Olen aika herkkä vaistoamaan ihmisten tunnetiloja. Ehkä johtuu osittain siitä, että olen aina ollut sellainen ujo tarkkailija. Olisin päässytkin eräästä ihmisestä yli, mikäli en olisi havainnut ristiriitaisuuksia hänen toiminnassaan. Hänestä huokui ihan totaalinen lämpö, hänen kehonkielensä kertoi ihan päinvastaista kuin hänen sanansa. Hän tavallaan esitti kylmää, mutta ei loppujen lopuksi onnistunut siinä kovinkaan hyvin, koska ihmisen olemus kertoo niin paljon. Olen myös tavannut elämäni aikana ihmisiä, jotka puhuvat todella kauniita ja kivoja, mutta heidän kehonkielensä ja sellainen kylmyys, joka heistä huokuu, kertoo ihan muuta heidän ajatuksistaan.
Mitä mieltä te olette asiasta? Kumpaa luottaisitte enemmän: kehon kieleen ja sellaiseen ihmisestä tulevaan energiaan vai sanoihin?
Mitä mieltä te olette asiasta? Kumpaa luottaisitte enemmän: kehon kieleen ja sellaiseen ihmisestä tulevaan energiaan vai sanoihin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
enemmän ensimmäiseen. Siis siihen sanattomaan viestintään. Sanoilla yritetään peittää pelkoa ym. niinkuin sinäkin varmasti teet. Ei sillä loppujen lopuksi ole niin paljon merkitystä mitä sanotaan, vaan sillä miltä toinen tuntuu, mitä tunnetiloja viestittää ja herättää.
Itse olen luonnollisen lämpöinen kaikille ihmisille, naisille ja miehille, rento, kun en ole kiinnostunut. Kun olen kiinnostunut, olen kylmä eli jännittynyt. Sehän on ihan normaalia
tai no normaalisti näin olettaisin. En tiedä enää kun näyttelen keholla jatkuvasti, koska se on hauskaa ja tahdon näytellä. Vaihtelen joskus kävelytyylejäkin mielen mukaan.
Se mitä puhun on aina totta. En ole koskaan valehdellut. Mielikuvilla ja oletuksilla, kehonkielellä voi kusettaa ihmisiä jos tahtoo, kun osaa.
Ja ihan puhumiseen asti. Jos osaa näyttää siltä kuin valehtelisi, voi saada toisen uskomaan että valehtelee, vaikka kertoo totuuden.
Eihän siinä ole sinäänsä mitään hyötyä mutta noin esim.
Ihmisiä voi saada olettamaan kaiken näköistä sanattomasti jos haluaa.
Ei ketään pysty aidosti lukemaan. Ainakaan minua. Jos yrittää niin nuppi menee sekaisin.
Mutta kyllä toista ihmistä pitää kunnioittaa sen verta että jos hän jotain sanoo ja haluaa niin hän tarkoittaa myös sitä.
todellakaan ihan normaalia ole. Sairasta, mutta onneksi harva ihminen noin ajattelee. Kyllä ihmisiä voi ja pitääkin lukea muustakin kuin sanoista. En oikein ymmärrä mitä saavutat tuolla. Yksinäinen taidat olla pohjimmiltasi.
Samoin olen luonnollisen lämpöinen ihmisille. Mitä tuntemattomampi, mitä vähemmän merkityksellinen, sitä helpompaa on rentoutua ja olla hyväntuulisen iloinen. Moni on turhaan ihastunut tämän takia.
Kun olen kiinnostunut, saatan olla esimerkiksi kylmä, jännittynyt, etäinen, kohtelias ja korrekti. Luonnollisesti pyrin viestimään kiinnostuksestani jollain tavoin, esimerkiksi osoittamalla sanallisesti kiinnostusta, uteliaisuutta ihmistä kohtaan.
Mutta jotakin tuonsuuntaista - kylmää, korrektia - olen toisaalta epämiellyttävien, vältettävien, vastenmielisten tuttavuuksien seurassa. Vain eri syystä.
Kiinnostusta ei voikaan lukea toisista ihmisistä satavarmasti, koska ihmiset valitsevat käyttäytyä niin eri tavoin.
vaistoosi. Vaikka mulla onkin omat epäilykseni kirjoittajasta. Itse kun en täällä tuollaisia edes kyselis..
...kutakuinkin siten miten Albert sen on tutkimuksissaan huomannut: http://en.wikipedia.org/wiki/Albert_Mehrabian
eli sanoilla on oikeastaan aika vähän painoarvoa.
