Monet asuinalueet liian kalliita palkansaajille
Asunnot ovat jo niin kalliita Helsingin seudulla, että tavallisen palkansaajaperheen kaikki tulot olisivat lainakuluja pienemmät.
Ari Kapanen
15.4.2008 19:42
Lainan hoitoon voi mennä nettotuloista teoriassa yli sata prosenttia Espoossa ja Helsingissä, vaikka kyseessä ei ole luksusasunto.
Suomen Rahatiedon laskelmien mukaan Espoon Leppävaarassa ja Helsingin Paloheinässä oleva uusi asunto veisi aluksi yli sata prosenttia nettotuloista nelihenkiseltä perheeltä, jonka äiti on kaupan myyjä ja isä bussinkuljettaja.
Oletus on tällöin, että laina-aika on 15 vuotta ja että omaa rahaa ei ole lainkaan käyttää asunnon ostamiseen. Kyse on tasalyhenteisestä lainasta, jossa lyhennys on aina sama, mutta korkosumma pienenee laina-ajan juostessa. Lainakorko on viisi prosenttia.
Nettotulot ovat tuloja verotuksen jälkeen. Laskelmissa on otettu huomioon verovähennykset esimerkiksi lainakorkojen takia.
Lainanhoitokulujen osuus putoaa esimerkkiperheellä Helsingissä ja Espoossa 88:aan ja 87 prosenttiin nettotuloista, jos ottaa annuiteettilainan. Siinä maksuerä on täsmälleen sama koko laina-ajan, jos korko ei muutu. Myös muita keinoja löytyy pienentää lainanhoitokuluja: laina-ajan kasvattaminen ja omien säästöjen käyttö. Silti lainanhoitoon hupenisi esimerkkilaskelmassa niin paljon rahaa, että uuden asunnon osto ei onnistuisi Helsingissä eikä Espoossa.
Tiukalle menisi myös Helsingin ja Espoon lähipaikkakunnilla. Esimerkkiperhe pääsisi kyllä jo kohtuukuluin Keravalle ja Hyvinkäälle. Siellä lainanhoito veisi 25 vuoden makuajalla, 15 prosentin omaosuudella ja annuiteettimallilla alle 40 prosenttia nettotuloista.
Asunnot ovat jo niin kalliita Helsingin seudulla, että tavallisen palkansaajaperheen kaikki tulot olisivat lainakuluja pienemmät.
Ari Kapanen
15.4.2008 19:42
Lainan hoitoon voi mennä nettotuloista teoriassa yli sata prosenttia Espoossa ja Helsingissä, vaikka kyseessä ei ole luksusasunto.
Suomen Rahatiedon laskelmien mukaan Espoon Leppävaarassa ja Helsingin Paloheinässä oleva uusi asunto veisi aluksi yli sata prosenttia nettotuloista nelihenkiseltä perheeltä, jonka äiti on kaupan myyjä ja isä bussinkuljettaja.
Oletus on tällöin, että laina-aika on 15 vuotta ja että omaa rahaa ei ole lainkaan käyttää asunnon ostamiseen. Kyse on tasalyhenteisestä lainasta, jossa lyhennys on aina sama, mutta korkosumma pienenee laina-ajan juostessa. Lainakorko on viisi prosenttia.
Nettotulot ovat tuloja verotuksen jälkeen. Laskelmissa on otettu huomioon verovähennykset esimerkiksi lainakorkojen takia.
Lainanhoitokulujen osuus putoaa esimerkkiperheellä Helsingissä ja Espoossa 88:aan ja 87 prosenttiin nettotuloista, jos ottaa annuiteettilainan. Siinä maksuerä on täsmälleen sama koko laina-ajan, jos korko ei muutu. Myös muita keinoja löytyy pienentää lainanhoitokuluja: laina-ajan kasvattaminen ja omien säästöjen käyttö. Silti lainanhoitoon hupenisi esimerkkilaskelmassa niin paljon rahaa, että uuden asunnon osto ei onnistuisi Helsingissä eikä Espoossa.
