Sitoutuminen
2. Liittyminen
Pienikin takaportti (= pakotie) tuhoaa varmuudella koko avioliiton.
Aviolupaus tehdään AINOASTAAN silloin kun sitoutuu loppuelämäksi yhteen toisen kanssa.
Kaikki muu avioliittoasian tiimoilla puuhastelu on synnin tekemistä.
Avauksemme on siis epäsuora kehoitus tekemään huoruuden syntiä. Ja kehoitus etsiä Raamatusta lupa syntiinsä. Perin jumalaton avaus siis.
""Avauksemme on siis epäsuora kehoitus tekemään huoruuden syntiä. Ja kehoitus etsiä Raamatusta lupa syntiinsä. Perin jumalaton avaus siis""
Enhän nyt toki kehota ketään huoruuden syntiin. Itse asiassa olen tässä viimeiset viikot yrittänyt auttaa erästä lestadiolaista ystävääni, joka on rumasti sanottuna eksynyt sille tielle, mutta joka kuitenkin on hyvä ihminen, joten en haluaisi käyttää termiä huoruuden synti.
Ajatellaanpa sitten näin. Kumpi seuraavista tilanteista voisi olla enemmän Jumalalle mieleen:
A) Mies ja nainen ovat naimisissa. He eivät kuitenkaan rakasta toisiaan ja himoitsevat ajatuksissaan muita miehiä ja naisia. Toisiaan he eivät kohtele rakkaudella, vaikka Raamattu sitä pyytääkin. Yhdessä he pysyvät vain solmimansa maallisen avioliiton tähden, vaikka se heitä suoranaisesti vi***taakin.
B) Mies ja nainen eivät ole naimisissa, mutta elävät toisiaan rakastaen elämänsä yhdessä, saaden lapsia, sydämmessään toisiinsa sitoutuneena (Jumalahan nimenomaan näkee sydämeen ja näkee onko oikeasti sitouduttu vai ei, ei tarvita muita ihmisiä todistamaan Jumalalle mitään. Jumalaa ei siis voi huijata. Ja sitoutuminen ja liittyminen on myös kahden ihmisen välinen asia, johon eivät ulkopuoliset voi puuttua. Kukaan ulkopuolinen ei siis voi tulla sanomaan että sinä ja sinä ette ole sitoutuneet toisiinne).
Mitä syntejä parit tekevät? Kumpi pari on enemmän eksynyt synnin tielle?
""Avioliiton avainsanat ovat
1. Sitoutuminen
2. Liittyminen""
Aivan. Mutta varmistaako maallisen avioliiton solmiminen että kaksi ihmistä oikeasti SITOUTUVAT ja LIITTYVÄT toisiinsa?
Ainoastaan Jumala näkee onko kaksi ihmistä sitoutunut toisiinsa, kukaan ihminen ei voi nähdä ihmisen sydämmeen. Siispä joku avopari/muu kuin aviopari voi olla paljon enemmän toisiinsa sitoutunut ja liittynyt kuin joku aviopari (ei toki varmasti koske kaikkia, siitä ei ollut nyt kyse).
Avioliitonkin voi nähdä takaporttina. Joku voi mennä naimisiin ENSISIJAISESTI sen takia, että on löytänyt jonkun ok tyypin ja pääsisi tekemään erinäisiä avioliittoon kuuluvia asioita. Ei siksi, että haluaisi mennä naimisiin sitoutuakseen. No, jos tähän nyt joku sanoo että silloin ei edes pitäisi mennä naimisiin, niin ei tietenkään pitäisi. Miksei? Sillä avioliitto- sitoutuminen ja liittyminen lähtevät sydämmestä. Maallisen avioliiton solmiminen on maallinen sinetti tälle sitoutumiselle.
Jos Jumala näkee avoparin tai kenen tahansa parin sydämmestä, että he ovat toisiinsa sitoutuneet/ tehneet sydämmessään avioliiton, miksei hän voisi tuota liittoa siunata? Voiko joku varmasti sanoa, ettei Jumala siunaa sellaista liittoa?
Miten tämä muka syyllistyy kehäpäätelmään?
Mitä hänen Avaihtoehto piti sisällään .
Olisi kiva kuulla oikeitten uskovaisten mielipiteet todella noista moniavioisista siellä Raamatun sivuila.
Daavidin ja Salomonin ja monien muiden monista vaimoista ja jalkavaimoista, ja heidän lapsistaan
Miksi Jumala ei sano niitä synneiksi, olen sitä miettinyt monesti.
Miksi Jumala salli ne kaikki, myös Jaakobin vaimot. Ja niitä oli siellä todella ja eivät olleet syntiä?????
Missä vaiheessa tulivat nämä yksiavioiset ja miksi oli vain yksi vaimo sallittu??
Ja Salomon oli Jumalan mies, kuten oli Daavidkin, ja heillä oli niitä vaimoja, Salomonilla tuhat yhteensä.
Kuinka ne miehet niitä niin paljon tarvisivat???
Vanhantestamentin aikaan, sanottiin ihmissuvun olevan vielä vahva, Mutta Salomonin 1000 vaimoa vei hänet kenties kadotukseen ,
Aabraham koetti olla yhden vaimon mies. Samoin Mooses , mutta Mooseksen laki oli yksi tekijä joka lisäsi vaimoja, koska jos vanhin veli kuoli oli seraavan vejen naitava edellisen leski, ym.
On selitetty sitäkin, että heillä oli yleensä parempi mahdollisuus, elättää useita vaimoja .
Vaimon omistus oli silloin sama kuin pamkkikirjan pano nyt , siis ahneutta tämä kaikki oli silloin .
Yksiavioiset liitot tuli Apostooliseen aikaan.
Jeesuksen ohjeen mukaan .(myös Paavalin )
Vielä Salomosta hän oli JUMALAN mies kun hän olkoi hallituskautensa , mutta kun sitä oli kestänyt tietyn aikaa , hän meni jonkun vaimonsa epäjumalia kumartamaan , ja tidossa ei ole että hän olisi siitä tehnyt parannuksia ,
Miksi /kuinka miehet niin paljon tarvitsivat ?
Tarkoitako vaimoja ?
vai mitä ?
jossa sanotaan, että ei moniavioisuus ollut Jumalan tahto eikä tarkoitus. Yhteiskunta oli sellainen, että naisella ei ollut ilman miestä juuri mitään mahdollisuutta selviytyä hengissä - naisella ei ollut "omaa elämää". Hän oli miehen omaisuutta ja jos miestä ei ollut - voivoi! Uskoisin, että tässä on ollut kysymys siis sosiaaliturvasta. Varmaankin lapsikuolleisuus on ollut suurta ja äitejä kai myös menehtyi, joten moniavioisuudella saatiin taattua suvun jatkuvuus.
Mutta en minäkään sitä ymmärrä - miksi yhteiskunta oli sellainen kuin oli? Miksi asia, joka uuden liiton aikana oli ehdottoman paha oli täysin hyväksytty - ainakin se siltä Raamattua lukiessa näyttää?
Ja millä kumman rahkeilla joku voi pitää tuhatta vaimoa - sadassakin olisi jo yllin kyllin ja enemmänkin - osan on täytynyt olla vain joukon jatkona! Nykyään jo yksi nainen voi olla miehelle liikaa...