onko teille koskaan sattunut kohdalle sellaista tunnetta, että olisitte kateellisia joillekkin toisille bulimikoille/sh:laisille?
että he taitavat sairauden paremmin, syövät vähemmän ymym.
tai että jos olette saaneet tietää jonkun toisenkin olevan bulimikko, teille on tullut ajatus, että tämä on minun sairauteni, ei tuon !
Minulla on useasti, enkä oikeastaan tiedä mistä johtuu. halusin vaan tietää, onko muilla.
että he taitavat sairauden paremmin, syövät vähemmän ymym.
tai että jos olette saaneet tietää jonkun toisenkin olevan bulimikko, teille on tullut ajatus, että tämä on minun sairauteni, ei tuon !
Minulla on useasti, enkä oikeastaan tiedä mistä johtuu. halusin vaan tietää, onko muilla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joo, oikeestaan koko ajan on tollanen tunne. "en mä varmaan ees oo oikeesti sairas, toiki oksentaa paljon enemmän ku mä, toi syö paljon vähemmän ku mä.."
haluan irti tästä, mutta toisaalta en vaan voi päästää irti. ja en edes tiedä mikä siinä sitten on muka esteenä.
joo aivan sama mulla !
en uskalla päästää irti, koska jollain tapaa haluan olla sairas vaikka en kuitenkaan.
vähättelen kokoajan omaa sairauttani, vaikka muiden mielestä olen todella vaarallisessa tilassa.
pyh, en mielestäni.
Joo, mäki aina oon sillee, et eihä mulla mitää ongelmaa oo, ku en saa ulos mitään ja sit kadehdin niitä, jotka sanoo, et kaikki tulee ulos..
Pohjat oli, ku katoin et mun luokkalaisen kasvot oli turvoksissa, nii heti mietin, et okei tol on bulimia ja tuli sellai, et epäreilua... Outoo on, mut en tiiä mistä johtuu..
joo eli muillakin on.
mulla on kanssa tosi usein ja oon miettinyt mistä se johtuu ja että onko muilla.
kerran katsoin myös kun erään luokkalaiseni silmät olivat verestävät ja sellaiset väsyneet, niin aloin jo epäilemään hänelle bulimiaa ja olin juurikin silleen että, eikä, ei tuolla saa olla, minulla vaan.
Tosin sitten taas olen löytänyt erään kaverin bulimian kautta, jolla on siis myös, eikä se tunnu pahalta vaan oikeastaan on ihan kiva kun voi vaihtaa joskus kuulumisia tälläkin saralla.
Olen huono ihminen ja kaiken lisäksi surkea buliimikko ja anorektikko. Mulla ei voi olla edes mitään sh:ta, koska syön liikaa anorektiseksi ja en oksenna tarpeeksi bulimikoksi. Edes tämä ei onnistu...
Mä kadehdin tosi paljon laihempia ihmisiä ja anorektikoita.
Aattelen et ne kaikki syö varmaan tosi terveellisesti ja käyvät lenkillä ja joskus kun ne syö ehkä kerran viikossa karkkia ni ei ne lihoo yhtään, et ne on täydellisiä.
Anorektikoita kadehdin kun tuntuu et ne pystyy kontrolloimaan kaikkea. Vaik olis mikä ja kaikki päin vittua niin sitten ne vaan et "no painan 42 kg et ei täs mitään kunhan oon laiha"
itsekuria mä haluisin. Vois laihtua. Tunnen itteni hyväksi ihmiseksi kun en syö ruokaa siis esim. tavallista kotiruokaa.
Kuvittelen olevani onnellinen jos söisin vaan hedelmiä ja jogurttia ..sellasta tää bulimia on.
Ja pelkään hampaiden vuoksi.
Joskus toivon oikeesti anoreksiaa;
mua ihailtais et oon laiha ja tälleen ja kontrolloin kaikkee ja pystyn tahdonvoimalla siirtää tyyliin vuoren paikaltaan.
Pitäs varmaan alkaa tosissaan panostaa parantumiseen : ajatella:
hei sä ahmit! sä oksennat! teet sen salaa ! häpeät! sä oot sairas ja sun tarvii lopettaa.
Joskus on vaan hyelpompi olla sairas.
mut mä taistelen ja jonain päivänä voitan tän.
ja jos joku nyt tän lukiessaan aattelee et mikä vitun läski kuriton plösö ni mä voin sanoa et se sattuu vitusti. ja jää arvet jotka ei helpolla parannu.
kukaan ei ajattele sinusta noin,mitä sanoit.
kaikki varmasti täälä bulimia alueella kammpailee suunnilleen samanlaisten juttujen kanssa.
itse toivoisin myös itsekuria, vähempää ruokaa ymym.
ja joskus todella toivoisin olevani anorektikko.
ehkä en ymmärrä oman sairauteni vakavuutta, sillä ystäväni, joka tietää tämän kaiken, sanoo, että olen todella vakavassa tilassa sairauteni kanssa.
omasta mielestä en ole.
Olin bulimioinut noin 2 vuotta lähes päivittäin, en edes ajatellut että kukaan tuttuni edes tietäisi tällaisesta sairaudesta, sitten huomasin yhden kavereistani oksentelevan ruokaansa ja aloin tarkkailemaan ja vahtaamaan hänen syömisiään sekä vessaan menemisiään. Nyt olen sairastanut anoreksiaa puoli vuotta, oksentanut aina, kun olen syönyt yli 400 kaloria. Tiedän osan johtuvan juuri tästä, halusin olla "parempi" kuin kukaan muu. Kiva kun tukka alkaa lähteä, tässä ollaan sitten voittajia, ei helvetti, on tää sairasta.