Tiukalle menisi myös Helsingin ja Espoon lähipaikkakunnilla. Esimerkkiperhe pääsisi kyllä jo kohtuukuluin Keravalle ja Hyvinkäälle. Siellä lainanhoito veisi 25 vuoden makuajalla, 15 prosentin omaosuudella ja annuiteettimallilla alle 40 prosenttia nettotuloista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jaahas, taas yrittää yksi tuhnutoimittaja kammeta omaa lehmäänsä ojasta.
> Lainan hoitoon voi mennä nettotuloista teoriassa yli sata prosenttia Espoossa ja Helsingissä, vaikka kyseessä ei ole luksusasunto.
Ja, täsmällisesti ottaen, milloin a) viimeeksi b) ikinä on Suomessa ollut sellainen aika, jolloin kahden perusduunarin tuloilla on saanut ostettua 5 h keittiö -asunnon, joka ei sijaitse huitsin tuutissa, tuosta noin vain, ilman säästöjä tai perintöä?
> Oletus on tällöin, että laina-aika on 15 vuotta
Nykyään saa pankista pitempiä lainoja.
> Kyse on tasalyhenteisestä lainasta, jossa lyhennys on aina sama, mutta korkosumma pienenee laina-ajan juostessa.
Joo, tämähän on todella järkevää - maksimoidaan menot laina-ajan alussa, kun tulot ovat pienimmät. 20-30 vuodessa nimittäin palkka tuplaantuu jo pelkkien inflaatiokorotusten vuoksi.
Mutta nythän olikin tarkoitus löytää nimenomaan toteutuskelvottomin ratkaisu.
myös niillä, jotka jäävät tulevan laman takia työttömiksi?
Uskokaa jo:
Jatkuva asuntojen arvojen nousu on mieletön yhtälö. Jos ne ovat nousseet, tulevat ne 100% alas. Niin tulee nytkin käymään.
Siitä palkan tuplaantumisesta 20 - 30 vuodessa olisin kyllä aika varovainen puhumaan. Maailmantaloudellisesti elämme niin epävakaata aikaa, että jo kuukaudessa voi tapahtua paljon. Sinä et tiedä, vaikka olisit 20 vuoden kuluttua ollut jo vuosikausia työttömänä.
Voi hyvänen aika niitä, jotka ovat näillä kuplahinnoilla erehtyneet asunnon ostamaan. Omiansa eivät tule saamaan takaisin enää koskaan.
Olet oikeassa.
Ei kannata ostaa asuntoa, koska voi jäädä työttömäksi.
Eikä itseasiassa kannata edes mennä töihin, koska siellä joutuu tekemään töitä ja saa sen lisäksi koko ajan pelätä (vai oliko se toivoa), että joutuu työttömäksi.
Myöskään naimisiin ei kannata mennä, koska voi tulla avioero.
Opiskellakaan ei kannata, kun ei ole aikomustakaan mennä töihin.
Ylipäätään mitään ei kannata tehdä, koska taivaasta voi koska vaan tippua kuuma kivi päähän ja silloin menee ponnistelut hukkaan.
Onnea valitsemallasi tiellä, luuseri!
aina kannattaa kartoittaa mahdolliset uhkakuvat, tulevaisuuden näkökannasta, mutta koska muuttujia on elämässä liikaa, niin kaikkea ei yksinkertaisesti voi ottaa huomioon, ja silloinhan mitään ei voisi tehdä, ei ostaa mitään (vaikkapa asuntoa) tai esimerkiksi alkaa yrittäjäksi, kauheat riskit siinäkin.
Elämä vain on sellaista, välillä pitää ottaa riskejä, muttei tyhmänrohkeita ja ylisuuria sellaisia.
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html
Luin viestiäsi neljännelle (riippuu itse kullakin ehkä grafiikka-asetuksista) riville asti, jolloin törmäsin kahteen peräkkäiseen sanaan, jotka muuttivat koko kirjoituksen asiasisällön pyöreäksi nollaksi. Toinen sana alkoi A:lla ja toinen K:lla
BYBBYHÄHÄHÄH