Kokemus ja tehtävät

elektroniikkapuolellakaan miksikään muutu...

Kutsun itseäni siivoojaksi juuri siksi, että muut tekee hommat päin vittua ja sitten mä olen se joka tulee ja laittaa järjestelmät toimimaan.

Sinänsä hienoa ja jopa omituista, että meidän putiikissa softat pelaa loistavasti. Kaikki muu meneekin sitten päin helvettiä. Jopa kytkentöjen teko kytkentäkaavion mukaisesti tuottaa vaikeuksia joillekkin henkilöille.

Joskus sitten rakennetaan koko järjestelmä alusta asti uusiksi, kun on tarpeeksi paljon korjailtu.

Tiedän jopa konsultteja, jotka ovat erikoistuneet tekemään noita toisten sössimiä projekteja uusiksi sis. dokumentointi, refaktorointi ja koodaus. Työ on likaista, mutta likaisesta työstä maksetaan usein hyvin. Tätä voi verrata roska-auton kuljettajan ammattiin. Kolleegamme idässä pitävät huolen siitä, että työt eivät näiltä miehiltä ainakaan vähene :D

Ikävä kyllä, hutilointi ja osaamattomuus rehottaa jopa ns. "isoissa ja hyvissä" IT-firmoissa. Sovelluskehitys ja -arkkitehtuuri ovat yllättävän vaativia taitolajeja, jopa taidetta. Niihin kyllä löytyy todella hyviä ja koettuja ratkaisuja esim. iteratiivinen malli (esitutkimus-suunnittelu- toteutus-testaus-käyttöönotto-käyttöaika-hylkäys). Mutta nämä opit on yleensä kovin vaillinnaisesti käytössä niin pienissä kuin suurissa projekteissa/ hankkeissa. Kunnon dokumentoinnista puhumattakaan.

Luulis koodarin tietävän, että firmaan rahaa tulee laskuttamisesta. Kun tehdään ensin paskaa, niin voidaan laskuttaa sen korjaaminen, näin yksinkertaista se on.

Teidän firmassa tökkii projektin vetäminen ja muukin toiminta taitaa olla retuperällä. Mitäköhän hommia "atk-merkantin" pitäsi sitten tehdä, jos projektityöskentely ei ole koulutusta vastaavaa. Jos haluat tehdä sujuvia ja nami nami projekteja niin keskity vaan Hello World -ohjelmiin.

Yleensä tuolta idästä tuodaan takaisin projekteja tai niiden osia, kun halpa ei jostakin syystä ollutkaan hyvä. Sitten ylikalliit länsikooderit joutuu ns parsimaan paskan kasaan.

Vaan eipä noiden idänmiesten osaamattomuus mikään ihme ole. Eka kosketus tietokoneeseen on yleensä saatu yliopiston tai teknillisen opiston kolmannella luokalla.

Laitan oman kokemukseni esimerkkinä siitä, että projektin tekijöille ei välttämättä anneta mahdollisuuksia tehdä ajoissa ja kunnolla. Toteutettiin sovellus täysin uudella ohjelmointityökalulla ja tietokannalla. Pidin asiakkaan kanssa määrittelypalaverit sovitusti ja tein sen perusteella projektisuunnitelman työmääräarvioineen kaikkineen. Ei mennyt läpi, ei. Talosta löytyi itseään viisaampana pitävä kollega, joka ilmoitti, että kyseessä on "pikku juttu", joka vaatii alle puolet ajasta ja resursseista. Kumpaa kuunneltiin? Tietenkin sitä kollegaa. Asiakkaalle piti pokkana valehdella, että näillä mennään. Projekti valmistui myöhässä. Tekemiseen meni suunnilleen alun perin laskemani aika, ehkä vähän ylikin, mutta tunnit ja päivät piti yrittää puristaa paljon lyhyemmälle ajalle. Väsytti ja vitutti ja vielä tänään harmittaa, etten yksinkertaisesti lähtenyt saman tien.

Tulos: Asiakas oli tyytyväinen sovellukseen ja työnantaja joutui maksamaan mulle ison summan ylitöistä. Itse uuvuin työtaakan alla.

Mitä tästä opin? Sain kokea kantapään kautta, miten tärkeä hyvä esimies on. Silloinen esimieheni kuunteli kaikkia muita kuin minua. Yrittäessäni neuvotella aikatauluja inhimillisemmiksi tai saada lisäresursseja vastaus oli tyly: yritä nyt vielä ja mikset saanut valmista puolessa ajassa.

Yritän tällä esittää, että projekteissa ei tekijöillä aina ole mahdollisuutta vaikuttaa työn parametreihin. Jos on tehty päin vittua, onko ollut muuta vaihtoehtoa? Oisko näissä tuhrituissa tapauksissa tehty se valinta, että tehdään sitten sontaa kun ei muuhun anneta mahdollisuutta. Valinta on sekin.