Se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Olen itse oppinut luottamaan tähän (kantapään kautta) ja sen jälkeen ei metsään ole menty :) Se fiilis mitä ihmisestä huokuu, se on rehellistä.. puhua voi mitä hyvänsä mutta mitäpä voit jos silmäsi ja se hörhöjuttu eli aura laulaa kaiken ;)
ovat teot - eivät sanat tai kehonkieli tai mielikuvat. Jos välittää toisesta aidosti, se näkyy tekoina.
niinhän se on kun ihminen pystyy olemaan oma itsensä :)
Mutta näin ei valitettavasti ole aina! Siksi eräs käski kääntää sen toisen posken..
sieltäkin löydät vastauksen...
"en tiennyt mitä sain kun tanssiin sinut hain"
niin...........
Vaistoaminen ei ole kehon tarkkailua, ei todellakaan. Jos väität itseäsi herkkävaistoiseksi päättelemään eleistä ja asennoista, olet ilmeisesti lueskellut alan hömppäkirjallisuutta (cosmopolitania muita tyttöjen hömppäjulkaisuja).
Vaistoamiset ovat jotain ihan muuta. Näkövammainen vaistoaa paremmin kuin "asento-oppaat" väittävät esimerkeissään, vaikkei hän näkisi mitään. Vaisto on sisäinen mekanismi, joka ei ole opittavissa, se on lahja.
Menetettäessä aisteja, ihmisen vaisto kehittyy luonnostaan, tai ihminen on saanut syntymälahjaksi vaiston. Useimmat tulkitsevat avoimiakin ihmisiä täysin virheellisesti, saati, jos lähdetään uskaliaasti etsimään ristiriitaisuuksia, voidaan tehdä myös ristiriitaisa tulkintoja.
Niin. Minä olen itse juuri sellainen analysoija, joka yrittää miettiä, mitä ihminen tarkoittaa sanomisillaan ja kehonkielellä ja energiallaan yhteensä. Ja se on rasittavaa ja väärin sitä toista ihmistä kohtaan. Yleensä lopputulos on sellainen, kuin itse sen haluan. Onneksi sentään osaan tämän itselleni jo myöntää.
Se on sitä "ajatusten lukemista" ja "rivien välistä lukemista" joka ei todellakaan toimi. Ainakaan parisuhteessa. Oma mieheni koittaa myös tulkita minua koko ajan, ja yleensä aina hän on väärässä.
Ihmisten pitäisi todellakin ajatella ennen kuin aukaisevat suunsa, ja sitten kun aukaisevat, pitää sanoa, mitä ajattelevat.
Ja vielä: hui kauhistus sentään, jos joku tulkkaisi minun kehon kieltäni! Muistan ne kerrat kun olen ollut ihastunut, ja koittanut puhella ihastuksen kohteelle.. Minä vapisen ja änkytän, ja sen välttääkseni olen kylmäkiskoinen ja kova. Siinä kai sitten olisi turha vakuuttaa rakkauttaan, jos toinen tulkkaa pelkkää kehon kieltä? :)
Liika analysointi on sitä itselleen kysymysten esittämistä ja itse vastaamista. Tottakai intuitio joskus osuu kohdalleenkin. Joku (n) ajattelee minustakin intuition pohjalla jotakin joka ei ollenkaan vastaa tunnetilojani.
Ongelmani on sama. Kun tuntee jotakin toista kohtaan skarppaa liikaa, kontrolloi ja näyttää kylmältä. Vaikka olis oikeesti sydän karrella... Ja sitten niitä tulkintoja syntyy, ja menee metsään... Varmasti itsekin syyllistyn samaan ja lopputulos on sitten... samanlainen.
Nyt vielä tähän muistuttaisin, että vaikka sinä ea (m) ja minä onkin ehkä oltu kontrolloituja ja kylmiä silloin kun on puhuttu tunteista, niin sitä ei nyt pidä mennä kenkään yleistämään, eli sen pohjalta analyysejä tekemään.
Eli sellainen "tuo n/m puhuu minulle ja on kylmä -> hänellä on tunteita minua kohtaan" johtopäätelmä voi olla todellakin metsässä. Tai sitten ei. :)
joka loi miehestä naisen prototyypin nainen on miehestä viimeistelty jos noin teknisesti moni voisi sanoa
elämää tietä ja totuutta viimeisimmillään
kehon kieleen. Mutta..ihmiset eivät näytä/ole näyttämättä tunteitaan samalla lailla.